IRC-Galleria

Tiedot

Luokittelu
Mielipiteet
Perustettu
5.4.2007
Tilastot
Käyntejä: 569 (1.7.2008 alkaen)
« Uudemmat - Vanhemmat »
[Julkaisee merkinnän muttei koskaan kirjoita tms.]

Mua ärsyttää kun ihmiset lupaa. Kun ne lupaa, eikä ole aikomustakaan pitää. Kun ne lupaa mutta lunastushetkellä tulee hirmuiset määrät kaikenlaisia esteitä ja selityksiä. Kun ne lupaa ja sitten tuleekin ihan oikeasti esteitä.

Pitäisi (kuulema) ymmärtää, että jos puoliso joutuu sairaalaan niin sovitusta piknikistä on pakko luopua. Pitäisi kai, mutta jos tarkkoja ollaan, eikö lupaukset pitäisi pitää? Kuka on arvollinen sanomaan mitkä ja milloin lupaukset tulee pitää, milloin saa luistaa?

Itse yritän olla lupaamatta mitää. Eipä tule rikottua. Eikä kyse ole mistään "minä en koskaan petä lupauksiani" -egonkiillottelusta, vaan ihan vain siitä että tahdon pitää kaikki lupaukseni.

Niin, voi sitten kyllä luvata parhaani mukaan yrittää tehdä niin tai näin, vaikka en voikkaan luvata että teen niin tai näin. En vaan voi sanoa että teen niin, kun voi tulla joku este. Voin yrittää tehdä niin parhaalla taidollani ja tarmollani.

Minulle tulee fyysisestikkin paha olo jos en pidä lupaustani. Ahdistun ja vilpittömästi pahoittelen (usein tosin vain mielessäni, enkä sille jota kohtaan olen rikkonut).

Jos lupaan jotain, ja sitten kuolen, varmaan palaan kummituksena "joo sori, älkää hätääntykö, joo oon kummitus, oli pakko tulla takas kun lupasin viiä roskat mut sit putos toi silitysrauta kylpyyn ennenku ehdin sen tehdä".

Tai "lupaan rakastaa sinua kunnes kuolema meidät erottaa". Käännettynä miten minä sen ymmärrän: kun tunteet muuttu, ei muutaku itsemurhaa tekemään. (No tosin nykyään rakastan kaikkia kaiken aikaa, tuo on pelkkä mahdollinen tilanne.)

Minua ärsyttää jok´ikinen lunastamaton lupaus (minulle luvatut ja lupaamani). Joo, eihän siinä mitään, sulle tuli este. Ja sitten minä olen se lapsellinen kun penään että "mutku sä lupasit". Siis "kaikkihan sen tietää" että ei lupauksia oikeesti oo tarkotettukkaan pidettäväksi. Kts. avioerotilastot.

Miksi kummassa ihmiset lupaavat, kun tietävät etteivät ehkä voi pitää? Miksei voi sanoa että "mä lupaan yrittää" kun se on totuus?

Minut on kiristetty (tuntitolkulla yritin selittää etten voi luvata, kun en edes tiedä mitä huomenna tapahtuu, mutta pakko oli kun en saanut rauhaa - sinänsä ikävä tilanne, ja toimin itseäni vastaan, mutta enkö minäkin, joskus edes, saa päästä helpommalla..?) lupaamaan että olen hänen kanssaan aina. Nojoo, liikutaan harmahalla alueella, mitä se käytännössä tarkoittaa ja näin, mutta yhteistä elämää ei irtoa katsoi sitten mistä vinkkelistä. Ja se on minusta todella ikävää, vaikka lupasinkin paineen alaisena.

Kerran minulle luvattiin että saan kokeilla ajella yhdellä autolla. Tuli ero, ja jäi juttu lunastamatta. Niinpä vaan kahta vuotta myöhemmin kruisailin tuolla autolla öisellä parkkipaikalla. Oli kivaa.
Mutta mitä yritän sanoa, on että "varo mitä sä toivot koska sä saat sen" pätee myös lupauksiin.

Varo mitä sä lupaat, kun se tapahtuu.

Ja jos on jotain mitä en oo pitäny, jos on jotain mitä et oo pitäny, nyt on hyvä hetki tuoda esiin.
« Uudemmat - Vanhemmat »