IRC-Galleria

Nostakaa tassu pystyyn, jossette tajunneet mitä kyseinen sanahirviö meinaa. Hyvä hyvä, en miekään.
Miksi ihmeessä sitten olen lupautunut kirjoittamaan tuolla kyseisellä sanahirviöllä nimettyä ficceröisprojektia?
Noh, jaa, niin, kysykää eräältäkin Katalta.
Tiedän, että siitä tulee mahtava. Pakko tulla, jos MINÄ olen osallisena.
Ja jos miun kirjoitustaito välillä mättää, niin ei se haittaa, kun on tollanen pitsiliinataituri auttamassa.
Tykkään siusta, päärynä. ♥

http://tarinamaailma.enkeliprinsessa.net/forum

Musta tuntuu et elämä jatkuu taas kaiken jälkeen! :)
oon sikaonnellinen, ILMAN sitä yhtä.
Vaikka siis en sen takia et se on pois.
Mutta siis MUN TARINA JULKASTIIN SINÄMINÄSSÄ!!!
NYT KAIKKI TUTUT JA RANDOMIT OSTAMAAN SINÄMINÄ JA LUKEMAA TARINA Viesti Menneisyydestä

ÄÄÄÄ. IHANAA OIKEESTI ! :))

Mut silti haikee olo ku en voi kertoo sille yhelle tosta. :(
haluaisin jakaa kaiken sen kanssa vieläkin... ;<

Kun pyydän, ole kiltti ja päästä minut sisään. Avaa ovi sydämeesi. Ole kiltti ja pyydä minua apuun, kun on aika parantaa haavat sydämestäsi. Anna minä korjaan sinua lämmöllä ja rakkaudella. Anna minun kärsiä sama tuska, joka sinua viiltää. Ole kiltti ja anna minun vain olla lähelläsi.

Päältä päin näyttää et kaikki ois hyvin,
mut jos sisälle katsotaan niin siel on asiat toisin,
ei sydämestä jäljellä kuin rikotut palaset,
jokainen jätkä tulee sanomaan et,
oot parasta mitä mulle on annettu,
tahdon sut ikuisiks ajoiks vaik hetki vasta tunnettu
tule luokseni ja pitele musta kii,
kannattelen sua ja vien sut unelmiin.
Ei siellä ole huolia, eikä murheita,
vaan onnea valoa ja kestävää rakkautta
Kaiken uskon mitä mulle sanotaan,
ja sit mietin miks joudun yksin taas olemaan.
Moni sanoo että avaa tyttö kulta silmät,
kysyy miks toisten ittees satuttaa annat?

Onko olemassa mitään niin suurta ja kaunista,
kun meidän rakkaus?
Jotain niin vahvaa,
kaiken kestävää.
Vierelläsi on lämmin ja turvallinen olo,
juuri sellaista olen kaivannut.
En tarvitse mitään muuta,
sillä kun minulla on sinut,
minulla on kaikki mitä tarvitsen.

mä tahtoisin palata ajassa, jossa kaikki oli hyvin, jolloin en näin pahasti elämääni tyri.
siellä menneisyydessä on mun nauru ja ilo, siellä on mun rakkaat, kaikki mitä toivoin.

Mut asun tässä huonossa tulevaisuudessa, jossa ei ole varaa toivoa edes paremasta.

Kerran luulin näkeväni enkelini, joka nosti minutkin siivilleni, mut sieltä sitä taas pudottiin ryminällä alas, kuka on tuo tunteiden nielijä se helvetin varas?

Suljen silmäni, tunnen kuinka kyyneleet taas putoilee, pääni sisällä taas kerran rukoilen.
Kukaan ei vastaa, kukaan ei kuule, kun huudan kun kärsin, kukaan ei välitä.

Tunteita yritän kovettaa, kasvoni ilmeettömäksi käännyttää, tiedän nyt on aika perääntyä, aika hyvästellä.

Pilvi linnat on monesti mua kutsunut, olen niiden luokse jopa halunnut, silti olen tähän arkeen palannut.

Onko sitä oikeaa ja väärää olemassa, onko kukaan täällä ikinä edes oikeassa?

Mä rustailen runojakin ihan kuin niitä edes osaisin, kirjoitan paperille tunteen jokaisen, samalla mietin kuinka hauras on meistä jokainen.

Mut silti vaan pakko jatkaa, kaikki pyytää vaan jaksaa, mutta kuka sinun särösi parantaa? Kuka sinulle joskus onnen maksaa, milloin kaikki hyvin natsaa?

Ihankuin seilais huonoilla vesillä, kädet viillettynä verestää, ei kukaan tätä tunne tilaa voi ymmärtää.
Yritän huutaa näitä aaltoja ulos, mut aina on se sama vanha lopputulos.
Joka päivä lisää vaan kaatuu niskaan paskaa, tartteeko tätä muka oikeasti jaksaa?

Kädet tärisee kun rupeen nukkumaan, tulenko tähän tunteeseen loppu iäkseni juuttumaan, pitääkö tähän tosiaan tulla tottumaan?

Mä toivon, mä uskon, mä yritän, mut en tiedä.. miten oikein selviän.

Onko elämä vaan loputon palapeli, jota yritetään koota, väärät palat paikalleen ei sovi, sit kokeillaan jotain toista. Kerkeääkö sitä loppuun asti edes tehdä, en tiedä.. ehkä??

Mhöhöhö~~

Vittu et oli ärrrrsyttävä ilta =___='

Äiiteee oli taas vaihteeks niiiiiin heelvetin mukavalla tuulella..
Huus ja raivos iha joka asiast,
VAAN SEN TAKII, et hänel oli huono päivä ja 'paha olla' >_<
ARG!
'Tee sitä tee tätä, perse ylös penkistä, teet sitte sitä ja tätä ja tätä vielä!'

-__o mrrr~~

Nostin sit perseeni ylös ja menin nukkumaa 8')
HAHA, saipa tehä kaiken ite.

Ja joha oli anteekspyyntölappuu aamulla pöyällä 8'''D
Ho-ho-hoo.
-wo'

Mwaaaaa.. Tännää terapia, 15.15-17.20 varmaa menee siel kaikkiaa ..
Vitun ihana yöki oli.

Oli iha helvetin kylmä, vaik oli kaks peittooki ..
Ja sit näin jotai heelvetin kummosta unta O__o''
Mmmmm~
Ja sit aamul heräsin iha pirteenä 4.15 ja yritin nukkuu enne ku kello sois 5.00 ..
Tietty nukahin vast VÄHÄ enne ku se soi.. -__-'
Ja tittirii tuliki sit nukuttuu puol seiskaa ^^'''''''
Ei yhtää kiiru tullu D'8

Noh, en jaksanu meikata kunnol, hiusis oli vanha lakka ni oli helppo laittaa,
sit ettisin vaa jostai puhtaan pairan ja pillifarkut kinttuihi.
Jes.
Näytän iha kamalalta, mut ei voi mittää, ei vaa jaksa.
Sit on jotenki masentunu ja vittuuntunu fiilis, en tierä miksssh~
MUT toisaalta on sellane iha ookoo fiilis, ja et oon hiuka pirtee, vaik en oo XD
Ulkona paistaa arska ja sillee ..
Hm.
Saapi nähä mitä täst päiväst tulee, on muutama vaihtoehto;

1) Koomaan koko päivän tekemät yhtää mitää, piirrän, kirjotan ja kuuntelen sleeppii..
2) Oon ylivilkas ADHD ja vedän roundii pitki kouluu ..
taaai
3) Oon ahkera koulus, opiskelen [tai siis yritän..] ja oon innokas. Pirtee, mutten liia pirtee..

MIKÄHÄN OLISI PARAS VAIHTOEHTO? XDDD
Luulenpa et päiväst tulee ykköstä ja kakkosta, molempia vuorotellen >________>'

TIUTIU läheen kouluu moooo~~

♥

Ehkä jonain päivänä kohtaan sen keltaisen onnen, sen naurun ja ilon.
Mikä monien kasvoilla pyörii päivittäin, minulla silloin tällöin sen nään.
Sattuu niin paljon, pois tästä tuskasta ja kivusta vain tahdon.
En voi esittää iloista, enkä onnellista, sitä pitäisi vain osata olla.
Päivä päivältä kurkkua kuristaa enemmän, masennusta ja ahdistusta pelkään.
Entä jos huomenna viimein romahdan, enkä jaksa enää nousta ?

Vuosia sitten jo huomasin, onnellinen jossain muualla olisin.
Silti olen ollut vahva, sinnitellyt vaikka ei jaksa.
Tahdon voimasta ei ole tämä olo kiinni, mutta yritän jaksaa silti.
Olen ottanut itseäni niskasta, ruoskinut sisintäni tappelemaan vastaan.
Silti lannistun, miksi ikinä en vain onnistu?
En ole edes yksin, mutta silti tunnen kaipauksen.
Tarvitsen vain sen yhden ihmisen, joka luokseni koskaan pysty palata ei.

".... Musta tuntuu että tää on onnea, vai onkohan sittenkään? En mä enää muista mille se tuntuu.
Niin kauan aikaa sitten viimeks tunsin sen tunteen. Jotenkin kyllä pelottaa, miks ei enää tunnu ahdistus, minne se kipu hävis? miks on hyvä olla.. ei mulla sais olla hyvä olo, en ole ansainnut sitä. Oon tehny niin paljon virheitä ja mokia, etten ansaitse mitään. en edes pientä hymyä suupieleen. Oon ehkä tottunu liikaa itkemiseen ja suruun, oonkohan mä jotenkin masentunut? Niin ne mulle aina on sanonu, mut en mä voi tietää onko se sitä. Äitihän senkin tietäis jos olis täällä, mutta kun ei ole. Jotenkin niin sekava olo, sisällä jotenkin kuohuu kaikki tunteet mut ei ulkokuori näytä erilaiselle.. silti peilissä on samat tylsät, väsyneet, kalpeat ja hoikat tyhmät kasvoni.. sama ruumis ja väsyneet itkuiset silmäni. Ei se suukaan ole hymyilemään päin. Ei tää varmaan oo sit onnea.. iloa ehkä, tai vaan hetkellinen tunteen purkaus joka kyllä turtuu hetkessä..."