IRC-Galleria

Tänään oli sitten se koe-esiintyminen.Aamulla olin ekan tunnin koulussa tekemässä Ranskan kokeen.Sen jälkeen lähettiin Espoon-keskukseen Iran kanssa 27:lla.Siellä ostettii eväitä ja jatkettiin E-junalla Pasilaan.Siellä nopeesti vaihto H-junaan.Tarkotus oli jäädä Hiekkaharjun asemalla pois junasta,mutta kun juna pysähtyi Tikkurilan kohdalle,tajusin,etten tiedä onko Hiekkaharju Tikkurilan aseman jälkeen vai menimmekö jo ohi.Tarkistamme asian mieheltä,joka sanoi että Hiekkaharju on Tikkurilan aseman jälkeen,mutta juna ei pysähdy siellä.Ryntäsimme molemmat pois junasta.Meillä ei kummallakaan ollut mitään tietoa,miten pääsisimme Tikkurilan lukioon,koska olimme katsoneet reitin vain Hiekkaharjun asemalta sinne.Vilkaisimme aseman karttaa ja lähdimme suunnistamaan,heti kun olin uskotellut Iralle,että meidän täytyy lähteä oikealle eikä vasemmalle.Lukio olikin lähempänä mitä luulimme.Oli ainakin tunti siihen,kuin olisi meidän vuoro esiintyä.Lähdimme siis kävelemään muuten vaan Hiekkaharjun juna-asemalle ja siitä eteenpäin katsomaan,olisiko siellä mitään ruoka paikkaa.Ira ajatteli tietysti vain vessaa.Siellä ei ollut muuta kuin baari ja pari kauppaa.Oli siellä myös eläinkauppa,jossa pistäydyimme,koska jotenkihan meidän piti tappaa aikaa.Ira katseli,vaikka kuinka kauan eläinpinssejä ja muita ihmeellisiä ja kyseli minulta,että mikäs rotu tää on ja mikäs tää.Enhän toki tiennyt vastauksia,joten Ira sai loistaa rotu-asiantuntijana.Jonkun ajan kuluttua lähdimme takaisin lukiolle.Emme kehdanneet vieläkään mennä sisään.Ira muisti taas oman vessahätänsä ja sujahdimme lukion hammashoitolaan vessaan.Kävellessämme olin hikoillut hermostuksissani ja talvitakkini kuumuuden takia niin,etten kehdannut näyttäytyä niin hikoilevana.Iralla oli onneksi jakku mukana,jonka hän laittoi päälleen ja minä sain lainata Iran paitaa,joka oli minulle kuin teltta.Vihdoinkin menimme sisään lukion pääovista.Lapussa ohjattiin kulkemaan portaat yläkertaan.Kun tulimme yläkertaan,näimme pöydällä sämpylöitä.Ira hekotteli hermostuksissaan niille.Joku poika tuli siihen kysymään,olemmeko tulossa koe-esiintymiseen ja kysyi hän nimiämmekin.Sanoimme,että aikamme olisi vasta kahdenkymmenen minuutin päästä.Poika lähti pois,mutta palasi melkein saman tien kysymään haluisimmeko tulla jo heti.Ira sanoi,ettei ihan vielä,koska halusimme käydä vuorosanat vielä pari kertaa läpi.Kymmenen minuutin päästä poika palasi ja me menimme hänen mukanaan auditorioon,joka oli pelottavan suuren näköinen.Siellä istui nuoren näköinen nainen lavalla pöytänsä ääressä.Esittelimme itsemme hänelle ja hän kehotti meitä istuutumaan.Hän käski meidän kertoa itsestämme ja kyseli joitain hankalia kysymyksiä.Oli noloa sanoa,ettemme olleet lukeneet Anna-Liisa kirjaa kumpikaan,mutta siihen oli hyvä syy,se ettemme olleet löytäneet sitä mistään kirjastosta.Nainen kyseli meiltä kirjaan liittyviä kysymyksiä,kuten "minkälainen musiikki tähän sopisi teidän mielestänne?"Minä vastasin "rauhallinen" ja Ira lisäsi viisaana siihen : "Nii.Ei mikään sähkökitara tai rummut,ehkä harppu tai viulu." Nauroimme tälle jälkeenpäin paljon.No,en kyllä minäkään ollut sen viisaampi.Kun nainen kysyi meiltä "Mitä eroa on yleisölle näyttelemisessä ja kameralle näyttelemisessä?", vastasin "Kameralle ei saa näyttää selkää."Sitten hän pyysi meitä näyttelemään kohtauksen.Aloitin kohtaukseni sanomalla "Anna-Liisa.Onko se totta..." , mutta nainen keskeytti minut ja sanoi "odota hetki,kamera ei ole vielä valmis".Kun hän nyökkäsi aloitin uudestaan.Meitä jännitti todella ja se näkyi.Meitä pyydettiin uudestaan näyttelemään kohtaus rauhallisesti ja rennosti.Tällä kertaa se meni paremmin.En edes huomannut,kun nainen kuvasi meitä.Nainen käveli pöytänsä taakse ja sanoi : "Hmm.". Minä odotin jo jotain pahaa,mutta hän sanoikin "Olette parhaita tähän mennessä". Leukani oli loksahtaa auki.Hän valitteli,että jotkut rooleista on jo mennyt,mutta olimme niin hyviä,että hän keksii meille kyllä roolit.Hän sanoi tykänneensä meidän kasvoistamme ja siitä,että emme olleet vetäneet kohtausta sanasta sanaan,vaan inspiroineet itse.Hän kertoi meille,mitä meidän pitää jatkossa tehdä ja sitten aloimme lähteä.Hän muisti juuri,että hänen pitää ottaa meistä digikameralla kuva.Molemmat virnuilivat tyhmänä,kun meitä kuvattiin.Päästyämme ulkopuolelle molemmat kiljahtivat riemuissaan.Soitimme ilouutiset eteenpäin ja lähdimme kotiin päin.Kuljimme ensin bussille 53 Myyrmäkeen ja siellä söimme ja muuten vaan pyörimme.Kävimme myös varaamassa Anna-Liisa kirjat,joita tarvitsemme jatkossa,koska meidän pitää lukea kyseinen kirja.Lopulta nousimme bussiin 530 ja matkustimme sillä koteihin,uupuneina,mutta tyytyväisinä.Olihan unelma saavutettu !!!!