IRC-Galleria

Peli: Botanicula

Alusta: PC

Muut alustat: iPad, OS X

Julkaistu: 2012

Botaniculan sankarijengi on sieltä eriskummallisimmasta päästä, oikeastaan koko tarina ja miljöökin on hiukan haksahttanutta antia. Tai ainakin tyystin erillaista mihin ollaan yleisellä tasolla totuttu. Mutta kun tottuu ulkoiseen taidepeleihin kallellaan olevaan antiin paljastuu alta melko tuttu ja turvallinen osoita ja klikkaa seikkailupeli. Tosin tämän pelin useimmille ongelmille ei löydy mitään erityistä alustusta, kaikki pitää hoksata itse. No alussa nämä ongelmat eivät ole mitään päätä huimaavia, mutta loppua kohden ne vaikeutuvat ja alkavat vähän hikoiluttamaan. Ehkäpä hiukan myös raivostuttamaan. Mutta tuskin lopun hankalammista pulmista huolimatta tästä löytyy haastetta kenellekkään yhtä iltaa pitemmäksi ajaksi. Enkä kyllä keksi muuta uudelleenpeliarvoa ko visuaalisen maailman uudelleentulkinta tai syventäminen.

Osa pelin jutuista on tulkinnanvaraisia. Jokainen voi muodostaa oman mielipiteensä miljööstä ja sitä kansoittavista olennoista. Olennoista osa on tulkittavissa meidän maailman hyönteis ja pieneläinkuntaan, mutta jotku mieleikuvituksellisemmista ölleröistä sukeltavat joko vaihtoehtoiselle solutasolle tai ihan puhtaaseen fantasiaan. Ilmeisesti seikkailu suoritetaan yhden tai useamman puun oksilla, mutta väliin tunnutaan sukeltavan lehden ja oksastojen rakenteen sisälle. Toisinaan pompataan eräänlaisiin vaihtoehtotodellisuuksiin ja muutamassa kohdassa hippi-LSD ottaa vallan. Pelin jännitteen aiheuttavat hämähäkkimäiset otukset jotka tappavat kaikki muut pienötökät ja imevät kaupantekiäisiksi lehtivihreän ja kuihdittavat ölliäisten elinympäristön.

Tällä tavalla tehdyt taidepelit ovat nannaa sekä visuaalisen ja pelillisen annin puolelta. Useimmiten taidepeleissä pelillinen puoli tökkii ja visuaalinen potkii tajuntaa minkä ehtii. Oikeastaan en keksi tästä erityistä valittamisen aihetta ja ainakin minuun upposivat niin pelin pelattava sisältö että pirteän ja toisinaan synkemmän visuaalisen tunnemaailman läpi käyvä tarina. Pituutta tosin olisi voinut olla enemmänkin ja ehkäpä ne lopun hinkkaukset hieman vaatisivat hiomista.

Suositeltava peli taidepelien ja erillaisten seikkailuelämysten ystäville, sekä tunnelmaa hakeville ihmisille. Sitten tietenkin teille taito, rooli, ammuskelu ja toimintapelien vannoutuneille ystäville tiedoksi että kyseessä on tyystin erillainen elämys ja se ei välttämättä sovellu teille.

Arvosana: 9 (asteikolla 1-10)

Arvosteluni perustuu omaan mielipiteeseen ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand

ihmetyttää vaan että mistä vitusta näitä ötököitä tulee kokoajan mun huoneeseen?
puolen tunnin aikana oon tappanu kärpäsen, hämähäkin ja jonku ihme koppakuoriaisen
ja aamulla tapoin toisen koppakuoriaisen ja päivällä muurahaisia . . .
ööööööööööö haluuun pois ;___; ne syö mut itq

nomut oli miten oli meen nukkumaa moro ...ZzZzZzzzz

Törmäsinpä tänään taas harvinaiseen hyönteiseen, perhoseen tällä kertaa. Aiemminkin olen tuon lajin yksilön nähnyt mutta sillon ei kirjoista löytyny apua tunnistamiseen. Tällä kertaa otin netin avuksein ja löytyihän se sitten. Nokisiipi. Harmi vaan kun ei postinhakureissulle aina tajua kameraa ottaa mukaan. Mutta pelastinpahan raukan lammikosta. Päivän hyvä työ tehty.

Tänään törmäsin sattumalta yli viikon takaiseen tuttavuuteeni, minun rakkaaseen punahelokuoriaiseen ! ! Voi että olin maailman iloisin tyttö kun löysin sen vielä elossa! ..Se oli siellä samassa vesiastiassa mistä sen taannoin pelastin ekaa kertaa. Se oli aika huonossa kunnossa jo....
Punahelokuoriaista tavataan harvinaisena Etelä- ja Keski-Suomessa, kertoo UPM:n kuoriaistietopaketti :) Vähän kivaa kerrankin löytää jotain harvinaista.

Eilen se sama punahelokuoriainen tuli miun luo! Kuvittelisin ainekii että oli sama yksilö, kun ei tuo kovin yleistä lajia ole, ja sen peitesiivetki haritti samalla lailla.. Kävelin kaikessa rauhassa pihalla ja toinen lentää päin naamaa :D Ihanaa ku se tykkää miusta niin..
Pelkään vaan pahoin että se oli viimenen kerta kun näen sen, oli niin väsyneen olonen ja makas vaan miun kädellä. Nyt kun vielä on sadekeliä ollu ni se voi on hyvinkin voinu henkensä heittää :/ Eihän siinä muuten mitä mut haluisin sen kuoltuaan kokoelmiini, ni ei oo kiva jos se on menny johonki nokkospusikkoon kuolemaan. Ei sitä sieltä löydä.
Ois se kiva elävänäkin löytää.
Nyyh. Mulla on ikävä sitä.

..Kanelin voi nähdä kyykkimässä ruohikossa ja pusikoissa kamera kädessä, tunkien ötököitten yksityiselämään. On ne vaan sulosia :)
Kiva ett meill on niin paljon vesiastioita ympäri pihaa, voin tehdä joka päivä hyvän teon ja pelastaa ötököitä hukkumasta. Sit ne on niin kiitollisia ett poseeraa mulle oikeen nätisti kun kuvaan niitä.
Sen punahelokuoriaisenkin (ks. ötökkäkuvat) pelastin kuololta, ja onneks niin tein kun kerta sen verran harvinainen vieras on. Aluks melkein toivoin että se olis jo ehtiny kuolla sinne veteen että voisin ottaa sen kokoelmiini..
Se tosiaan tais rakastua miuhun. Ei meinannu millään lähtee mun kädeltä vaikka tarjosin puunoksaa ja humalaköynnöstä ja ties mitä. Sit kun sain sen lähtemään lentoon kädeltäin, ni eikös vaan se laskeudu miun poskelle. Lopulta oli pakko päättää meidän suhde yksipuolisella päätöksellä ja heittää se pusikkoon.