IRC-Galleria

31 luku.

"Yhteenveto.
Miten tämä kaikki on vaikuttanut minuun?
Hyötynäkökohdat.
Ehkä minä olen oppinut tästä jotain. Elämään päivä kerrallaan, mikä on aina ollut minulle ylivoimainen tehtävä? Siinä mielessä, että minusta on tullut työntekijänä epäluotettava.
En uskalla enää lupailla kenellekään mitään. Kuoppa voi tulla koska tahansa. Saatan yhtäkkiä pudota sinne, eikä töistä tule mitään viikkokausiin koska minä ajattelen sinua.
Suhteessa perheeseen? Jokainen päivä voi olla viimeinen. En ajattele että minun jokainen päiväni vaan läheisteni päivä. Voin menettää heidät koska tahansa. He tuntuvat entisestä arvokkaamilta, mies ja lapsi. Ystävät. Sisaret. Ne, jotka ovat vielä jäljellä. En tiedä halusinko oppia tätä.
Silloin kun olen onnellinen, olen todella onnellinen. Silloin kun on hyvä päivä, se on helvetin hyvä. Otan siitä kaiken irti enkä anna minkään pilata sitä.
Minun elämänhaluni on kasvanut. Välillä. Välillä se kutistuu olemattomiin.
Minä pelkään kuolemaa jonkin verran vähemmän kuin ennen. Kun minä kuolen, toivon että sinä olet minua ensimmäisenä vastassa.
Katikin sanoo, että kuolema tuntuu nyt luonnollisemmalta, tutummalta, vähemmän pelottavalta.
Ja sainhan minä kirjalle aiheen. Niistä on nykyään kova pula. Mutta täytyy säilyttää luottamus. Kyllä elämä aina antaa. Ja kuolema.
Ei tarvtse enää pelätä että sinut pidätetään. Että syötkö tarpeeksi, pysytkö terveenä, osaatko olla tulematta raiskatuksi. Ei tarvitse enää pelätä, että kuolet.
Elämän hallintaan liittyvät harhaluuloni ovat karisseet tehokkaasti. Lentokoneet putoavat. Autot kolaroivat. Ihmiset tappavat toisiaan. Tulivuoria purkautuu. Maailmassa tapahtuu paljon asioita, enkä minä voi sille yhtään mitään.
Tavallaan sinä olet minua lähempänä kuin koskaan. Sinä olet. Sinä olet joka paikassa. Sinä kuljet mukanani kaikkialla loppuelämäni ajan.
Haittanäkökohdat.
Ei lisättävää."