Parempi ruoka muka parempi mieli.
Mielenterveys on ku leikkikenttä,
mut ei leikin asia vittuuks leikit asial.
Unelmat särkyy, haavat ei parane,
henkisesti neliraaja vammanen.
eikä sydän jaksa,
Näkökenttä koostuu mustast ja valkosest,
mun testamentti on jo mustaa valkosel.
" On vaan rakastettava itseään vähän enemmän ja vähän vähemmän, että voi elää. Vaikka mä menisin meren pohjaan, mä olen aina minä. Ainoa mitä mä pelkään, olen minä."
VITTU!
koko aamu ja päivä sairaalassa, ramppausta psykiatrilla ja sisätautipoliklinikalla ja sydänfilmissä ja verikokeissa (taas)
Haistatan pitkät paskat niille lääkäreille,
varsinki sille yhelle noidalle joka punnitsi yms. mut.
"Anoreksia Nervosa" se sano ja lässyn lässyn sitä ja tätä,
painona oli semmoset 41,4kg, eli BMI 16,5.
Viimeks mulle NIIN sanottiin ja lohduteltiin, et joo, ei sua kukaan aio lihotta,
mutta MIKSI HELVETISSÄ mulle nyt laitettiin liikuntakielto kunnes oon sen ja sen painonen ja kaikki helvetin lopulliset tavotepainot?!?!? PITÄS lihoo 8kiloo!!!!!!! vitut, en ajatellut. Meen sitten vaikka letkuihin makaa, mutta en aio lihoa 8 kiloa! EN IKINÄ!
Mä sillon kerran lupasin ittelleni, että en enää ikinä päästä itteeni samaan kuntoon ku olin vuos sitten ja nyt mun ON PAKKO lihoa vieläkin läskimmäksi!!
Tää on ihan perseestä, en sais mennä steppiinkää..
enkä salille, tallille vaan kävelyttään ja jumppaaminen lopettaa...
itku meinaa päästä tässä.
Joo, ja tiedän tiedän, haluun itekkin parantua ja elää normaalisti, mutta en mä halua lihoa ihan muodottomaks.
Tää on IHAN syvältä!
Onneks sain nytten lähetteen avohoitoon, jos sitä kautta pääsis helpoimmalla... mutta en enää oo yhtään varma haluunko sinnekään ku tää tuntuu niin kauheelta. Joka viikkoset punnitukset alotetaan ja to ravitsemussuunnittelijalle ja taas ma psykiatrille.
Yhyy
Vittu
Angst
Tappakaa mut!
Kutsumme teidät ravitsemussuunnittelijan vastaanottoa varten Tampereen yliopistolliseen sairaalaan.
Kirjeen liitteenä on ruokapäiväkirja. Täyttäkää se ohjeen mukaan. Ottakaa ruokakirjanpito mukaan tullessanne vastaanotolle.
Varatkaa käyntiä varten aikaa noin 1 tunti.
toivottavasti ne nyt sit huomais että "joo, olet aivan terve, ei tarvitse tulla enää, kiitos ja hyvää loppuelämää!"
huoooh, tällänen alkaa vaan masentaa enemmän...
7.12 verikoe
15.12 psykiatri ja sydänfilmi
17.12 sitten tää
se puhu hiljaa ja mä yritin vastailla
vaikka ääni värisi
tuoleissa jotka oli aseteltu ympyrään
kotioloista ja koulusta
harrastuksista ja liikunnasta
ystävistä ja parisuhteista
painosta
sano että pitää syödä
opiskelu kuluttaa
ahdistavaa
hyllyssä kirjoja ad/hd:sta ja hulluista
en kuulu joukkoon
oon normaali
normaalimpi ku se täti
ja nätimpi
ja hoikempi
43 kiloa
kädet on ok, jalat ok, kylkiluut näkyy, selkäranka, solisluut juu, hädintuskin rintoja, mutta miksi ihmeessäMAHA ON JA PYSYY??!!
turhaa tää kaikki on, en ees jaksa tehdä enää mitään, en olla kavereiden kanssa, en viettää viikonloppua..ainoo mitä tekisin olis nukkuminen, unen ihanassa maailmassa ei tarvitse katsella peiliin, ei laskea kaloreita, ei tuntea syyllisyyttä mistään, ei pahaa mieltä - mutta miten käykään tosielämän...
En jaksa, tänään takana pyöreesti sanottuna 350kcal, huomenna tarkotuksena enemmän ja sitten taas sunnuntaina vähän, mutta ei tätä enää jaksa. Ahdistaa... ja yli viikko vielä ennen hoitoa!
en jaksa enää edes valehdella tai salailla mitään.
ja samaa noidankehää kuljetaan taas ympyrää, paasto,ahmiminen ja muu jota ei mainita, taas paasto janiinedelleen
aivan sama,ei vaan jaksa enää riehua, en ees itkeä
huvittavaa
Alipaino: alle 20 Normaalipaino: 20 - 25 Lievä ylipaino: 25 - 30 Huomattava ylipaino: 30 - 35 Vaikea ylipaino: 35 - 40 Sairaalloinen lihavuus: yli 40
Niin varmaan!Alipainoinen, hah! Ja vaikka olisinkin, niin sitä alipainoa on liian vähän. 17 olis hyväksyttävä painoindeksi. Mitä siitä että ihmiset valittaa kun mä en syö enää nykyään, mitä se niitä liikuttaa? Mä en halua olla hoikka, mä haluan olla LAIHA. Ja kyllä, mä tiedän mihin tää lopulta johtaa; ensin mä tiputan sen 5 kiloa minkä aion tiputtaa vielä, sen jälkeen alan ajatella että jos nyt vielä muutama kilo pois... Enkä mä edes välitä. Laihuudesta on tullut mulle pakkomielle. Mä tiedän varsin hyvin ettei edes viidentoista painoindeksi poistais mun henkistä pahaa oloa eikä ratkasis yhtä ainutta mun ongelmaa, luultavasti päinvastoin, mutta mun sisällä on joku hirviö joka ei päästä musta irti, joku uus organismi, eliö joka uneksii omasta tuhostaan. Enkä mävoi sille mitään. Mä valehtelen kaikille syöväni kolme kertaa päivässä ja jos joku kysyy lähdenkö ulos syömään niin väitän että oon just syönyt ja oon ihan täynnä, että joku toinen kerta sitten... Tietystikään sitä toista kertaa ei tule. Terapian tarpeessa? Ehdottomasti, tiedetään, mutta kun mä en HALUA olla normaalipainoinen joten tuskin mistään terapiasta on apua jos ihminen ei halua parantua.
Mä lupaan etten anna painon laskea alle neljänkymmenen kilon.
Oikeesti. Ehkä.
Ja sitäpaitsi 49kg on 163-senttiselle täysin normaalipaino. Indeksit valehtelee.
Niin, ja mulla oli noin 10 vuotta sitten anoreksia josta 'toipuminen' oli helvetin vaikeaa. Mutta niinhän sitä sanotaaan että anoreksia on sairaus josta ei koskaan parane kokonaan. Mä en vaan tajua mikä tän nyt laukaisi uudestaan, tiedän kyllä kaiken vaaroista joita tää sairaus aiheuttaa, ja silti... Onko se niin vaikeaa oppia ekasta kerrasta?