IRC-Galleria

Kävelee, kävelee, kävelee. Kokoajan.
Eikä enää mitenkään vaan leikin lomassa, vaan kyllä tullaan kävellen perässä jo mihin vaan.
Toosi vähän enää konttaa. Josefina on nyt kirjaimellisesti taapero.

Päivänsankarina
hurmaan ja veikistelen,
taaperran ja keikistelen
sanoja tapailen,
äitiä huhuilen,
menen piiloon ja kurkistan,
koko juhlapäivän touhuan,
illalla vasta väsähdän,
unirättini kanssa uneen nukahdan,
äidin kuulen sanovan:
nuku hyvin kulta,
aamulla saan taas hymyn sulta.

" Vähän kun sä kasvat tästä
kerron sulle elämästä.
Vien sut ulos maailmalle,
suuren kesätaivaan alle.
Näytän monet jutut jännät;
leppäkertut,ketunhännät.
Kivet, joilta komeasti hyppäät
maailman ääriin asti.
Pidän susta hyvää huolta,
olen aina samaa puolta.
Enkä koskaan jätä. "