IRC-Galleria

poltin käteeni jäljen,
muistuttamaan menneestä,
ja siitäkin että tulevaisuus on huomisen todellisuus.
Poltin sinun takiasi, hänen takiaan,
jonkun takia,
kaikkien takia,
tahdon vain elää ja kuolla samaan aikaan.

-runoja "laatikostani"

Äsken katselin tätä videota ja bongasin siinä tanssivan, nauravan ja hyppivän punapään väkijoukossa, yllätys siinä olikin se että se olin minä itse.

"On hetkiä
Kun kaikki tuntuu liukuvan
Hitaasti alas hämärään

Ja kaupunki
Voi kasvaa liian suureksi
Kun yksin hiljaisuuteen jään

Vie mut maailman reunaan
Kaukaisimmalle rannalle
Vie minne päättyy tie
Harmaasta kaupungista
Kaukaisimmalle rannalle
Vie alle tähtien

On iltoja
Kun kaikki äänet katoaa
Ja kadut kääntää selkänsä

Sä varjoihin
Voit mulle käden ojentaa
Kun tutut polut eksyttää"


Video on vuodelta 2001.
nyt 8vuotta myöhemmin noi sanat toteuttaa itseään mun elämässä.
Kreisiä kuin ne tuulet kuljettaa. rakkaus taas on niiiin läsnä, ihanaa ja surullista.
täydellistä, kerrankin ei ahdista tms. luulotauteja.

Olipa kerran poika joka kasvoi kuin väriä vaihtava lisko,
aina etsien, muuttaen tyyliään loi erilaisia maailmoja ympärilleen,
näki maailmaa monelta kantilta, sitten jotain tapahtui, kaikki muuttui.

Poika lähti kulkemaan taaksepäin elämässään ja näki maailmat uudella tavalla,
mikään ei ollut entisellään.
Aluksi poika oli hämmentynyt, vihainen, epätietoinen, masentunut, mutta sitten eräänä päivänä poika heräsi ja huomasi jonkun olleen muuttuneen;
mietti ja pohti unen pöppörössä mitä oli mahtanut tapahtua, kunnes hän huomasi olevansa onnellinen Omassa Itsessään, ja rupesi katsomaan maailmaa kuin matkaa ja koki herätteitä sieltä täältä maailmaa.
Hylkäsi kaiken sen mitä oli aikaisemmin elämässään oppinut ja kuin siunattuna uudelleen syntyneenä rupesi etsimään uutta minuuttaan.
tajuttuaan että ulkokuori on tehty luotavaksi ja epätietoisessa maailmassa, todellisuudessa, kova äänisellä matkallaan herättää pelkoa, ihastusta ja soturillisuutta, inhoa ja vihaa, mutta silti kokee elämässään juuri kaiken sen mihin on päättänyt kulkea.
Rakkauden virta oli alkanut uudelleen kulkea.

--

"Tajuan että olen paratiisissa, laskeutuu silloin taivaista ja tajuan eläväni unohtumatonta hetkeä elämässäni - samanlainen tietoisus valtaa meidät usein maagisen hetken mentyä ohi." P. C.

Huhhuh. Elämä viiraa.

Tuntemattomat vedet on pelottavia.
Vesi on kaikessa tummuudessaan kuitenkin kirkasta,
ja kun se kirkastuu ja asioita tajuaa, sit alkaa vasta viiraamaan,
koska sit ne asiat muuttaa muotoaan moneen pienempään asiaan,
asioiden jatkumo alkaa ahdistamaan kun alkaa välillä tuntumaan siltä että tajuaa liikojakin.

Tai se että on tajunnut niin paljon ettei tajua enää mistään mitään.

Koko elämän kysytään kysymyksiä, kuka olen, mistä tulen, minkä takia olen täällä,
minne olen menossa, maailman mysteerit on avattavissa kaikille minuudessaan,
se kiehuva tunne joka maapallolla vallitsee johtuu siitä että tiedostamme mutta siinä missä nykyisyyden pitäis edistää meitä se vaan tekee meistä entistä sumeempia omille itsellemme.

Jos ei ihmiset rupee ilmaisemaan omia tahtojaan paremmin niin ei mee kauaa kunnes ollaan kaikki masennuslääke koukussa, venaamassa lopun alkua.

Minkä takia ihmiset luulee että masennuksesta on tulossa suurin maailmanlaajuinen sairauden syy kun vastaushan on ihan koko ajan naaman edessä. Edistys eristää ihmisen minuuden, kutistaa muurahaiseks, ja niinkun muurahaispesät romahtaa, niin tulee romahtaa kaupungitki ja siinä samassa ihmiset jotka ei siinä vaiheessa enää välitä kun mieli on sumea ja harmaa, maailma väritön ja turhanpäiväisen tuntuinen.

Suorasanaisuus ei oo kusipäiden etuoikeus, mieli pysyy pirteenä ja tunteet aitoina kun tekee, sanoo ja toimii niin kuin tuntuu oikeelta. Vääriä vastauksia ei oo, oikeutta ja vääryyttä kyllä, joskus vääryyttäkin voi käyttää oikein, samoin kuin nykyään käytetään oikeuksia väärin. Ei mikään ihme että kansat pelkää johtajiaan kun maailma on ryhtynyt yleiseksi verenimijäksi.

Nyt on aika toimia, tuntea ja ajatella.
Vain niin tää maailma voidaan pelastaa.