Mä oon miettiny miks pois lähdit täält.
vaikee kuvitella ettet sä, oo enään tääl.
vaikeet vielki ymmärtääoon ymmällä. Sua muistelen enkä nää sua ympärillä.
Miks, miks sä lähdit niin aikasi?
Tääl oli sulle se sun oma paikkasi.
mut taivaseen kaikki joskus poistuu.
Joka päivä elämäs se vaa toistuu.
Aluks ajattelin et se oliki vaa unta,
mut sit mustast taivaast puski mun lävitseni tuulta. Joka pyyhkäs mukanaan mun sydämestä palasen,
se ilo loppu siihe jätti tilalle tän kaipauksen.
Must tuntuu liian pahalt edes ajatella,
et sun näkemisest saa enää vaa haaveilla.
Ei tä oo totta tai en sitä pysty uskoo,
öisin katon ikkunast ja voin vaa toivoo.
Nyt surullisen ikkunast tsiigaan mailmaa. miks just sä lähdit tääl me sua kaivataa! En sua vaa mielestäni pois saa,
oot mun sydämessäni, nyt ja aina!
Fiilis nyt vähän maas mietin ootko onnellinen.
nyt päivät pitkät menee pelkästää miettien, Miks ei ajas voi mennä takas päin,
haluun takas siihen hetkeen ku sut näin.
Tekisin mitä vaa jos saisin sut takas.
vaikkei meitä mikään pysty erottaa koskaan. Ei tuskaa taas paranna mun sydämestä mikää. mä aion lupauksistani kovin kiinni pitää.
Ja tiedän et joskus me vielä näemme.
ikäväni mieletön ei sitä paranna lääkkeet.
En anna anteeks itelleni en päästä susta irti, vaikka ootki poissa ni rakastan sua silti .
Yksin hiljasuudes mietin ja kelaan
Et miten jo niin monii nuorii ympäriinsä yhtäkkii vaan delaa
Tänä talven ympäriltä lähti yks mun ystävistä Kare sä tuut säilyy syväl meijän sydämmissä
Uskon et sä pääsit paikkaa paljon parempaa Johon me muut viel venataa ja ajan koittaessa tavataa
Sit taas kätellään ja halataa
Ja ajan kans voit näyttää parhaat mestat linnunradaltaa
On vaan vielki öitä jollon en saa millään unta
Chillaan partsil istumas katsomas taivast tummaa Huomaan, et siel tähti yks on muita paljon kirkkaampi Ja tiedän et se oot sä, kuka loistaen hohtaa kirkkaasti
Nää on hyvästit, mut hei vaan väliaikasesti
Kyl me viel heitetää femmat ja se on sit ikuisesti
Siihen asti Kare rest in peace mään Ku meil tulee ikävä ni taivaalt sut nähään
Niin todella ootan hetkee jollon jälleen katseil kohtaamme
Joka kuolema vuodattaa kyynelii
Joka hetki voi olla meille se viimesiin
Joka hetkist pitää nauttii yhes ystävien
Olla luona läheisien, tunteeh lämpö rakkaiden
Joka kuolema sattuu niin moniin sydämmii Ja joka sana ja teko vaikuttaa toisii ihmisii
Sikspä kandee kelaa miten pitää yhteyksii
Lopettaa vihaamine antamal ajoissa anteeksi
Liikaa surullisii tarinoit
Kuulee täl matkalla maasta taivaaseen
Liikaa surullisii tarinoit
Tajuaa sit vasta kun mullast kaivaa sen
Liikaa surullisii valintoi
Näkee täl matkalla joku pakottaa
Tekemään niin ettei voi tajuta, tajua se
Se on surullista, mut totta
Olit mulle tärkee sekä olit mulle rakas
Olit mulle hyvä ystävä sä olit mulle parasta
Ja takas vaan sut haluaisin vaikka millä hinnal
Jos voisin nostaisin sut takas maanpinnal
Mut nyt varmaan seuraavan kerran nähdään arkussa
Loppuelämämme taivaassa räplätää harppua
Rest in peace on vikat sanat jotka sulle jää
Rest in peace on sanat jotka kuulet sä
Mä istun yksin huoneessain ja hiljaisuus valtaa minut vain.
On sydämmein raskas ja mieli musta nyt todella kaipaisin
lohdutusta.Haluaisin päästä eroon tästä pitkästä ikävästä.
Haluaisin päästä lähellesi jota minä niin kipeästi tarvitsisin.
Aurinko aamukaste susta vain jäi…
pois luotain lähdit ystäväin…
Sua ikuisuus odottaaÂ…
Suru kyynel sydämein särkee…
Kaipuu tieltä metsään johtaa…
Kyyhky siivilleen nousee ja auringon kohtaaÂ…
Syys puusta lehdet pudottaaÂ…
hautas viereen nukahdanÂ…
Ikuisesti rakas ystäväin luonas olla saan…