IRC-Galleria

子供のときに日本語の勉強の方法があったないけど、なぜ？
本当に怒って・・そして本当に悲しいです。

日本へ行くと生きると死ぬつもりです。

だから・・
日本語をもっと勉強したいけど、私たちの先生はもう教えません。。
EKI先生は私たちをもう教えません。（泣）

本当だ：日本語は難しいですが、勉強をやめません！

私の夢はいいのかな。。？
何時フィンランドから日本へ行くかしら。。

とにかく、私の友達に：
何時か会いましょう～
そのまえで、みんな元気でね～

mihmih olipahan ihan hassunhauska päivä~
japani ja kiina alko ja oli kivaa mutta ääntämine kiinassa vähä hankalaa ainaki näin alkuun, ja mulle aukes pinyinin salat, uu mama ! viimeinki tajusin miten sitä oikeesti luetaan:--D hidas? ehkä.

ja oon iha aina halunnu soittaa jotai soitinta, hah kolmosella soitin musiikkiluokalla tuubaa, vaikka halusin saksofonia, no nuo sitte vähä jäi.. ja nyt oon pari vuotta miettiny nuita kiinalaisia soittimia, en oo tienny nimeltä tai ulkonäöltä mutta äänen aina tunnistan; tänään sitte sain selville että tuo soitin mitä oon miettiny on nimeltään Erhu, tuommone kummallinen vingutin. IHAN TAJUTTOMAN COOL ;;;;;____;;;;; mietin että voisin harkita semmosen hankkimista kunhan nyt eka oon käyny tuolla japanissa, että on sitten taas rahaa säästää johonkin muuhunkin.

Japaninkielinen nimesi
>A= ka
> B= zu
> C= mi
> D= te
> E= ku
> F= lu
> G= ji
> H= ri
> I= ki
> J= zu
> K= me
> L= ta
> M= rin
> N= to
> O= mo
> P= no
> Q= ke
> R= shi
> S= ari
> T= chi
> U= do
> V= ru
> W= mei
> X= na
> Y= fu

Kimi no hitomi ni wa boku wa mienai.
Soredemo... Boku wa dare no me ni miru ka?

---

Kielioppi?

Aloin opetella japania kunnolla Japanese.about.comissa, missä verbit luokitellaan u- ja (i/e)ru-verbeihin ja epäsäännöllisiin (suru 'tehdä' ja kuru 'tulla'). Siellä lueteltiin myös verbit (verbejä?), jotka loppuvat eru/iru mutta kuuluvat u-verbeihin.
(hairu 'mennä sisään', hashiru 'juosta', iru 'tarvita', kaeru 'palata', kagiru 'rajoittaa', kiru 'leikata', shaberu 'jutella', shiru 'tietää')
Vain epäsäännöllisiä kutsutaan kaikkialla epäsäännöllisiksi tai 3-ryhmän verbeiksi.

Sen jälkeen törmäsin kai jossain sanakirjassa tai Kanjikaverissa luokitteluihin 5-dan (godan) ja 1-dan (ichidan). Ne olivat niin mukavia ja yksiselitteisiä, että suosin vieläkin näitä sanoja. 5-dan eli verbit, joilla on viisi eri vartaloa (esim. iku, iki-masu, ika-nai, ike-ru, iko-u) ja 1-dan eli verbit, joilla on vain yksi vartalo (samoissa muodoissa kuin iku-verbi: tabe-ru, tabe-masu, tabe-nai, tabe-rareru, tabe-you).

Täällä yliopiston japanin kursseilla käytetään/käytettiin 1-, 2- ja 3-ryhmää. En vieläkään muista, kumpi on 1-dan ja kumpi 5-dan, mutta mitäs siitä. Tärkeintä on se, että osaan taivuttaa niitä.

P.S. Muut tuntuivat opettelevan niitä tyylillä "iku + a-vartalo + nakute ha ikemasen", mutta minulle se on aina iku -> ikanai -> ikanakute -> ikanakute ha ikemasen.