IRC-Galleria

Joskus luulin että olin kesän lapsi. Joskus uskoin rakastavani syksyn maahan putoilevia värejä. Joskus olin varma että talven ensihiutaleet satoivat suoraan kylmästä sydämmestäni. Joskus en tiennyt että oli olemassa mitään ihanampaa kuin kevään tuoksu ja raikkaus.
Tänään tajusin etten rakasta mitään niistä. Ei ole vain yhtä joka syrjäyttää toisen ja jättäisi sydämeen ikuisen onnen.
Muutos.
Muutos on se, mitä minä rakastan. Olen onnellinen kun kesän helteen vaihtuvat syksyn sateen tuoksuun ja ensimmäisiin väri läikkiin. Nautin jokaisesta talven ensihiutaleesta, joka putoaa nenälleni ja silmäripsiini. Ja voi sitä riemua kun kylmä talvi väistyy kevätauringon ja pienten katupurojen tieltä tai kun viimein kesä ottaa voiton ja saa puketua kukkamekkoon.
Se pieni hetki, kun kaikki muuttuu, saa minut onnelliseksi.
Olen itse kuin muuttuva sää. En voi olla samanlainen koskaan. Aina ajan kuluttua, tapahtuu muutos. Olen vangitsematon tuuli, joka puhaltaa salaisuuksia korvaasi. Auringon säteinä lämmitän kasvojasi. Talven pakkashuuruina saan sinut kipristelemään. Kauniina väriloistona saan sinut valtaani. Olen kesyttämätön.
Mutta niin vain sanoi kerran viisas ihminen laulussaan "Mikään ei ole vielä mahdotonta", ja ehkä villin vuoristopuronki voi joku joskus kesyttää ja kahlita myrskytuulen käyttöönsä.