IRC-Galleria

Jalkapallo on kummallista. Ensinnäkin se, että ihmiset hullaantuvat vain juoksemaan pallon perässä laatikon sisällä kummastuttaa. Laittavat itsensä alttiiksi vaaroille, saadakseen pallon sinne minne haluavat. Ehkä sille kuitenkin on syy?

Jalkapalloa kehutaan joukkuelajiksi. Sitähän se on. Tehdään yhdessä, saavutetaan yhdessä. Valmentajat ja kaikki painottavat, että jokainen pelaaja on yhtä tärkeä ja yhdessä koetaan voitot ja tappiot!). Omaan verkkoon heilahtanut pallo on joukkueen huonoutta, ei maalivahdin eikä muun pelaajan. Taas tehty maali, ei ole yksilösuoritus vaan yhteinen rakenneltu onnistuminen. Tätä sanovat valmentajat ja muut. Vai sanovatko?

Pallo kulkee ja liikkuu kentällä. Pujottelee, siirtyy paikasta toiseen. Yllättäen se löytää oman hyökkääjän jalan. Hyökkääjällä on tuhannen taalan paikka tehdä maali ja tasoittaa peli. Laukaus lähtee, mutta epäonnistuneena. Pallo lipuu tolpan väärälle puolelle. Kasvanut innostus laantuu katsomossa ja hetken hiljaisuuden jälkeen huudot lentävät ilmaan. "Ei se mitään Tytti, hyvä oli! Tosi hyvä yritys. Melkein!". Tytti teki parhaansa, mutta kämmäsi. Tämä on luonnollista, että virheitä sattuu. Silloin pitää nostaa pää ja ajatella, että hyvä yritys oli. Tämän pitäisi koskea jokaista pelaajaa.

Palataanpas taas peliin. Pallo on ilmassa. Joku on keskittänyt sen meidän puolellemme. Vastustaja ottaa pallon haltuunsa ja syöksyy hyökkäykseen. Minna lähestyy kiitävin jaloin paikalle. Prässi lähtee käyntiin ja molemmat pelaajat tekevät parhaansa, enempäähän ei voi. Tällä kertaa parempi voittaa ja hyökkääjä pääsee ohitse. Jalka heilahtaa ja pallo liitää ilmassa. Maalivahti heittäytyy vähän myöhässä ja peli on 2-0. Sitä odottaa jo huutoa "hyvä, melkein!" , mutta tätä ei kuulu. Kuuluukin vihainen ääni " Mitä ihmettä sä teit Minna? Sun olis pitänyt ottaa se pallo pois siltä pelaajalta. Ethän sä vaan voi päästää sitä ohi ja epäonnistua. Kato nyt mitä kävi!?" Pilliin vihelletään ja tappio on taattu. On aina yhtä kirpaisevaa hävitä. Pelaajat lipuvat vaihtopenkin tuntumaan ja valmentaja alkaa puhumaan.. Maalivahti näyttää tosi surkealle, mutta sieltä se lause taas tulee. " Äh, älä välitä. Hyvin pelasit. Se oli puolustajien vika."

Mitä ihmeen tasa-arvoa se on, jos hyökkääjää vain zempataan ja puolustajaa hakataan halolla? Puolustajan virheestä tuli maali, mutta yhtälailla, jos hyökkääjä olisi tehnyt maalin, olisi tilanne päättynyt 2-1. Ja ei se ole maalivahdin vika? No, jos tämä olisi vähän aikaisemmin päättänyt heittäytyä, niin pallo ei olisi mennyt maaliin. Mutta yhtälailla, jos Minna olisi ollut vielä vähän nopsempi ei vastustaja olisi päässyt vetämään. Ja, jos keskikenttä olisi hoitanut hommansa, ei pallo olisi tullut meidän puolellemme. Jos prässi olisi lähtenyt jo hyökkääjistä, ei keskitystä olisi tullut. Se siis oli maalivahdin vika. Yhtä paljon kuin kaikkien muidenkin. Ei ole yhden virheitä ja toisen onnistumisia. Me ollaan hei joukkue!

Maailmassakin yritetään uskoa, että ollaan tasavertaisia ja vedetään yhteen hiileen. Joku lahjoittaa miljoonan hyväntekeväisyyteen. Tämä näytetään televisiossa tai lehdet ainakin pursuavat siitä. " Wau, kattokaa nyt sitä! Mikä hyväntekijä!!" Lahjoittajalle summa ei välttämättä tunnu missään. Sitten on köyhä ihminen. Asuu niukasti ja saa hädintuskin laskut ja ruoat hoidettua. Hän kaivaa sunnuntain messussa taskustaan 5 euroa ja pudottaa ne pussukkaan. Kukaan ei kuvaa tätä eikä kirjoita siitä lehdissä. Silti se on yhtä merkittävää. Sillä hänelle summan menetys tarkoittaa paljoa ehkäpä vaikka iltapalan menettämistä. Hänellä ei ole mahdollisuutta antaa miljoonaa, mutta hän antaa 5 euroa. " VAIN 5 euroa, kuvitelkaa nyt. Eihän sillä saa mitään. Miljoonalla saa vaikka koko kylän kuntoon, mutta femmalla saa ehkä vaivaisen kipon. ' Sun olis pitäny antaa enemmän, ei toi riitä mihinkään! Miksi et antanut, miksi??!! '" Voi olla myös kolmas ihminen. Tämä kulkee keräysrasioiden ohi nokka pystyssä ja sanoo itselleen " Ai miksi mun pitäisi antaa joillekin Liberialaisille rahaa, kun enhän mä ole niitä ongelmia aiheuttanut. Ei niiden ongelmat oo lähtösin musta, niitten toisten olis pitäny huolehtia asiasta!" Aijjaa?

Eikö kuitenkin ole niin, että me yhdessä eletään tässä maailmassa? Mehän ollaan yhteisö, jengi. Silloin se tarkoittaa, että jokaisen teolla riippumatta sen suuruudesta on väliä. Silloin se tarkoittaa, että sinun virheesi on myös minun taakkani. Jos sinä haluat elää itse hyvää elämää, on sinun autettava toista. Et voi vain kulkea ohi maassa makaavan ihmisen ja sanoa "En minä tuon päältä ajanut". Toistan. Sinun virheesi on minun taakkani. Jos kukaan ei huomaa sitä, että lahjoitit vikan rovon hyväntekeväisyyteen, niin Jumala kyllä huomaa ja pistää sen merkille. Ja onko sillä merkitystä huomaako kukaan? On meidän velvollisuus huolehtia tästä maailmasta. "Kantakaa toistenne taakkoja niin toteutatte Kristuksen lain."

Pallo on sinulla. Jos se on sinun tehtäväsi, älä sysää sitä muille. Mutta, jos toinen tarvitsee sitä, niin ole hyvä ja lainaa sitä toiselle. Älä sysää vastuutasi toisille, äläkä taas ole itsekäs ja pidä kaikkea kunniaa itselläsi.






Kirjoitin sulle nämä sanat. Mieti niitä.