IRC-Galleria

Havahduin unessa naisen ääneen..
"Congratulations for completing the third stage commander, do you wish to continue you the fourth stage or proceed to wake-up sequence?"
Instana valitsen jatkaa.
"Stage four loading sequence intiated. Powers for your disposal are: Imagination. Good luck commander."

Samassa ympärilläni oleva tila vaihtuu pikseli kerallaan sijaintiin jota en tunnista, tiedän vain olevani metsässä. Viimeinen paikalleen loksahtava pikseli lähettää väreilyn, joka muuttaa maailma eläväksi. Pahaenteisesti koko maailman täyttää Gamma Goblinsien alkusynat. Yht'äkkiä huomaan metsästä kävelevän ystäviäni, heitä on sadoittain. Jokin on vialla, kukaan ystävistäni ei vastaa kun kutsun heitä. Tunnistan joukosta Riku Rikk Rakkin johon yritän saada yhteyttä. Riku ei vastaa mitään. Samassa hän putoaa polvilleen ja oksentaa sisältään menninkäisen, se päästää korvia vihlovan huudon, joka saa näkökenttäni epäorientoituneeksi, tunneilta tuntuvan minuutin ajan en kykene erottamaan mitä edessäni on, kun viimein saan kiinni aisteistani, kaikki ystäväni ovat maassa tuupertuneina, heidän edessään toinen toistaan kammottavamman näköisiä olentoja.

Olennot alkavat pyörimään ympärilläni erimuotoisilla radoilla. Ne kykenevät kulkemaan esteiden läpi. Olioiden radat lähenevät minua. Pakokauhu valtaa mieleni, kun ensimmäinen kynnen isku uppoaa lihaani. Samassa musiikki muuttuu lähes mielipuoliseksi ja tunnen yhä enemmän kipua olioiden terävien kynsien upotessa lihaani. Reaktioni on vetäytyä mahdollisimman tiiviiseen tilaan ja suojella sisäelimiäni. Suljen silmäni kivun vihloessa joka puolilla kehoani.

Uppoan syvälle ajatuksiini. Näen välähdyksiä, kuin salamaniskuja, jotka kulkeutuvat ukkosenjohdinta pitkin syvälle pääni sisään. Jokaikinen kerta, kun tunnen kipua, näen välähdyksen, ymmärrän salamoiden olevani hermostoratani kipusignaaleja, jotka saapuvat iskuja saaneista kehonosistani aivoihini. Osaan tulkita viestejä, tiedän mistä ne tulevat. Huomaan impulsseissa jaksonmukaisuutta. Muutaman millisekunnin välein saapuu uusi impulssi tietystä osasta kehoa. Tajuan ymmärtäväni olentojen lentoradan.

Alan liikkua. Ensimmäiset yritykseni väistellä ovat toivottomia, väistäessäni yhden iskun, kymmenen seuraavaa osuvat moninkerroin syvemmälle. En lannistu, sillä huomaan analysoimani radan siirtyvän autonomiseen hermostooni. Tiedän vaistovaraisesti seuraavan olion lähestymisen. Itseasiassa tiedän vaistonvaraisesti niiden kaikki liikkeet.

Luon uuden yhteyden autonomisen hermoston ja lihashermoston välille. Nyt vaistonvaraisuuteni ohjaa lihaksistoani. Kahden syklin jälkeen en enää ota iskuja vastaani. Liikeratani ovat täydellisessä vastakkaissymmetriassa maahiaisten lentoratojen suhteen. Kulutan kuitenkin energiaa aivan valtavasti väistellessä. Tiedän, etten pysty ylläpitämään aivoyhteyttä lihaksistoon kovin kauaa.

Avaani silmäni. Näen olentojen liikkuvan ympärilläni hidastettuina. Suljen silmäni, ohjaan aivojeni tiedonprosessointitehon näköhermojeni päätteisiin kaksisuuntaiseksi informaatiovirraksi. Avaan silmäni uudestaan, näkökenttääni syöttyy autonomisen hermostoni datasta joka kuvaa täysin olentojen liikerataa. Saan myös analyysin lihaksistoni hermostosyötteistä. Nyt on minun vuoroni.

Oikealta yläviistosta lähestyvä hoblingoblin on ensimmäinen kohteeni. Hampaat edellä lähestyvä gobblin on kuin jänis ajovaloissa, kun nappaan yllättäen kädelläni sen kurkusta kiinni ja painan sen maahan. Samalla kehostani vapautuu käteni johdolla jokasuuntaan liekkien lailla loimuavaa energiaa. Gobblin tuhoutuu atomeiksi. Niin tuhoutuu myös jokainen muu enegioideni vaikutuspiirissä olevan olento.

Olennot hajaantuvat kahteen ryhmään, pienempään ja suurempaan. Suurempi ryhmä alkaa fuusioitumaan yhteen absorboiden ystävieni ruumiit, samalla kun pienempi ryhmä lähtee lähestymään samanaikaisesti kaikista ajan- ja tilanulottuvuuksista. Ne tarrauttuvat kimppuuni kynsin ja hampain. Painaudun hetkiksi kerälle, ja vapautan energia-aallon joka pyyhkii niiden olemassaolon viimeistä informaation ripettä myöten.

Otan ensimmäisen juoksuaskeleeni, maa allani murenee kun ponnistan kohti suuremman mennikäisryppään muodostamaa jättiläis-maahiaista kohti. Näen miten se alkaa lataamaan tummanviolettia energiaa suunsa eteen palloksi, se kasvaa nopeasti valtavan kokoiseksi, mutta sitten se luhistuu kasaan muodostaen pimeän energian singulariteetin joka imee kaiken ympäriltään itseensä venyttäen atomit pirstaleiksi, saaden lisää massaa.

Energiani joutuu singulariteetin imemäksi. Pysähdyn paikalleni. Suljen silmäni. tuon käteni yhteen ja kosketan sormenpäillä otsaani. Aika ympärilläni pysähtyy. Pysäytän sydämeni. Ohjaan kaiken kehossa olevani energian sydämeni kammioihin. Viimeisten punasolujeni mukaan vapautan kaiken kehossani olevan adrenaliinin..

Kuulen kaiken äänen ympärilläni hiljenevän muutamaksi millisekunniksi.

Sitten tapahtuu. Sydämeni jyrähtää käyntiin pumpaten kaiken energian takaisin kehooni, räjähdän takaisin tajunnantilaani. Ponnistan uudestaan kohti hirviötä, nyt puolet koko metsästä tuhoutuu kun syöksyn kohti singulariteettia. Uppoan singulariteettiin. Millisekunti myöhemmin räjähdän sen toiselta puolen esiin ja jatkan matkaani kohti jättiläis-maahiaisen päätä, käteni ulottuvissa, pysähdyn, ja lataan pysähdykseni tuoman kineettisen voiman oikaan nyrkkiini ja lyön kaikella voimallani maahiaista keskelle otsaa.

Paineaalto murentaa maahaisen kallon pikseleiksi, jotka pikkuhiljaa katoavat olemattomuuteen. Samalla ympäristö alkaa palata ennalleen, katkenneet puut kasvavat takaisin alkuperäisikseen, maa siirtyy paikoilleen, ystäväni sielut palaavat yhdistymään vapautuneisiin kehoihinsa.

Nuutuneena lyyhistyn maahan ja ystäväni kantavat minut lähteelle parantumaan.

Ja sitten heräsin..


Soundtrackkina siis:

Kuutamolla scaba!
Täysikuu vaikuttaa! Ja niin vitusti. Te ette kukaan ehkä kykene ymmärtään, mutta yritän silti anyway. Unettomuuteni alkaa viikko ennen täysikuuta. Se alkaa yleensä sillä, että huomaan jonain päviänä valvoneeni koko yön. Siitä ihmettyneenä, en kuitenkaan tunne minkäänlaista väsymystä. Joten päätän jatkaa päivääni, saman tapaan kuin jatkaisin mitä tahansa päivääni heräämiseni jälkeen.

Syön aamupalaa, pesen hampaat, otan vitamiinit ja hivenaineet, käyn suihkussa pesemässä hampaat, puen päälleni jos jaksan. Luen uutiset, selaan uudet musiikki julkaisut, hankin ne itselleni jos on jotain hyvää, jne jne jne.

Päivä etenee tehden eri asioita, minusta tuntuu tuottavammalta kuin ikinä eläessäni. Yht'äkkiä huomaan kahvinkeitto-operaation jälkeen kellon olevan 04:23.. kahvit on pannussa, väsymystä ei tiedossa. Joten kohautan olkiani ja jatkan tekemisiäni. Koittaa päivä. Vanhasta tottumuksesta alan valmistamaan ruokaa. Vasta kauhoessani ruokaa suuhuni ymmärrän etten nukkunut edellisenä yönä silmäystäkään. Hämmentyneenä asiasta pesen hampaani, mutta suihkussa käyminen tuntuu liian omituiselta tehtävältä. Istun tietokoneen ääreen. Asetan mediasoittimeni soittolistaan useamman uuden, ennen _ kuulemattomani albumin(onko toi yhdyssana??). Koska oloni on muutenkin erittäin funky, asetun riippumattooni löhöämään(kyllä, se sijaitsee huoneessani).

Musiikki tuntuu lähestulkoon omakeksimältä! Siis siltä niin kuin joku olisi vetänyt sinun keväisen olotilasi ulos aivoistasi, ja muuttanut sen musiikiksi!

Yht'äkkiä huomaan kellon olevan 18.30 illan alusta. Väsymyksestä ei tietoakaan, olotilani mukaan viimeruokailusta on 24 tuntia aikaan. Päätän siis tehdä itselleni ruokaa. Ruokailun jälkeen havahdun tietokoneeni äärestä tuijottamasta avointa facebook ruutua. Kehoni tuntuu kostuneelta, kävinkö juuri suihkussa? En kykene erottamaan todellista muistikuvaa keksitystä. kello on 03:45, ja olen keittiössäni kastelemassa yrttejäni ja juomassa kahvia. Siis kofeiinia. Fuck my life, huokaan mielessäni ja palaan tietokoneelleni. Laitan mediasoittimeeni soimaan audiokirjoja luonnontieteiden historiasta ja nukahdan.

Herään neljä tuntia myöhemmin kusihätään. Tänään on perjantai. Vai onko tänään sittekin torstai. Vai mikä. Ainakin joidenkin loppuviikon päivien välinen yö. Etsin puhtaat vaatteet kaapista. Juuri ennen kuin alan pukea niitä päälleni, tajuan etten ole käynyt suihkussa ainakaan kahteen päivään. Lähden siis suihkuun. Palaan suihkusta. Tuntuu kuin olisi kulunut vuorokausi siitä kun viimeksi näin huoneeni. En osaa välittää hölmöistä ajatuksistani, ja alan pukemaan vaatteita päälleni. Puettua päälleni, kävelen bussipysäkille, tiedän, että seuraava bussi vie minut määränpäähäni, mutta en tiedä, että mikä minun määränpääni on.

Seuraava muistikuvani on kun astun Tampereen keskustassa uuteen bussiin. Minulla ei ole mitään käsitystä siitä mihin kyseinen kulkuneuvo on menossa, eikä sen numerosta. Miettiessäni kyseistä asiaa huomaan yhtäkkiä konduktöörin toivottavan minulle hyvää päivänjatkoa, johon viittaan kintaalla, koska olen väsynyt. Haluan vain nukkua. Tunnen vajoavani penkkini läpi ikuisuuteen, josta säikähtäneenä säpsähdän ajan tasalle. Juna on pysähtynyt ja paniikki hiipii mieleeni! "Olen perillä, ehdinkö enää jäädä junasta!?" Tartun tavaroihini ja säntään kohti ovea. Astun ohi viimeisestä rappusesta ja lyön pääni maahan.

....

Huomaan olevani tajuissani. Silmiäni kirveltää päivänvalo. Tuuli kylmettää vartaloni. Huomaan olevani alasti. Suustani valuu verta. Näystä hämmentyen alan kakomaan, oksennan verta. Hetken päästä kuitenkin huomaan että se veri ei ole minun. löydän vierestäni lammen jonka pintaan peilaan kasvojani..

"Ei jumalauta!! EI TAAS!" - kiroan mielessäni ja lähden juoksemaan kohti kotiani.

Perillä lyyhistyn olohuoneeni lattialle kuuntelemaan progressiivista gooaa..

Kaksikymmentä tuntia myöhemmin... tietoisuuteni on pelastettu.

Jooh elikkäs vikana tehtävänä oli keskiä mikä tahansa aihe, asia, esine tai olio, josta piti kirjoittaa kuusi kappaletta tekstiä. Näiden kuuden kappaleen ydinajatuksina oli:

• Kuvailu
• Vertailu
• Yhdistely
• Analysointi
• Sovellus
• Argumentointi

Jokaista ydinajatusta kohden oli noin kolme minuuttia aikaa kirjoittaa tekstiä, elikkä siis ensimmäisenä piti kuvailla asiaa, sitten vertailla sitä muihin olemassa oleviin asioihin, sen jälkeen tuli yhdistellä asian olemassaoloa mielessä ja etsiä mihin ajatuksiin se kytkeytyy/liittyy ja niin edelleen..


Tässäpä minun tekstini:


Kuvailu
Neliulotteinen mielikuvituskuutio on tällä hetkellä mielessäni sininen, mutta saattaa esiintyä sinun mielessäsi minkä tahansa valon aallonpituuden värissä, vaikka ultraviolettina. Muodoltaa se on kolmiulotteisessa tilavuusmaailmassa kaksi toistensa sisällä olevaa, toisiinsa yhdistynyttä kolmiulotteista kuutiota. Kuution sisällä saattaa esiintyä, tai olla esiintymättä muita universumeja.

Vertailu
Tässä maailmassa mikään ei vastaa kyseistä kuutiota. Nähdäksesi kuution, sinun on vapautettava mielesi tämän maailman näkyvän geometrian kahleista. Unohda käsityksesi näkyvästä tilasta ja anna mielikuvituksesi luoda usi universumi uusilla fysiikan ja todellisuuden säännöillä.

Yhdistely
Kuutio yhdistyy mielessäni mahdottomuuden mahdollisuuteen. On helppo ajatella kuution neljättä tilaulottuvuutta, kun kyseenalaistaa oman vallitsevan käsityksen ympäröivästä maailmasta, ja miksi et kyseenalaistaisi? Mitä varmaa oikeasti tiedät tästä maailmasta?

Analysointi
Kuutio rakentuisi tähän maailmaan sijoitettuna atomeista, jotka voivat sijaita neljässä eri tilaulottuvuudessa, mutta tarvitseeko meidän sitoa kuution rakenne atomeihin? Mielestäni ei. Kuutio voi koostua ihan mistä tahansa, tai olla koostumatta mistään.

Sovellus
Kuutiota on hyvä soveltaa oman mielikuvituksen ruokkimiseen ja kehittämiseen. Kuutiota miettimällä voidaan irtautua maallisista murheista ja lievittää stressiä. Kuutiolla voi jutella, kertoa murheita, tai vaikka vitsejä, ja oikeanlaisella korvalla voit kuulla vastauksen.

Argumentaatio
Kuutio on ehdottomasti edellisessä kappaleessa esitettyjen seikkojen perusteella hyödyllinen osa ihmisen hyvinvointia, sillä sen olemassaolo perustuu kykyyn ajatella ja luoda ajatuksia itse.

http://www.stara.fi/2011/12/06/naista-paahan-potkineet-muslimitytot-vapautettiin-jarjeton-syy/

Ymmärsinkö nyt oikein? Neljä naista potki yhden naisen pysyvästi vammautuneeksi, ja he pääsivät tästä pahoinpitelystä (joka tallentui valvontanauhalle!) täysin ilman tuomiota?! Ja syy oli se että he olivat kännissä?!?!

Mitä helvettiä!?!?

Tällä perusteella suomen pahoinpitelytuomiosta voitaisi kumota minun oman heittoarvioini mukaan about 97%!!

Vedänkin tänään kännit ja lähden hakkaamaan ihmisiä kaupungille....
-.-

Näin eilen unta, siinä unessa mää pakotin neljä kymmenen vuotiasta poikaa tappeleen niin kauan kunnes muut oli henkihievereissä ja yks ainoo oli enää pystyssä, sitten pakotin sen pystyyn jääneen pojan ompeleen ne toiset kiinni suusta perseeseen, aivan niinku siinä human centipede leffassa (jota en oo ees nähny).

Sitten kun ne oli ommellu ittensä, pakotin ne kellarihuoneen takkaan ja sytytin takan tuleen ja kuuntelin miten ne huusi kun ne palo elävältä kuoliaaks. Sen lisäksi huoneen toisessa takassa oli koira, joka ei kuitenkaan kuollut vaan pamahti ulos sieltä takasta, jolloin kaksi huoneeseen ilmestynyttä heppua hakkas sen hengiltä tuoleilta.

mitä vittua, mistä tämmösiä unia tulee?

Tulli paljasti suuren LSD:n salakuljetuksen – Markkinoitiin Facebookissa

Tulli: LSD:tä markkinoitu Facebookissa

Dancing mania (also known as dancing plague, choreomania, St John's Dance and historically St. Vitus' Dance) was a social phenomenon that occurred primarily in mainland Europe between the 14th and 17th centuries. It involved groups of people, sometimes thousands at a time, who danced uncontrollably and bizarrely. They would also scream, shout, and sing, and claim to have visions or hallucinations. The mania affected men, women, and children, who danced until they collapsed from exhaustion. One of the first major outbreaks was in Aachen, Germany, in 1374, and it quickly spread throughout Europe; one particularly notable outbreak occurred in Strasbourg in 1518.

Affecting thousands of people across several centuries, dancing mania was not a one-off event, and was well documented in contemporary reports. It was nevertheless little understood, and remedies were based on guesswork. Generally, musicians accompanied dancers, to help ward off the mania, but this tactic sometimes backfired by encouraging more to join in. There is no consensus among modern-day scholars as to the cause of dancing mania. The several theories proposed range from religious cults being behind the processions, to people dancing to relieve themselves of stress and put the poverty of the period out of their minds. Some believe that dancing mania lives on today, in forms such as all-night raves, laughing epidemics, and other episodes of mass hysteria.

http://en.wikipedia.org/wiki/Dancing_mania

Eli siis, porukka soitti musiikkia, oli onnellisia ja tanssi vapautuneesti, ja se oli niin sairasta että sitä piti koittaa hoitaa? Mitä vittua kumpihan on oikeesti sitä sairasta?

Taidan lähtee huomenna vittuillakseni kylälle tanssiin. Enkä tarvi edes musiikkia.