IRC-Galleria

Olipa kerran yksinäinen muurahainen. Se päätti lähteä valloittamaan maailmaa. Ekana se mietti, että tarvii apujoukkoja. Se soitti sen vaaleenpunasella kännykällä kaikille sen kamuille, et tuleeksne auttaa sitä, mut kaikki oli syöty. (TYHMIÄ HARAKOITA).
Nojoo siis sit se päätti lähtee yksinää maailmaavallottaa.
Se otti mukaansa jotai hunajaa ja vettä. ( siis että se voi syödä ja juoda, ettei se kuole).

No sit se otti ensimmäisen askeleen kotiportailtaan ja tippu naama edellä kuralätäkköö. (HAHAH!)
Sit se päätti jatkaa kuiteski matkaa. Joo no se käveli ainaki 100 metriä eteenpäin, ku se törmäs IHANAAN poikamuurahaiseen, ja ne rakastu heti. Sit ne lähti yhessä maailmaa vallottaan.
Mut tuli ilta. Joo ja ne meni sammaleen alle nukkuun. (uuhaah) Nii ne siis NUKKU.
Aamulla ne heräs, ja söi ja jatko matkaa. Melkee yks ruma harakka söi ne, mut silti ne pääsi karkuun sitä, ja sen ihnottavia harakka kakaroita. Joo no sit ne meni yhen tytön ikkunalle, ja kiipes sisää ja meni sen sängyn alle piiloon.
Ne ootti et se tyttö meni nukkuun ja hyökkäs sit. Ne pölli sen sokerit. Sit ne meni pois sieltä.
uuh pornoo.

Ne lähti kävelee mettään takas, ja sit ne päätti kiivetä kuuseen. No ne kiipes sinne kuusee, ja meinas tippua sieltä, mut sie oli sellane kiva kolo, missä asu RUMA HARAKKA. No ne hääti sen harakan sieltä pesästä, ja varasti sen pesän. Sit ne asu sie. Yöllä ne teki jotai KUMMALLISTA ja 2 päivän päästä niillä oli söpöjä lapsia paljon <3 :)

Sit ne päätti ettei ne vallotakkaa maata, vaan ne jäi asuu sinne ja oli onnellisia.

THE END ♥

http://www.sciencedaily.com/releases/2009/04/090414153527.htm

Suosittelen.

Tällaisen kummallisen pätkän kirjoitin. Alkoi unena, johon sitten keksin jatkoa. Siis tämä kohtaus ei ole unesta vaan kokonaan omakeksimääni (en harrasta edes näin vähän "likaisia" unia) ja koko jutun ideana on saada lukija kuvittelemaan, ajattelemaan, kyseenalaistamaan. Palaute olisi IN ja olisi kiva tietää millaisia ajatuksia ja tuntemuksia tämä herätti.

"Tekisitkö minulle palveluksen?"
Minkä? Hänen ilmeensä on tutkimaton, mutta hän näyttää vilpittömältä. Hänen äänensäkään ei ole kuin inuva.
Miksi minun pitäisi sulkea silmäni ja pitää ne kiinni? Miksi ihmeessä? Hän näyttää niin pyytävältä... No, mitä haittaa siitä voisi olla?
Nuotion valo näkyy punaisena luomieni läpi. Hänen sormensa ovat viileät - miksi hän otti kasvoni käsiensä väliin?!? Ei kai - ... Minä värähdin ja hän vetäytyi. Mutta huuliani kihelmöi... Miksen avaa silmiäni ja lähde…? ...Koska tahdon hänen suutelevan minua uudelleen… Tuntuu typerältä edes ajatella noin! Jos hän tietäisi että se oli ensisuudelmani...
Hän liikahtaa - ja suutelee minua, hänen huulensa ovat niin pehmeät... Aivan kuin olisin jokin eksoottinen hedelmä jota hän maistelee... Ei, ei, ei, älä lopeta!
Hän on kuin kissa, puhuu minulle kehräävällä äänellä... Voi, miksi hän pyysi minua avaamaan silmäni? Hänen ilmeensä on kummastunut ja huvittunut ja saa minut laskemaan katseeni. Näytin varmaan naurettavalta; äänetön pyyntö 'etkö voisi suudella minua uudelleen?'
Nyt hän nostaa leukaani, voi, kunpa hän suutelisi! Tuo hänen vino hymynsä, hän sai itsevarmuutensa takaisin. HEI! Hän kaatoi minut selälleni ja tukahdutti huutoni huulillaan... Miksi minusta tuntuu tältä, en tiedä, tahdon enemmän - Rauhoitu, minä sanon! Pakko saada nämä nyrjähtäneet aivoni sijoilleen! Hänen hiuksensa ovat niin pehmeät ja hän maistuu hyvältä - ota ne käpäläsi pois hänen hiuksistaan! Enpäs. En tahdo! Mutta... Mitä jos Varjot tulevat? Tässä heille riittäisikin nauramista, 'kannattiko unohtaa vahtiminen vain tällaisen vuoksi', he kysyisivät - Hänellä on kylmät sormet! Ei lainkaan ihme, koska lämpötila on niin matala...
Joku tulee! Äkkiä piiloon! Maa on niin kova verrattuna hänen kosketukseensa... Miksi olen niin pahoillani kun hän irrotti sormensa minusta? Hei, se on Mummeli! Kylläpä hän nauraa riettaasti...
"Osasinpas jo odottaakin tätä! Mutta, tänä yönä ei teille kyyhkyläisille ole aikaa, sillä meidän on mentävä heti..."

Lisäksi kaksi vähän vanhempaa runoa:

Aurora

Valkea joulu
kuitenkin
Kuin tyynysodan jäljiltä
untuvainen lumi
Jouluruokaa
lahjoja kuusen juurella
naurua
Näennäisidylli

Aamunkoi
Misteli ja
yllätys
Silkinpehmeät huulet

Unen hauraus

Tämä siis on uutena vuotena tehty myöhästynyyt jouluruno ja seuraava on ruokapöydässä aamulla koulusta pois jäämisen jälkeen saadun inspiraation seurausta.

Lyhtyni

Katkera rakkaus
sen viimeiset säteet
valaisevat polkuani
Pimeyden ensi hetkenä
Kaikki tulee loppuun
Kun verinen kuu
nostaa katseensa
horisontista
Suoraan
minuun.

Sain mahtavan idean Valtsun ( melastine ) kanssa.

iana. sanoo:
Mä haluun vespan<3
iana. sanoo:
punane tai musta <3
iana. sanoo:
ja vaaleel nahkapenkil.
Valtsu sanoo:
Iteki tyksin ;)
iana. sanoo:
tiiän jo et miks nimeen mun kullan<3
iana. sanoo:
Jos se on tyttö, siit tulee ware, jos se on poika, siit tulee wilho tai wilmeri :D

iana. sanoo:
ja sit ostan mustan kypärän, mihin teen sellasen pornokarvan;D
iana. sanoo:
Ja sit kaikki on kateellisii mul :D
Valtsu sanoo:
Ainaki kaikki kundit :DD

iana. sanoo:
Sit ku kaikki jätkät pyörii mun ympäril, ni voin kysyy et lähteeks ne treffeil mun, vai mun mopon kans:DD
iana. sanoo:
Mut sit mun kullal olis kauheest deittiehdokkait :D
iana. sanoo:
ja mul ei yhtää.
iana. sanoo:
Paitsi joku ällö Nörde :D
Valtsu sanoo:
OOH :D

iana. sanoo:
kelaa sit mun vespa rakastuis toisee mopoo ja sit tulis pikkumopoi <3
iana. sanoo:
ja sit must tulis kasvattaja <3
iana. sanoo:
sit saisin pukee mun kultaa aina treffeil ja kiillottaa ja ah <3
Valtsu sanoo:
mä adoptoisin ainaki heti muutaman pikkusen (:

iana. sanoo:
ja tieks ku mopoist tulee se kaasutusääni? Se brum brum? :D
Valtsu sanoo:
Haha, en tiedä... :D
iana. sanoo:
nii, ni sit ku ne on pienii, eikä osaa sitä viel, ni sit ne vikisis sillee ylisöpösti <3
iana. sanoo:
Ja sit ku ajan kaupungil mun äitivespal, ni sielt peräs tulee 10 sellasii polvenkorkusii vauvavespoi ku vikisee <3
iana. sanoo:
Mun pitää alkaa miettii niitten nimiii<3


Sit se lähti pois mesest:(
Mut hei vähä ylisöpöö

tykkäsin jo penskana
tieteiskirjallisuudesta
ja -elokuvista
ja -peleistä

kaverit nälvi,
avaruushenkka pitää satelliittikorvillaan yhteyttä avaruusolioihin

ikään kuin siinä olis jotain vikaa.

tähdet ja avaruus kiehtoivat mua
vaikka silloin tiesinkin aika selvästi
että kyse oli lähinnä mielikuvituksesta

enää en ole niinkään varma
sienet esittävät niin kummia kysymyksiä