IRC-Galleria

Peli: The Suffering: Ties That Bind.

Alusta: Playstation 2.

Laitevaatimus: Edellä mainittu.

Testikonsoli: Kaverina nitisti örmyjä.

The Suffering: Ties That Bind on toinen osa pelisarjaan joka on jäänyt minultä täysin huomiotta ennen viimeviikkoista vierailuani paikalliseen peliliikkeeseen. Yleensä ostan sieltä vanhalle pleikkarilleni lastenpelejä joita nelivuotias poikamme voi pelailla tarkoin rajatuilla hetkillä ja kellon tikittäessä vierellä. Tämä käytäntö lähinnä vaimoni toimesta, itse en pitäisi yhtä tiukkaa rajoitusta tarpeellisena, kunhan tekee muutakin kuin pelaa päivän aikana riittää minulle. No jokainen tyylillään ja kyllähän me ukkomiehet sen tiedämme että on ainakin joissakin asioissa toteltava vaimoaan jotta sopu säilyy ja saantihanat pysyvät auki.

Tietenkin tämä peliharrastus aina hiukan vähentää niitä saantihanojen käyttömahdollisuuksia, mutta eikö pelaaminen ole loppujenlopuksi tarpeellisempaa kuin omien apinallisten fyysisten halujen toteuttaminen. Pelaaminenhan on enemmänkin hmm henkistä kuten rakkaus. Vai mitä?

Siitä päästäänkin pelin teemaan joka on henkistä tai vähintäänkin paranormaaliin osastoon menevää kauhuoopperaa. Eli kyseessä on eräällainen toiminnallisempi versio selviytymiskauhusta. Pelissä ei ole kumminkaan tyypillisille kauhuseikkailuille ominnaisia vaikeahkoja ongelmanratkaisukohtia ja tölikköä ohjausta. Tämä tapaus luottaa enemmän suoraan etenemiseen ja onkin läheisempää sukua ammuskelu kuin varsinaisille kauhuselviytymispeleille.

Tarinan päähahmo viettää suljettua häkkilinnun elämää vankilahuolineen, kunes eräänä kauniina päivänä räjähtää ja helvetti pääsee valloilleen. Kaikenmaailman ölliäiset työntyvät maan alta meidän mailmaamme. Nämä örmyt tappavat ja tuhoavat kaiken tielleen osuvan. Niinpä antisankarimme on otettava pyssyt kauniisiin käsiin ja aloitettava suurimittainen puhdistusoperaatio.

Juoni on tavanomainen paha poika gettosta tarina johon nitoutuu kaverin ilmeinen mielisairaus, hallitsematon viha ja ties mitä muuta vähän vinksahtanutta. Juoni ei ole mikään erityisen hyvä mutta se kuljettaa sujuvasti eteenpäin muuten aika suoraviivaista rymistelyä. Kauhuelementit on pyritty vääntämään tappiin saakka ja kaikki mahdollinen mielisairaasta huorien tappajasta, sankarimme kuolleeseen ja nyt kummittelevaan perheeseen saakka on ängetty mukaan. Melkoisen sillisalaatin keskellä on sitten yhtäkkiä ilmestyviä still-kuvia joistakin hirveyksistä jotka eivä tunnu liittyvän pelin sen hetkisiin tapahtumiin, niiden tarkoituksena kaiketi on vain pyrkiä hammentämään ja säykäyttämään pelaajaa. En hirveästi hötkyile mistään halvoista säikäyttelykikoista mutta osa pelin tarjoamasta väkivallasta, kieroutuneista hahmoista ja muuten vain vinoutuneesta kuvamateriaalista häiritsi jopa minua.

Räiskyttelyyn keskittyviä pelejä pelaan yleensä mieluummin kompuutterilla mutta kyllä se pleikkkarin ohjainkin taipuu mukaan touhuun kunhan vähän totuttelee. Sitäpaitsi pelin loppupuolella tulevista lähes mahdottoman vaikeista taisteluista ei ehkä yhtä sujuvasti edes selviäisi tietokoneen ohjaustavalla. Tosiaan tästä pelistä saa aika kovan haastajan jos pistää vaikeusasteen tappiin, eli sopii mainiosti niille jotka pitävät nykypelejä lällynä tavarana.

Ammuskelun lisäksi sankarimme kerää tapoista jonkinsortin raivomittariin energiaa ja kun mittari on täynnä voi hän hetkeksi muuttua hulkin pahaksi pikkuveljeksi ja pistää ukot, akat ja hirviot silpuksi. Samassa hulktilassa voidaan myös kävellä tietyistä ennalta määrätyista kohdista seinästä läpi. Pelissä on myös muutamia vipujenvääntelyitä mutta enimmäkseen kuljetaan suorassa putkessä, ensin vankilassa sitten hetken aikaa kaupungilla ja palataan takaisin kotilinnaan. Aseet ja viholliset ovat tavanomaista kauhuräiskyttelyn vakiokamaa joita ei kaiketi tarvitse edes erikseen mainita. Kunhan tietää että haulikko löytyy niin kaikki arvaavatkin loput tuliuikut.

Graafinen ilme on todella rapainen ja karu. Rumuus tosin on tällä kertaa kehu. Vinoutuneet hirviöt ja häiritsevät puheet ja näyt joista ei ikinä tiedä ovatko ne päähenkilön mielen tuotosta vaiko todellisuutta luovat pelille hienon ilmeen. Äänimaailma on vähän turhankin meluinen, muta toimii kyllä omalla tavallaan aika hyvin ja ääninäyttelijätkään eivät ole pöllöimmästä päästä.

Kärpäsinä kakussa voitaneen pitää ainakin ajoittain mukana pyöriviä kömpelön oloisia taistelutovereita (tosin niin halutessa ne voi tappaa). Pökkelömäisen suorat juoksuputkikentät ja väliin tyhjästä ilmestyvät vihulaiset saivat vähän sitä kuuluisaa kyllästymismittaria heilautettua. Pelin yleinen sekavuus ja kokoaikainen kauhuhetkien tykitys veivät pitemmän päälle terän pois. Loppupuolella peliä kauheinkin irvinaama lähinnä huvitti. Peli on todella väkivaltainen ja ei taatusti sovi lapsille, mielenvikaisille, tunteellisille, moraalisille ja itseään normaalina pitävälle. Lapsiin liittyvät kauheudet ja yhden kentän vauvavitsi meni todella minunkin sietokyvyn yli.

Peli on suoraviivainen ja lyhyt melkoisen haastavista taisteluistaan huolimatta. Lisäpeluuarvoa antaa kolme erityyppistä lopetusta joiden optiot ovat hyvä, paha ja neutraali.

Sopii hyvän sietokyvyn omaaville kylmäpäisille tyypeille jotka pitävät sekä kauhusta että räiskyttelystä. Ei sovi niille jotka inhoavat epäsovinnaisia hahmoja, karua väkivaltaa ja häiriintynyttä juonta ja hmm kaikkea pahaa mitä kuvitella voi. Jossakin määrin tätä voisi nimittää kauhuräiskinnän sijaan törkyräiskinnäksi.

Edellinen kappale olikin jo turhaa toistoa. Mutta ei sen väliä, sillä haluan todellakin varoittaa teitä tästä pelistä :) Ai niin tänään on merkittävä päivä, nimittäin tällä "juhlajulkaisullani" tienaan natsan ja 75 pistettä. Ok lähes vuoden urakka takana. Jatkossakin kirjoittelen näitä blogauksia, mutta julkaisuaikani muuttuvat varmasti hiukan hmm väljemmiksi :)

Hyvää:
Haastetta löytyy mukavasti.
Karulla tavalla hienon näköinen.
Oma valinta onko hahmosi kuinka välinpitämätön, hyvä vaiko paha.
Äänimaailma on hieno...

Huonoa:
... mutta liian meluinen.
Sisältää lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa.
Päähahmon mieli on sekavan oloinen sillisalaatti josta ei tahdo saada oikein tolkkua.
Viimeksi mainittua voisi pitää myös kehuna jos se on ollut pelin tarkoitus.

Yleisarvosana:
8 (asteikolla 1-10)

Yhteenveto:
Vinoutunut kauhuräiskyttely.

Kirjoittamani arvostelu perustuu omaan mielipiteeseeni, ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand