Aiemmat Lego-Lasset
Part 1 : zekophaa#blogcomments
Part 2 : zekophaa#blogcomments
Part 3 : zekophaa#blogcomments
Part 4 : zekophaa#blogcomments
Ja nyt siis Part 5..
Rickun aloitus.
*teletappien alku tunnari*
Oli aamu ja kaverukset olivat pikku hiljaa heräilemässä. Legolas hyppäsi alas puusta ja nyrjäytti nilkkansa samalla. "Voi tätä häpeää ja kurjuutta!! Miten nyt voin tanssia balettitunneilla?!" Legolas rääkyi, johon unentokkurassa oleva Lego-Lasse huokaisi. "Voi helvetti sun kanssas... Älä vain sano, että sinä vielä ompelet takkatulen ääressä..." Legolas rykäisi. "...en sitten sano..."
Legolas alkoi pohtia että saiko hän valmiiksi balettimekkonsa jota hän on jo jonkin aikaa yrittänyt saada valmiiksi. Mutta hänen ajattelun keskeytti Kantti-Alf joka tuli houraillen Legolasin eteen laulaen "If you were gay...that'd be okay.."
Lego-Lasse katsoi molempia 'ei näin'-ilmeellä ja käänsi heille selkänsä.
Legolas murahti, mököttäen. "Ai miten niin jos..." Kantti Alf vetäisi naamansa :3 -ilmeen ja tuijotti Legolasia. "Ai mitä sanoit?!" Legolas rykäisi ja näyti nyrkkiään velhorotalle. "Ei kun siis, millä oikeudella haukut minua homoksi! Siis, enhän Minä nyt sentäs ole mikään hintti! Katso nyt minua, mikä osa minussa muka näyttää homomaiselta?!" Lego-Lasse kääntyi katsomaan Legolasia ja tutki tätä Kantti-Alfin kanssa. Heidän mielestää kaikki Legolasissa oli... No, juuri sitä, mutta he olivat vain vaiti, johon Legolas..
...vastasi pitkällä katseella ja "Mitäh?"-lausahduksella. Kun yllättäen hän näki tontun istuvan puussa, jossa hän hetki sitten istuskeli. "Mikä tuo on?" Legolas kysyi hämmästyneenä ja osoitti puun suuntaan. Lego-Lasse ja Kantti-Alf olivat hyvin hämillään. "Siis mikä?" Lego-Lasse sai lopulta sanotuksi. Legolas tiuskaisi: "No tuo tonttu tuolla puussa!". "Tonttu? MISSÄ?" Kantti-Alf kyseli. "Nyt pitää olla kiltisti että jouluna saa lahjoja! se raportoi joulupukille kaiken!!!" Kantti-Alf jatkoi.
Lego-Lasse maltti oli nyt koetuksella, eikä se kovinkaan kauan kestäisi näiden kahden seurassa. "Nyt te helevetin nulikat lopetatte tuon! Jatketaan matkaa!" Kantti Alf kikatti, vilkutellen puuhun tontulle, jota hän ei edes nähnyt. Legolas oli ottamassa nuoltaan esiin ja aikoi ampua tontun, mutta ajatteli mitä Kantti Alf oli sanonut kilttinä olemisesta. Lego-Lassen pinna hajosi kahtia. "Kuunteletteko te saamarin tonttu paviaanit yhtään mitä minä sanon?!"
Legolas yritti Lego-Lassen takia teeskennellä ettei näkisi tonttua, kun taas Kantti-Alf yritti Legolasin takia teeskennellä näkevänsä tontun. Yllättäen alkoi tuulla. Kovaa. Legolas alkoi kirkumaan "GAAAH! Ne saivat minut! NE SAIVAT MINUT! KUOLEN! ÄÄÄRGH...". "Legolas, ne ovat hiuksesi", Lego-lasse ilmoitti. Legolas jostain kummallisesta syystä tahtoi pitää hiuksiaan yllättäen poninhännällä. Kantti-Alf vain tuijotteli puuhun pelottava virne kasvoillaan "Tonttu, Tontttuuuuu..."
Kunnes yllättäen puusta hyppäsi vauhdilla jokin sinipunainen otus, joka huitoi käsiään ja jalkojaan ilmaan. Kolmikko tuijotti otusta hiljaa, katsoen sitä kuin kalliolta pudonnutta. Paitsi Kantti Alf, joka jostain syystä halusi halata otusta. "Kuka olet, sa outo olio?!" Lego-Lasse uhosi ja otus virnuili. "Mina olla ninjatonttu! Isani olla merirosvo ja aiti olla puudeli!"
Kantti-Alf vain katsoi järkyttyneenä ninjatonttua. Hänen uskonsa tonttuihin oli särkynyt. Legolas katsoi ninjatonttua pelottava virnistys kasvoillaan. Hän ajatteli että hän voisi kouluttaa ninjatontusta urhoollisen apulaisen ja...ja... "Legolas?? Huhuu" Legolas havahtui ninjatontun sanoihin. "Tiesit nimeni? Öh?". "No tottakai mina serkkuni tunnistaa!". Yllättäen Legolasille muistui mieleen hänen merirosvo-enonsa. Nimeltään Jaakko Sparrou.
Legolas havahtui ja levitti kätensä. "Katoppas vain pikku veijaria! Serkkuni...!!" Hiljaisuus. "Mikä olikaan nimesi...?" Lego-Lasse ja ninjatonttu läpsäisivät otsiaan ja Kantti Alf rääkyi hieman syrjemällä, kiroten maailman surkeutta. "Ei muistaa, ei hyva! Mina olla Son Kovu!" Kantti Alf säpsähti ja mulkaisi Son Kovua, osoittaen sitä sormella. "Olet Siis Venäläinen!!" Ninjatonttu pudisti päätään. "Ei ei, mina olla puoliksi kiinalainen, puoliksi arabialainen ja osa minusta on kyllä myös Portugalista!" Kolmikko huokaisi syvään...
Lego-Lassen silmistä näkyi suuri vitutus. Hän nimittäin halusi seikkailemaan! Hän ei halunnut jumittaa paikoillaan jonkun Son Kovun Vuoksi. Hänen seikkailijaverensä sykki erittäin voimakkaasti hänen suonissaan. Legolasin silmistä näkyi hämmennys. Hän ajatteli, että miten tuollainen pikkuotus voi olla hänelle sukua. Son Kovun silmistä näkyi ahdistus. Häntä ahdisti, että hänen oma serkkunsa ei muistanut häntä, ja että hän on keskellä tuntemattomia henkilöitä. Kantti-Alfin silmistä näkyi..noh.. eh... Ei ainakaan mitään järkevää. Lego-Lasse sanoi muille: "TAHDON SEIKKAILEMAAN"
"Ottaa minut mukaan! Olla hyvä varastamaan!" Son Kovu vastasi. "No sen uskon..." Lego-Lasse huokaisi ja mulkaisi nonjatonttua. "Mistä tiedän että sinuun voi luottaa, sinä epäluotettava epäpoliittinen otus?!" Son Kovu kumarsi innokkaana. "Näyttä teille tie seuraavan kaupunki, tata tieta menna! Tulka!" Ninjatonttu alkoi hypellä edeltä ja Lego-Lasse seurasi epävarmana. Kantti Alf roikui Legiksessä kiinni, koska hän oli havainnut jotain epämääräistä meidän sankarissamme. Legolas tuli teitenki perässä, ajatellen itsekseen. "Tässä on kyllä jotain perin tuttua..."
Porukkamme jatkoi matkaa hyvin pitkälle kaikessa rauhassa, kunnes Ninjatonttu pysähtyi äkisti. "VOI EI!". Lego-Lasse hämmästyi ninjatontun huudahdusta. "SE ON ISÄ!" Ninjatonttu jatkoi. Legolas havahtui ajatuksistaan. "Se on.. Jaakko- eno!!". Lego-Lasse oli kiinnostunut tilanteesta, koska hän tahtoi tavata tämän legendaarisen merirosvoherran. Lego-Lasse oli sanomassa Son Kovulle, että tämä esittelisi isänsä muulle porukalle.. mutta kun hän katsoi taakseen, hän näki kun Son Kovu juoksi kaukana...kaukana... ja katosi horisonttiin. Lego-Lasse päätti siis mennä itse juttelemaan Jaakko Sparroulle.
Lego-Lasse asteli Jaakko Sparrouta kohti ja nosti hiukan sormeaan. "Anteeksi, oletteko te kenties---" Ennen kuin kukaan ehti edes Eroottista Elokuvaa sanoa, Jaakko oli napannut Legista kaulasta kiinni ja mulkaisi tätä. "OLEtko SINÄ se helveTIN viina KAUppiAS?!" Jaakkon äänitaso vaihteli kummasti, joka sai Legiksen aivan...
...naurun partaalle. Hän oli samalla myös hämillään. "Öh, viinakauppias? Ei mulla viinaa ole.. mutta.. Kantti-Alfilla saattaa olla jotain muuta epämääräistä". Jaakko vaikutti pettyneeltä, ja sanoi "noH, En mä oLis viiNAA haLUnnutkAan...". Lego-Lasse tiesi Jaakon legendaarisesta taustasta. Legos pyysi jaakkoa liittymään heidän seuraansa seikkailuun. Jaakko mietti hetken, ja mainitsi, että hänellä on laiva jota voisi käyttää.
Kantti Alf muuttui valkeaksi ajatuksesta. Sitten vihreäksi, koska tiesi tulevansa merisairaaksi. Sitten hän muuttui siniseksi ilman mitään varsinaista syytä. Sitten hän muuttui punaiseksi, koska oli rakastunut Jaakon kenkään. Lego-Lasse virnuili ja näytti voitonmerkkiä. "Jes! Eikun vesille!" Legolas hymähti pienesti itsekseen, sillä hän piti Jaakon ulkonä-, siis hänen luont-, siis... No, enivei, sankarit menivät tutustumaan Jaakon laivaan.
Jaakko esitteli laivaansa. "Laivan nimi on Punainen Kuula.." Jaakko välillä katsoi Legolasia päin joka käänsi katseensa aina pois punastuen. Jaakko kertoi tarinoita laivastaan. Legolas katseli Jaakkoa jatkuvasti. Kun taas Kantti-Alf katseli Jaakon kenkää... Lego-Lassen silmissä näkyi onnellinen pilke. "Lähdetäänkö seikkailuun?"
Jaakko pudisti päätään pettyneenä. "Seikkailu on valitettavasti kiinni... Mutta merille voidaan lähteä!" Lego-Lasse läpsäisi otsaansa huokaisten. "Tarkoitinkin ihan sitä, eikä visiittiä mihinkään hikiseen räkälään..." Jaakko tyrmistyi. "Anteeksi vain, mutta Seikkailu on kylläkin...!! Joo, lähdetäänkin sitten..." Jaakko kääntyi pois ja lähti irroittamaan laivaa laiturista ja Legolas huokaisi. "Taidan olla rak-... Ei kun siis varsin riemastunut, että pääsemme vesille! Juu *kröhöm* aivan..."
Ja niin Sankarimme lähtivät taas matkaan... uuden ystävän kanssa. Pikkuhiljaa alkoi saapua ilta (aurinko laskee mäkien taa...) , ja sankarimme menivät nukkumaan Punaisen Kuulan hyttiin.
*muumien loppumusaa*
End of chapter 5.