IRC-Galleria

mä muistanko meitä ei erottanu mikään, en vielkään tajuu miks mut päästit meneen, olit mulle kaikki kaikes. vaik oot vieres, mulla on silti ikävä sua. olit mulle tärkein, sä teit mut onnelliseks. pakko myöntää mä en tunne sua enää. mä nyt luulin, ettet koskaan viereltäs ois hyljännyt mua. kai tiiät et mä rakastin sua. sä lupasit että oot mun vieressä loppuun asti. oisin tehny mitä vaan et tää ois tullu kestään.

eikä mikään oo kuin ennen
eihän enää mikään oo kuin ennen

say that you loved me
'cause I can't live without you, girl
i'm so lonely, so lonely and i'm lost without you

luulin, ettet milloinkaan pois sä mee,
luulin, että jotenkin jään sun sydämees.


en tunne sinua kun seisot vasten minua
ja kuulen miten kaiken menetän
ei, ei se mennyt niin
toisiltamme eksyttiin

Mä oon miettiny miks pois lähdit täält.
vaikee kuvitella ettet sä, oo enään tääl.
vaikeet vielki ymmärtääoon ymmällä.
Sua muistelen enkä nää sua ympärillä.

Miks, miks sä lähdit niin aikasi?
Tääl oli sulle se sun oma paikkasi.
mut taivaseen kaikki joskus poistuu.
Joka päivä elämäs se vaa toistuu.

Aluks ajattelin et se oliki vaa unta,
mut sit mustast taivaast puski mun lävitseni tuulta.
Joka pyyhkäs mukanaan mun sydämestä palasen,
se ilo loppu siihe jätti tilalle tän kaipauksen.

Must tuntuu liian pahalt edes ajatella,
et sun näkemisest saa enää vaa haaveilla.
Ei tä oo totta tai en sitä pysty uskoo,
öisin katon ikkunast ja voin vaa toivoo.

Nyt surullisen ikkunast tsiigaan mailmaa.
miks just sä lähdit tääl me sua kaivataa!
En sua vaa mielestäni pois saa,
oot mun sydämessäni, nyt ja aina!

Fiilis nyt vähän maas mietin ootko onnellinen.
nyt päivät pitkät menee pelkästää miettien,
Miks ei ajas voi mennä takas päin,
haluun takas siihen hetkeen ku sut näin.

Tekisin mitä vaa jos saisin sut takas.
vaikkei meitä mikään pysty erottaa koskaan.
Ei tuskaa taas paranna mun sydämestä mikää.
mä aion lupauksistani kovin kiinni pitää.

Ja tiedän et joskus me vielä näemme.
ikäväni mieletön ei sitä paranna lääkkeet.
En anna anteeks itelleni en päästä susta irti,
vaikka ootki poissa ni rakastan sua silti .

Noni tuuppa nyt vaan takas :'<

I can feel my mind
wandering again.
Into where I dont know,
and will I ever get home?
Time starts moving
faster than I can.
And I'm sick of this scene;
I need to break the routine.

Lepää rauhassa kulta. 11.6.08 - 3.2.10

Nyt tiedän kuinka yksinäinen olen ilman sua,
mulla ei ole mitään ilman sua.

Vaikka tuhat ihmistä ois ympärilläni,
olen yksin ilman sua.
Vaikka miljoona ihmistä kertoisi rakastavansa,
olen yksin ilman sua.
Eikä mulla ole mitään ilman sua.

Kun koitan tajuta ettet kuulu enää elämääni,
olen niin yksin.
Kun koitan ymmärtää ettei se ollutkaan niin suurta,
olen niin yksin.

Mä en älyy miks sun piti lähtee näin aikasin pois :<
Ikävä sua <3

Eilinen oli mun tähän astisen elämäni rankin päivä. Se rankempi on viä kyllä tulossa 17.päivä. Mutta juu tosiaan lähdettiin eilen iskän ja maaritin + kahen laineen työntekijän kans Tampereelle hakemaan äidin ruumista. Mua varoteltiin jo etukäteen et se ois huonossa kunnossa ym. Omaisten odotushuoneessa odottaessani se iski muhun. Kohta mä joutusin näkemään rakkaan äitini viimisen kerran. Sanoinkin siskolle etten haluis mennä tonne, mutta kuitenkin todellisuudessa mä halusin nähä äidin viimisen kerran. Laineen työntekijä tuli ja kutsu meidät sisään. Luulin että se ois ollu jossain kauempana mutta arkkuun pakattu äitini olikin siinä heti ovesta sisään astuttuani. Oli järkytys nähdä oma äiti arkussa. Äiti näytti siltä kun se nukkuis. Nukkuu mutta on samalla niin tyhjä. Ei se ollu niin kauheen näkönen mitä mulle oli sanottu, mutta ottassa ja leuassa oli isot ruhjeet. Hetken kuluttua saimme laittaa äidin kasvojen päälle semmosen liinan. Ehkä mä olen kattonu liikaa jotain sarjoja tai elokuvia missä kuollut avaa silmänsä ja pomppaa istumaan. Pelkäsin meinaan, että äiti avaa silmänsä ja pomppaa istumaan. Liinan laiton jälkeen meiltä kysyttiin että voidaanko arkku sulkea, noh tietysti siinä sanoo juu voi. Siinä vaiheessa tuli kyyneleet. Oikeesti mä olisin halunnu sanoo että "ette varmana laita sitä arkkua kii kun äitihän vaan nukkuu, ei ei ei!" Arkku laitettiin autoon ja lähdimme ajamaan ysi tien kautta humppilaan ja sieltä jokioisille. Pysähdyimme urjalassa sytyttämässä kynttilän onnettomuuspaikalle. Tuntu ihan tyhmältä, koska äiti oli viereisessä autossa ja kuitenkin laitoimme siihen kynttilän. Tai se että kun ajoimme ruumisauton perässä et "tuolla autossa äiti nukkuu arkussa".
Eilen illalla ja tänäänkin on ollu tunne että miks äiti nukkuu arkussa, että se haluu pois sieltä... ku se vaan tosiaan näytti nukkuvan. Mä haluun hakee sen pois sieltä. :'( Tätä on vaan niin helvetin vaikee käsittää.

Tuu takas !