Ihan outoo.. Vituttaa. Ei vituta. Vituttaa. Ei vituta...
Mitä mun pitäis kaikesta ajatella.. Otanko mä liian rennosti?? Ei siitäkään varmaan apua ole, jos mä rupean kaikkea maailman paskaa kantaan harteillani.. Ei ei.. Mä oon sitä mieltä et kaiken on lähdettävä omasta itsestä. Kuitenkin loppujen lopuks. Voi ihmisiä rohkaista ja tukea. Voi ihmisiä auttaa, mut niiden on itse sitä haluttava. Et sä voi itsees väkisin tyrkyttää kellekkään.. Tai voit, mut siinä ei loppujen lopuks kuitenkaan hyvin käy.. Missä se raja sit menee.. Siis sen et sä tyrkytät ittees ja apuas ja sen et sä huomaat milloin toinen tarvitsee sua. Mä ainakin olen itse niin ylpee/tyhmä, et mä en osaa pyytää apua silloinkaan kun sitä tarvitsisin erittäinkin paljon. Veikkaan et sellasia ihmisiä on enemmänkin.. En mä varmasti apua olis torjunu, tai torjuis, jos joku sitä tarjoais silloin ku sitä oikeesti tarvin.
Mikä mä kuitenkaan olen tekemään kenenkään puolesta minkäänlaisia päätöksiä.. Pitääkö mun vain luottaa omaan vaistooni ja harkinta kykyyni, vai mitä ihmettä???
En mä tajuu... Ei pitäis miettiä asioita liikaa...=)