Taas istun huoneessani valoja päällä kolme kappaletta. Isä käskee säästää sähköä mut mä en tottele, sillä valot on kavereita. Jos oisin tääl vain yhden lampun voimalla oisin vielä yksinäisempi. Nää valot antaa jotain turvaa saatan kuulostaa surkeet, säälittävältäkin. Katon facebookin välilehteä. Kukaan ei kirjoita. Monet taitaa nukkua, tai eivät muuten vaan välitä. Eihän siinä, minä välitän, mutta en vain jaksa. Minua väsyttää, ei vaan tähän aikaan, vaan tää koko maailma. Ja kuinka toivoisinkaan nyt voivani kirjoittaa, että itken. Kuinka toivoisinkaan nyt voivani kirjoittaa, että lähden että jätän tän maailman ja suorinta tietä taivasta kohden kulkemaan alkaisin. Mut kyyneleet ei vieri, eivät tule ulos silmistäni. Olen pirteen hymyn vanki, se on jäänyt kasvoilleni. Mut kyyneleet ei vieri, eivät vaikka pakottaisin. Itseäni tuhat kertaa löisin. Ehken vaan osaa enää itkee.
Kaikki ahdistaa, kaikki tukahduttaa
Täällä mitään ei tehdä saa
Poliitikot meidät ruttaa, ahdistaa
Voo-ou ahdistaa
Tää homma ahdistaa En uskalla katsoa huomiseen Taivas kaatuu niskaan
Luu tunkee sydämeen Mieltä kaivertaa Ottaa päähän pikkuisen
Ihan miten vaan Tää tappaa ihmisen
en vaan voi sille mitään, et ajat muuttuu, mut ilman sua tuntuu, että jotain puuttuu
Jos voisit kertoa, et mitä tein väärin, voisin korjaa virheet, miks näin käymään pääsi ?
vaikkei sua kiinnosta oot silti mulle rakas, oot mulle tärkee, sä olit mulle paras !
Teijän pitää vaan koittaa ymmärtää, mä en pysty antaa teille tän enempää.
kiitos ku jaksoitte tukea ja rakastaa, uskoo luottaa ja mun takii jaksaa.
mä en tienny miten oisin voinu tän teille maksaa, käyks jos mä suojelen teitä taivaasta ?
että vuorokaudessa olis vähintään kuus tuntia enemmän, vuodessa enemmän lomaa viisi viikkoa, viikoissa yks päivä ylimääräistä (ja seki viikonloppua), ja minuuttiin tuplamäärän sekunteja. elämä menee liian nopeasti enkä kerkeä tehdä mitään, mä haluan kirjoittaa sateenkaarikalan, kolmen viikon taivaan, kengänkesyttäjän, kaikki ficit mitä mun mielessä on, mä haluan kirjoittaa ihan vitusti tekstiä mutta hei, kun mulla ei riitä aika edes hengittämiseen.