Osaa tehä 15 palikan tornejaki jo tosta vaan. Jos tekee pöydän päälle, ni tarvii oikee neitii nostaa, että ylettyy laittamaan palikan torniin, ku torni on niin korkee. Heh!
Tämä on rakkaus,
mitä ei voi
kukaan ottaa
minulta pois.
Tämä on ihme,
mihin minäkin pystyn.
Tämä on ainut,
mikä luonani säilyy!
Josefina, äiti rakastaa sinua aina!
Oot mulle tärkeintä maailmassa!
Sinä vain, ei muut mua huomiseen saa jaksamaan.
Sinä vain, yksin pystyt mulle voimaa antamaan.
Sinä vain, joka kerran rakkauden sait syttymään.
Sinä vain, olet aina ainoain.
Kävelee, kävelee, kävelee. Kokoajan.
Eikä enää mitenkään vaan leikin lomassa, vaan kyllä tullaan kävellen perässä jo mihin vaan.
Toosi vähän enää konttaa. Josefina on nyt kirjaimellisesti taapero.
Päivänsankarina
hurmaan ja veikistelen,
taaperran ja keikistelen
sanoja tapailen,
äitiä huhuilen,
menen piiloon ja kurkistan,
koko juhlapäivän touhuan,
illalla vasta väsähdän,
unirättini kanssa uneen nukahdan,
äidin kuulen sanovan:
nuku hyvin kulta,
aamulla saan taas hymyn sulta.
Tänään, kello 13:21 tulee 8 kuukautta siitä, kun pienen pieni prinsessa syntyi tähän julmaan maailmaan. Myöhemmin hän sai sitten nimekseen Josefina ja nyt hän on siis jo 8 kuukautta vanha. Kuukaudet ovat menneet nopeasti ja joka hetki on ollut ihanaa lapsen kanssa. Pitkä matka on vielä lapsen kasvatusta edessä, mutta minä nautin äitinä olosta. Hän on kehittynyt tosi paljon pienessä ajassa ja osaa jo vaikka mitä. Häntä on ihana seurata, kun touhuu lattialla omia juttujaan.
Josefina-mussukka on jo iso tyttö!
Äiti rakastaa aina!