IRC-Galleria

Äsken katselin tätä videota ja bongasin siinä tanssivan, nauravan ja hyppivän punapään väkijoukossa, yllätys siinä olikin se että se olin minä itse.

"On hetkiä
Kun kaikki tuntuu liukuvan
Hitaasti alas hämärään

Ja kaupunki
Voi kasvaa liian suureksi
Kun yksin hiljaisuuteen jään

Vie mut maailman reunaan
Kaukaisimmalle rannalle
Vie minne päättyy tie
Harmaasta kaupungista
Kaukaisimmalle rannalle
Vie alle tähtien

On iltoja
Kun kaikki äänet katoaa
Ja kadut kääntää selkänsä

Sä varjoihin
Voit mulle käden ojentaa
Kun tutut polut eksyttää"


Video on vuodelta 2001.
nyt 8vuotta myöhemmin noi sanat toteuttaa itseään mun elämässä.
Kreisiä kuin ne tuulet kuljettaa. rakkaus taas on niiiin läsnä, ihanaa ja surullista.
täydellistä, kerrankin ei ahdista tms. luulotauteja.

Vihdoin kaikki ihmiset alkaa löytämään itseään.
Ykseyden & Yhteyden aika.

Maailman kehto pyörii ja vaikka tie Ykseyteen tarkoittaisikin ensin omien,
sitten muiden pelottavien varjojen läpi kulkemista,
palkitsee se löytäjänsä ikuisella varmuudella että on saapunut oikeaan paikkaan.
Ykseys auttaa näkemään itsensä samalla tavalla kuin on ennen peilannut muista.

Ykseyden löytäminen ei ole kaukana sillä sitä ei tarvitse lähteä etsimään mistään,
kaikki se kuka olet löytyy persoonista ympäri maailmaa,
kehot on luotu järjestämään persoonallisuudet tiettyihin tehtäviin,
enkä sano että oltais jonkun pelinappuloita,
ja jos sanon niin sitten olen itseni pelinappula.
Aina kun etsin apua mua ulkonevista asioista mä huomaan itteni niissä jo valmiiksi,
ihan kuin olisin käsitellyt asian jo,
rivien välistä,
se tuntuu kuin suurelta aallolta joka vie mukanaan tuoden joka käänteessä juuri sen tiedon jonka minä tarvitsen..
Tämä tulee yhtälailla vaikuttamaan kaikkiin "heränneisiin",
sillä, sillä hetkellä kun viimeinenkin "herännyt" on herännyt alkaa Yhteyden aika.
Onneksi kaikki jotka heräävät voivat herättyään heti ruveta kehittämään maailmaansa maagiseksi, ja huomata että taikoja on olemassa,
ehkei niinkuin leffoissa tai mielikuvituksessa mutta,
Aitoa taikaa on jokaisessa hetkessä,
olin sitten yksin tai jonkun/joidenkin seurassa.
Ajatukset kuuluu aistimuksina,
ja hetket tuntuu tärkeiltä ja ihmisten sisältä kumpuavat asiat on käden ulottuvilla,
sanat tuntuu siinä vaiheessa turhilta aivan kuin olisin aistinut asian juuri ennen kuin se sai sanallisen muotonsa,
mutta itseäni tulkitessa huomaan usein ensin puhuvani asiastani itsellini, samalla kun kerron asiasta toiselle.

Helpommin sen kai voisin kuvailla niin että intuition ääni pulppuaa sisältäni ja kertoessani asiaa siirtyy se näin myös oman analyyttisen ajattulun puolelle joka tuo mukanaan asian täyden ymmärryksen, näin asia saa 2 puolta.

Yhdessä vaiheessa matkaani Ykseydessä pelkäsin voiman tuomaa tasaisuutta ja mietin osaanko itkeä, ajatus kylläkin unohtui mutta eilisen jälkeen tiedän olevani inhimillinen,
sain ekaa kertaa itkettyä..
ties kuinka pitkään aikaan,
kuinka puhdistavaa suru voikaan olla,
vaikkei ajatukset kokonaan häviäisikään niin tiedän että tunteiden,
järjen, mielen ja ruumiin yhteistyöllä asiat ottaa oman paikkansa minussa,
ja näin ollen voin pelkäämättä olla tyyni, rauhallinen.
Koska kaikki mitä mä teen tästä lähtien niin teen ne hyvinvoinnille.

Pelätkää, mutta älkää paetko,
luopukaa, mutta älkää antautuko,
tietäkää keitä olette ja sen jälkeen ei pelkää mitään ja voi
ottaa vastaan Ykseyden voiman.

Ajatus, Intuitio ja Minä, käsikädessä.
Ykseys.

Sen jälkeen ei tartte ettii taikureita, jumalia, keijukaisia, vampyyreita you name it, mistään.

Maailma avartuu, oletko valmis?

Jokainen hetki kuljettaa,
tuudittaa eteenpäin,
aikaakaan ei ole,
hukattavissa,

Unissa hukuttavissa,
houkutuksissa,
juovuksissa,

Leijuntaa ylemässä,
elämässä,
vailla vallan kahvaa,
valtoimenaan,

Lapsena leikkiessä,
totuus näyttää sarvensa,
Aikuisena leikkiessä,
totuus näyttää paikkansa.

Oli miten oli,
Hetket on tullut takaisin.