IRC-Galleria

Peli: Kaptain Brawe

Alusta: PC

Muut alustat: Mac

Julkaistu: 2010

Kaptain Brawe on näitä nykyaikaisia Wanhan ajan hyvien pelien kopioita. Tai ainakin yritelmiä ratsastaa nostalgian siivillä. Esikuvista ei voi erehtyä kun sukeltaa tämän pelin mailmaan. Ensimmäisenä nousevat mieleen sanat Sierra ja LucasArt. Näiden kahden firman luomukset olivat aikansa seikkailupelien huippua ja ovat syöpyneet monien harmaahapsien mieleen. Ilmeisesti tällaisilla uusvanhoilla naksuseikkailuilla yritetään kalastella juurikin kaltaisiani naavapartoja vingauttamaan visaa.

Pelin sankarikaksikkona toimivat hölmö mutta hyväntahtoinen avaruuspoliisi ja kurvikas naisagentti. Juoni on simppeliä kamaa konnineen ja koukkuineen. Tavallinen haaksirikkoutuneen aluksen hätäkutsuun vastaaminen nimittäin käynnistää maailman kohtaloa käsittelevän juonen. Joka tosin ei ainakaan minua kovinkaan paljoa lämmittänyt. Eikö seikkailupelien paras anti yleensä ole kelvollinen juoni? No tällä kertaa sitä emme saa. Sen lisäksi hahmojen muka nokkela sanailu ei ole huumoriarvoltaan lähellekkään apinasaaren vastavaa. En muistaakseni edes kertaakaan hymyillyt pelin aikana, korkeintaan pari kertaa huokaisin.

Itse pelaaminen on tyypillistä hiiren liksuttelua, keskustelunpätkien seuraamista, ongelmien ratkontaa, tavaroiden etsintää ja väliin niiden yhdistelemistä. Pulmien joukosta ei löydy mitään erityisen fiksua ja joukkoon mahtuu ainakin yksi aivojen räjäyttäjä johon ei oikein tuntunut millään löytyvän loogista ratkaisua, joten jouduin kokeilun, erehdyksen ja kiroilun kautta ratkaisemaan tuon solmukohdan. Muutamasta hieman vaikeammasta pulmailusta huolimatta peli on erittäin lyhyt ja ainakin konkarit pelaavat sen helposti yhdessä illassa.

Kuvallinen anti on pienin parannuksin repaistu suoraan 2000- luvun alun seikkailuista. Musiikit jotenkin soljuvat taustalla sen kummemmin häiritsemättä, muut äänet ovatkin minimissään. Eikä pelissä ole ääninäyttelijöitä. Luultavasti pudjettikysymys tämänkaltaisessa indieteoksessa. Hahmon ohjastus on sujuvaa ja nööseille löytyy myös vihjeet jumituskohtiin. Tosin nekään eivät kerro mitä tarkalleen pitää tehdä.

Kokonnaisuus vaikuttaa hieman hajannaiselta kyhäelmältä joka pysyy purukumin avulla vaivoin kasassa. Pelissä on paljon hyvää, mutta jotenkin se kaikki jää puolitiehen ja kiinnostuksen kipinä ei pääse milloinkaan syttymään täyteen liekkiinsä. En voi tälle antaa suosituksia vanhan koulukunnan faneille, enkä oikein uusille seikkailupelialoittelijoillekkaan. Mutta voihan tätä jokainen omalla vastuullaan kokeilla ja on siinä hyvätkin hetkensä. Ennemin suosittelisin ensimmäistä Syberiaa tai apinasaaria aloittelijoille ja veteraaneille jotka tahtovat uudelleen päästä seikkailun makuun. Uudemmista tapauksista The Vampirestory ja kävelevä kalmo toimivat parhaiten.

Arvosana: 6 (asteikolla 1-10)


Arvosteluni perustuu omaan mielipiteeseen ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand