IRC-Galleria

Tekotaiteellinen paska <3

TADAA!
Sain vihdoinkin aikaiseksi uuden DeviantART-tilin paremmalla nickillä :'DD Siellä pystytte näkemään kuvia:

-piiroksistani
-maalauksistani
-veistoksistani
-valokuvistani
-kuvamanipulaatioistani
-Cosplaypuvuistani
-BJDistäni

Ja niin edelleen. Naattikaa: http://hypoglossal.deviantart.com

voin kertoo et oon kusessa ton mun kuviksen kanssa =)))))) no mut kyl tää täst. tai sit ei. :oo

sain laskimen kanssa :

---

D enkä osaa käyttää
ja se on painava
ja iso
ja scary !

plus käytii vähä lidlissä tänää maman kanssa :D:Dd

Joskus luulin että olin kesän lapsi. Joskus uskoin rakastavani syksyn maahan putoilevia värejä. Joskus olin varma että talven ensihiutaleet satoivat suoraan kylmästä sydämmestäni. Joskus en tiennyt että oli olemassa mitään ihanampaa kuin kevään tuoksu ja raikkaus.
Tänään tajusin etten rakasta mitään niistä. Ei ole vain yhtä joka syrjäyttää toisen ja jättäisi sydämeen ikuisen onnen.
Muutos.
Muutos on se, mitä minä rakastan. Olen onnellinen kun kesän helteen vaihtuvat syksyn sateen tuoksuun ja ensimmäisiin väri läikkiin. Nautin jokaisesta talven ensihiutaleesta, joka putoaa nenälleni ja silmäripsiini. Ja voi sitä riemua kun kylmä talvi väistyy kevätauringon ja pienten katupurojen tieltä tai kun viimein kesä ottaa voiton ja saa puketua kukkamekkoon.
Se pieni hetki, kun kaikki muuttuu, saa minut onnelliseksi.
Olen itse kuin muuttuva sää. En voi olla samanlainen koskaan. Aina ajan kuluttua, tapahtuu muutos. Olen vangitsematon tuuli, joka puhaltaa salaisuuksia korvaasi. Auringon säteinä lämmitän kasvojasi. Talven pakkashuuruina saan sinut kipristelemään. Kauniina väriloistona saan sinut valtaani. Olen kesyttämätön.
Mutta niin vain sanoi kerran viisas ihminen laulussaan "Mikään ei ole vielä mahdotonta", ja ehkä villin vuoristopuronki voi joku joskus kesyttää ja kahlita myrskytuulen käyttöönsä.

Don't stand so close to me.




(... kuuntelen vanhahkoa musiikkia kirjoittaessani fikkiä Tokion yöstä. Mulla on tässä auki kuva Kaorun huulista, kaksi Tokion ilmastokarttaa ja Policen lyriikoita.

Siis, err, joo.)

Do not break the gilded shell,
a mask to hide my decaying poetry
Do not look through the glass,
a window to my withering garden

Teach me to fill my passion,
Find the words for you
For the fall, for the beauty
For you
The words, the poison, that I am inhaling,
For you

Do not unlace the crimson gown
a decadence entwining on my skin
Do not undress the veil,
a curtain between mourning, you and my kin

Teach me to fill my passion,
Find the words for you
For the fall, for the beauty
For you
The words, the poison, that I am inhaling,
For you


This elegy is not for me nor you,
It's for the words that makes me feel,
For you