Koululiikunta on epäonnistunut. Se kannustaa niitä liikkumaan, jotka liikkuvat jo muutenkin ja vieroittaa niitä, jotka liikuntaa tarvitsisivat. Monelta löytyy varmasti painajaiskokemuksia siitä, kuinka salibandy harrastajat lesottavat liikunta tunneilla ja se kaikista huonoin, joka todella tarvitsisi innostusta liikuntaan valitaan viimeisenä joukkueeseen. Ei sillon paljoa jaksa kiinnostaa! Porukka jakaantuu: harrastajat juoksevat pallonperässä ja muut syrjäytyvät nurkkaan hengaamaan.
Mielestäni tässä suurin ongelma löytyy ryhmähengessä. Tässä kohtaa näkisin parhaimpana ratkaisuna lähteä hajottamaan porukkaa. Koululiikunta voisi olla vapaamuotoisempaa. Koululaiset saisivat ihannetapauksessa tutustua liikuntaharrastukseen hyvässä porukassa tai vanhempien seurassa. Voitaisiin esimerkiksi tarjota jonkinlainen liikuntaharraste-merkki, joka pitäisi suorittaa lukuvuoden aikana. Harrastemerkkien ideana on siis yleensä, että pitää suorittaa tietty määrä tehtäviä, mikä tässä voisi olla lista eri liikuntaharrastus käynneistä. Tässä kohtaa kysymykseksi nousee pitäisikö merkin vaatia erilaisia liikuntaharrastus käyntejä vai voisivatko liikunnan harrastajat suorittaa merkin omalla harrastuksellaan. Tässä voitaisiin myös miettiä sellaista, että etsittäisiin yhteistyökumppaneita erilaisilta liikunnantarjoajilta, ja voitaisiin esimerkiksi tarjota tietynlainen liikuntaseteli, jolla aikuinen pääsisi lapsen kanssa puoleen hintaan, ja lapsi ilmaiseksi. Voisi olla kohtuullista tarjota vanhemmille enemmän vastuuta ja kannustusta viedä lastaan liikkumaan. Kuitenkin edelleen koulu voisi tarjota liikuntakäyntejä myös koulun puolesta. Ideana olisi, että vanhemmat voisivat joko itse järjestää lastensa liikuntaharrasteet, tai koulu järjestäisi liikuntamahdollisuudet enemmän retkityyppisesti. Tavoitteena olisi saavuttaa pienemmät ryhmäkoot näille retkille, joille osallistuisivat ne, jotka eivät syystä tai toisesta pysty tai halua suorittaa liikuntaa omatoimisesti.
Uudistusideoissa tulee kysymykseksi aina myös tahdon lisäksi kustannukset. Nykyinen järjestelmä onkin varmasti taloudellinen. Jottei uudistuksen kustannukset paisuisi tässä pitää miettiä sitä, saisiko yrityksiä tai yhdistyksiä yhteistyökumppaneiksi neuvoteltua parempia sopimuksia, sekä mikä voisi olla vanhempien panos. Vähävaraiset vanhemmat voisivat esimerkiksi saada tukea sosiaalitoimelta.
Jotain pitäisi muuttaa. Kutsun teidät kaikki mukaan ideoimaan parempaa koululiikuntaa!
