IRC-Galleria

Elokuussa 1990, vuosi ennen Neuvostoliiton hajoamista, Ukrainan poliisi yritti epätoivoisesti saada kiinni sarjamurhaajaa, joka oli murhannut ainakin kymmenen vuoden ajan ja joka ilmiselvästi oli sadistinen perverssi. Tappaja poimi uhrinsa junista tai julkisilta paikoilta kuten linja-autoasemilta ja vei heidät sitten rauhalliseen paikkaan, jossa hän kuristi tai puukotti heidät kuoliaaksi. Hänelle ei näyttänyt olevan väliä oliko uhri mies vai nainen, lapsi vai aikuinen. Kun uhrien määrä ylitti neljäkymmentä, neuvostopoliisi perusti erikoisryhmän metsästämään tappajaa. Yksi syistä, miksi poliisilla oli vaikeuksia saada tappajaa kiinni, oli maan tapa antaa vähän tai ei ollenkaan julkisuutta murhille. Samalla kun sarjamurhien aalto mellasti Rostov-on-Donissa, lehdistö väitti edelleen, että maan rikosten määrä oli käytännössä olematon. Tämän takia naisilla ja lapsilla, jotka muutoin olisivat miettineet kahdesti oudon miehen seuraamista yksinäiselle paikalle ei ollut mitään käsitystä, että he voisivat olla vaarassa.

Monet murhista tapahtuivat Shakhtin kaupungin liepeillä lähellä Rostovia. Uusi Red Ripper-ryhmä hajaantui laajalle alueelle toivoen osuvansa murhaajaan sattumalta. Lokakuussa 1990 löytyi kaksi uhria; psyykkisesti vammainen 16-vuotias poika Vadim Gromov, jonka ruumis löytyi metsästä sekä toinen 16-vuotias poika, Vitya Tishchenko, jonka ruumis löytyi runneltuna pian sen jälkeen kun hän oli ostanut junalipun Shakhtin asemalta. Kun 22-vuotias Sveta Korostik löytyi metsästä läheltä Donleskhozia, ylikonstaapeli Igor Rybakov muisti kuulustelleensa epäilyttävän näköistä miestä naisen katoamispäivänä. Poliisi oli nähnyt hänen kävelevän metsästä ja pesevän kätensä palopostilla. Pitkä ja voimakkaan näköinen mies oli pukeutunut siistiin harmaaseen pukuun ja näytti virkamieheltä. Rybakov kysyi miehen henkilötietoja ja kuuli että kyseessä oli Shaktissa asuva Andrei Chikatilo. Poliisi otti selvää Chikatilosta ja sai selville että häntä oli jo kahdesti aiemmin epäilty murhasta. Mutta vaikka hänet oli pidätetty vuonna 1984, hänet oli vapautettu, sillä hänen veriryhmänsä (AB) ei sopinut yhteen uhreista löydetyn siemennesteen kanssa. Itseasiassa (tämän poliisi huomasi myöhemmin) Chikatilo oli yksi harvoista ihmisistä, joilla veriryhmä ja siemenneste poikkesivat toisistaan. Tällä kertaa poliisilla ei kuitenkaan ollut epäilyksiä siitä, että he olivat napanneet Red Ripperin ja muutaman päivän kuulustelujen jälkeen poliisi pidätti Chikatilon. Neuvostopoliisilla oli maine tunnustusten kiristämisestä, ja muutaman päivän säälimättömän painostuksen jälkeen Chikatilo alkoi murtua. Hän kertoi poliisille ahdistelleensa koululaisia ollessaan opettajana ja lopulta tunnusti 55 seksuaalimurhaa alkaen vuodesta 1978.

Chikatilo syntyi Ukrainalaisessa kylässä lokakuussa 1936. Maatalouden pakkokollektivisoinnin aikaan hän oli nähnyt ihmisiä kuolevan nälkään ja kuuli myös yhden serkuistaan kadonneen, todennäköisesti nälkiintyneiden talonpoikien syötyä hänet. Vaikka Chikatilo oli hyvin ujo hän oli erittäin älykäs ja hänestä tuli Kommunistisen puolueen jäsen. Armeija-aikoinaan hän koki ensimmäisen orgasminsa tytön kanssa. Mies yritti helliä häntä, tytön alkaessa rimpuilla voimakkaasti. Chikatilo reagoi tähän käyttämällä voimaansa ja tytön rimpuilun aiheuttama kiihottuminen johti siemensyöksyyn. Mies myönsi myöhemmin, että tytön pelko ja hänen oma hallinnan tunteensa sai hänet saamaan orgasmin.

35-vuotiaana nyt jo naimisissa olevana miehenä hänestä tuli opettaja. Hän tuli tunnetuksi oppilaidensa keskuudessa opettajana, jolla oli tapana hyväillä oppilaidensa sukupuolielimiä aina heidän ollessaan kahden. Tämä johti hänen erottamiseensa useista opettajan viroista, vaikkakin hänen virkarekisterinsä pysyi outoa kyllä aina puhtaana. Chikatilolla ei ollut lähes lainkaan seksielämää, masturbaatiota lukuunottamatta. Hän ei yksinkertaisesti pystynyt saamaan erektiota. Vuonna 1978 hän vuokrasi itselleen huonokuntoisen puisen hökkelin Shakhtin laitakadulta, jonne hän toisinaan onnistui suostuttelemaan nuoria naisia antamaan hänelle suuseksiä.

Joulukuun 22. päivänä 1978 hän alkoi keskustella 9-vuotiaan koululaistytön Lana Zakotnovan kanssa kun tyttö oli kävelemässä koulusta kotiin. Kun tyttö kertoi, että hänellä oli vessahätä, mies alkoi heti suostutella tyttöä tulemaan kanssaan mökkiinsä. Saavuttuaan perille mies alkoi repiä tytön vaatteita ja yritti raiskata hänet. Koska mies ei pystynyt saamaan erektiota, hän puhkaisi tytön immenkalvon sormillaan ja veren näkeminen sai hänet kiihottumaan. Hän otti esiin taskuveitsen ja puukotti tyttöä useasti, repien hänen vatsansa auki. Raivokohtauksen jälkeen mies oli kauhuissaan, mutta hän kääri ruumiin säkkeihin, kulki vajaansa vastapäätä olevan joutomaan läpi ja pudotti ruumiin virtaavaan jokeen.

Chikatilon maine pedofiilina sai poliisiin kuulustelemaan häntä ainakin yhdeksän kertaa. Vaikka joku oli nähnyt Lenan kävelevän "keski-ikäisen" miehen kanssa, poliisi pidätti kuitenkin nuoremman miehen nimeltä Kravchenko, jolla oli hyväksikäyttäjän tausta. Kravtchenko joutui oikeuteen ja lopulta teloitettiin Lena Zakotnovan murhasta.

Sen jälkeen kun Chikatilo erotettiin opettajan työstään vuonna 1981, hän meni töihin paikalliseen tehtaaseen ja huomasi mahdollisuuksiensa seksuaalisuutensa harjoittamiseen huomattavasti helpottuneen työmatkojen ansiosta. Syyskuussa 1981 valitsi uhrikseen 17-vuotiaan Larisa Tkachenkon Rostovin bussipysäkiltä, suostutteli hänet tulemaan kanssaan puistoon ja yritti repiä hänen vaatteensa. Tyttö alkoi taistella vastaan, mutta mies kuristi hänet kuoliaaksi ja puri irti hänen toisen nänninsä samalla kun ejakuloi ruumiin päälle. Tämän jälkeen hän juoksenteli ruumiin ympärillä heilutellen tytön vaatteita ja hihkuen riemusta.
Tästä lähtien Chikatilo huomasi saavansa eniten tyydytystä murhasta ja raiskaamisesta jatkaen tappamista kerta toisensa jälkeen. Vaikka asiaa ei koskaan otettu esille oikeudenkäynnissä, ei ole epäilystä, että hänestä tuli myös kannibaali; aina seksiä metsästäessään hänellä oli ruuanlaittotarvikkeet mukanaan.

Kesäkuussa 1982 mies murhasi ja raiskasi 13-vuotiaan Lyuba Biryukin. Chikatilo seurasi aurinkoisella iltapäiväkävelyllä olevaa tyttöä ja alkoi keskustella hänen kanssaan. Heti kun he olivat yksinäisellä paikalla hän hyökkäsi tytön kimppuun ja tytön kirkuminen pakotti hänet puukottamaan ja kuristamaan tämän.

Loppuvuonna 1982 Chikatilo tappoi vielä kuusi kertaa, uhrien iän ollessa 10-19 vuotta. Hän tappoi yhtä auliisti poikia kuin tyttöjä, sillä hän sai seksuaalista tyydytystä puukottamisesta ja täydellisestä hallinnan tunteesta. Monissa tapauksissa hän yritti harjoittaa normaalia seksiä, mutta ei pystynyt saamaan erektiota. Joka tapauksessa hän totesi saavansa vielä enemmän tyydytystä juuri puukottamisesta. Vuoden 1983 loppuun mennessä hän oli tappanut 14 kertaa. Seuraavana vuonna lukema nousi viidellätoista uhrilla. Eräs uhreista oli 7-vuotias poika Igor Gudkov, toinen taas 44-vuotias irtolainen nimeltään Marta Ryabyenko.
Maaliskuussa 1984 Chikatilo otti riskin kutsuen ex-tyttöystävänsä ja tämän pienen tyttären kanssaan piknikille. Nainen ilkkui kun mies ei saanut erektiota ja hän puukotti naisen kuoliaaksi. Tämän jälkeen hän jahtasi pikkutytön kiinni, hakkasi hänet kuoliaaksi vasaralla ja katkaisi hänen päänsä.

Uhrien määrä jatkoi kasvuaan, kunnes 20. marraskuuta 1990 Chikatilo pidätettiin ja hänen siemennestettään todistettiin löytyneen uhreista. Chikatilon tunnustukset kauhistuttivat kuulustelijoita, hän myönsi huolettomasti purreensa yleensä uhrin kielen ja nännit irti, samoin kuin koulupojilta peniksen ja kivekset. Naispuolisilta uhreiltaan hän leikkasi kohdun irti ja pureskeli sitä. Hän kommentoi: "Halusin puremista enemmän pureskella niitä. Ne olivat niin kauniita ja elastisia." 14. huhtikuuta 1992 Chikatilon oikeudenkäynti alkoi ja häntä jouduttiin pitämään yleisön raivon vuoksi häkissä. 16 kuukautta myöhemmin 14. helmikuuta 1994 Andrei Chikatilo teloitettiin yhdellä takaraivoon kohdistuneella laukauksella.