Who dares enter the mad matrix vault wins*! Now freely available in various formats for your peculiar edification and enlightenment, "The Great Book of Commentarial Treasures — Mystified Interlocution and Discursive Intercourses in the Land of Cyberversia".
Compiled by Lamæ Parse Bitshit Lopön, the renowned parser and compiler of disjoint lamæ bitshit materials. Covering Stardate range s12.2014-n02.2015. Featured as the pilot volume in the "Cybersocial Metempsychosis" series published from the AtMatrix Book Laboratory.
"Indeed and the job is now done. Enjoy the mad crackers and pop a trip around with the random button if you can't deal with the linearity. 800 lines of code for a parser and producer scripty. God dame I just wrote a book." ~ Mr. Author; Stardate f03.2015
Kyllä tästä maailmasta näkee ettei ihminen kykene käyttämään aivokapasiteetistaan kuin 10%
Jotkut tietää konstit miten saa vähän lisää kapasiteetistaan käyttöön, harmi että valta-osa elää unessa elämänsä ja kuolee unessa.
Kyllä tämä ihmisten luoma järjestelmä on aivan naurettava ja kehdataan puhua vapaudesta kun yht. kunta keskittyy ainoastaan tekemään tulosta eli rahaa. Rupes vituttaa, täytyy siis vuodattaa. :D
Yhteiskunta on rakennettu toimimaan tavalla jossa normi pulliainen olkoon duunari tai elämäntapa työtön, me olemme ainoastaan lampaita ja eduskunta on meidän paimen! Pakoon ei pääse, olet merkitty, olet pelkkä numero tilastoissa. Yht.kunta rakenne alkaa muokkaamaan meitä jo tarhassa, opetetaan arvot ja miten yht.kunnassa tulisi toimia ja elää. Päähämme istutetaan valmis käyttäytymis malli ja opetetaan miten yht.kunnassa voi menestyä sama kun rikastua! Yritykset tätä maailmaa pyörittää, ei niinkään hallitus/eduskunta. Pitäisi vallita demokratia eli kansanäänestyksillä pitäisi asioista päättää. Ainut mihin yksilö voi vaikuttaa on vaali äänestys oikeus. Ne mitä hallituksessa päätetään ei siinä kansalta kysytä vaan poliitikot ne päättää kaikesta, ei kansalta kysytä. Eli mikä demokratia? Ystäväni joka käy työssä ja on naimisissa pankin kanssa, alkomahoolia nautittuamme kaverini rupesi itkemään ja sano et hän kadehtii mua ku en käy töissä, koska mielestäni raha ei ole rikkaus, vapaus on rikkautta joka kylläkin vaatii uhrauksia... Mutta kamu kadehtii kun saan mennä ja tulla enkä ole sidoksissa juurikaan mihinkään, elän päivän kerrallaan ja otan vastaan mitä tulee. Kaveri meni yht.kunnan syöttiin=asuntolainaan! Saadaan palapeliin pala, omistamaan elämänsä työlle ja ruokkimaan yritystä/pomoa joka käärii massit "orjan" selkänahasta! Onhan se kiva omistaa kaikkea... Mut et sä sitä mukaas saa, kun täältä lähdet. Tosin nyt vanhenmiten alkanut tulla ajatuksia, jos luovuttais ja menis systeemiin mukaan, olis kiva omistaa vaikkapa mummun mökki jossa puu -verstas sais laittaa talon oman näköiseksi. Koska systeemistä ei voi vaan tippua ja rakentaa se talo, ilman lupia, ilman omaa maata. Se on mahdotonta, joku näkee aina ja talo purettaisiin. Kuinkahan kauas pitäisi matkustaa jotta olisi oikeesti vapaa, jossa pystyis elämään 100% omavaraisesti... Onkohan sellaista kolkkaa edes koko maailmassa... Harmi kun ihminen on niin vitun tyhmä, että rakentaa tälläisen systeemin jossa on pakko olla mukana!
Lampaita paimenen oomme kaikki, KAIKKI. Mites tää pässi sais järsittyä narun kokonaan poikki...
Motion of consciousness at speeds faster than the speed of existence creates a phenomena of ontological dilation, where the relevance of subjects, objects, observations and reflections cease before their arising.
I am a perfect expression of freedom, here and now.
The only true law is that which sets us free.
Don´t believe what your eyes are telling you, all they show is limitation. Look whith your understanding.
Because any number is a limit, and perfection doesn´t have limits. Perfect speed, my son, is being there.
Your only obligation in any lifetime is to be true to yourself.
Every person, all the events of your life are there because you have drawn them there. What you choose to do with them is up to you.
Fly free and happy beyond birthdays and across forever, and we´ll meet now and then when we wish, in the midst of the one celebration that never can end.
How do we love, the thought is startling
It is the dove, her flight is starting
Whenever we dance, there is no staring
Whatever the trance, there is no broad string
Passing the tides, we're feeling the sting
No need for guides when we're prone to sing!
To route our synapses I guess we'll have to sin
Feeling highly smitten - I let you in.