IRC-Galleria

Tiedot

Luokittelu
Elämänkatsomus ja filosofia
Perustettu
23.3.2008
Tilastot
Käyntejä: 1 166 (1.7.2008 alkaen)
Koko
3 jäsentä
Tyttöjä: 1 (34 %)
Poikia: 2 (66 %)
Keski-ikä
31,1 vuotta
Otos: 2 jäsentä
Poikien keski-ikä: 31,1 vuotta
Ylläpitäjä
BabaBom

Jäsenet (3)

avainlapsiBabaBom
« Uudemmat - Vanhemmat »
Karma eli kunkin toiminnan tulos, vanha tuttu syyn ja seurauksen jatkumo, on minkään yksittäisen tekijän sijasta usean muuttujan yhteissumma. Seuraus tässä tarkoittaa kaikkia teosta ajan myötä syntyviä, suoria ja epäsuoria usein kauasvaikutteisiakin seurauksia. Ennenkaikkea karma syntyy tekijän toiveesta ja tarkoituksesta. Kullekin teolle lankeavaa seurausta määrittävät muunmuassa seuraavat:

1) Motiivi. Oliko tarkoitusperä positiivinen vai negatiivinen, aiottiinko hyvää vai pahaa? Toteutettiinko teko impulsiivisesti, harkitusti vai erehdyksessä?
2) Toteutus. Toteutuiko aiottu teko tarkoituksen mukaisesti vai sitä vastoin? Saatettiinko hyvä tai paha teko päätökseen asti?
3) Seuraus. Ovatko teon tosiasialliset seuraukset positiivisia, negatiivisia vai sekoittuneita, niin yksilö- kuin kollektiivisellakin tasolla?
4) Kohde. Oliko hyvän teon kohde erityisen ansaitseva vai tarvetta vailla? Oliko pahan teon kohde avuton ja viaton, tasavertainen ja neutraali, vai suurempi ja itsekin pahantekijä?
5) Olosuhteet. Tehtiinkö teko todelliseen tarpeeseen vai vailla tarvetta? Oliko tekijä pakkotilanteessa vai vapaan valinnan edessä?

Esimerkkejä näistä voimme itse kukin mielessämme hahmotella, periaatteet lienevät selvät. Tutkittaessa teon tosiasiallista seurausta ja sen vaikutusta teon kohteeseen, kohteelle tapahtuneen muutoksen vaikutukseen kollektiivisella tasolla, sekä teon taustalla olevaa motiivia, alkaa itse kullekin sarastaa kuinka monisyinen syyn ja seurauksen verkko lopulta onkaan.

Ylläolevan olettaisin olevan kokolailla universaali ja suurimmilta osin myös rikosoikeudellisesti pätevä eettinen mittari, jos vaikka onkin sanomatta selvää että muuttujien puntarointi on lähtökohtaisesti subjektiivista puuhaa. Uskonnot toki ovat kukin antaneet asialle oman kantansa, ja näiden joukossa buddhalainen analyysi on itselleni kiehtovimmalta mallilta vaikuttanut, vaikken sanokaan siihen kokonaisuudessaan yhtyväni.

Erityisesti vanhat buddhalaiset luostarisäännöt (vinaya) ovat tässä yhteydessä mielenkiintoista luettavaa johtuen kommentaaritradition yliampuvan yksityiskohtaisesta ja perinpohjaisesta rikefilosofiasta, joka keskittyy rikettä määritettäessä erityisesti motiiviin ja teon rikkeeksi asti toteuttamiseen. Vinaya Pitakan järjestelmä ei käsittele teon muuttujia suhteessa sen pitkäaikaiseen seuraukseen; tarkoituksena on ainoastaan määrittää onko itse rike tapahtunut, ja mikäli näin, kuinka vakavan tasoisena.

Buddhalaisten munkkien neljä parajika-loukkausta eli anteeksiantamatonta rikettä, joiden seurauksena munkki hylätään ehdoitta yhteisöstä loppuiäkseen, ovat seuraavat: 1) seksuaalinen kanssakäyminen, 2) ihmistappo, 3) varastaminen ja 4) valheellinen oman henkisen asemansa esittäminen. (Mikäli munkki ei kykene hallitsemaan sukupuoliviettiään, voi hän luopua munkkeudestaan ja elää parisuhteessa kaipaamansa ajan, ja myöhemmin ryhtyä uudestaan munkiksi. Mikäli hän munkkina ollessaan harjoittaa seksiä, hänen tilinsä on iäksi suljettu.)

Yksityiskohtaisimmin luostaritraditio luonnollisesti käsittelee näitä neljää vakavinta munkin loukkausta. Esimerkkinä varastamisen määrityksestä traditio asettaa neljä kriteeriä:

1) Kohde: Mitä tahansa toiselle ihmiselle tai ihmisryhmälle kuuluvaa.
2) Näkemys: Kohde ymmärretään toiselle ihmiselle tai ihmisryhmälle kuuluvaksi.
3) Tarkoitus: Henkilö päättää varastaa kohteen.
4) Pyrkimys: Henkilö varastaa kohteen.

Ylläolevassa kohdan 2) puuttuessa eettisesti rangaistavaa rikettä ei ole tapahtunut. (Erehdyksessä anastettu esine toki tulee palauttaa asian valjetessa.) Kohdan 3) puuttuessa erehdyksessä pohtimansa kohteen anastanut ei myöskään syyllisty täyteen rikkeeseen, ei liioin kohdan 1) puutteessa kenellekään kuulumatonta tai omaansa ottanut varas. Lisäksi kohteen arvo on suoraan verrannollinen rikkeen vakavuuteen. Ihmisen tappamisrikkeeseen puolestaan vaikuttavat seuraavat tekijät:

1) Kohde: Elävä ihminen. (Kommentaaritraditio lukee mukaan myös sikiön. Sääntö syntyi nunnille annettujen aborttilääkkeiden seurauksena.)
2) Tarkoitus: Haluta tietäen, ymmärtäen, harkiten ja tarkoituksella aiheuttaa kyseisen henkilön kuolema. "Tietäen" merkitsee myös seuraavaa:
3) Näkemys: Havainto henkilöstä elävänä ihmisolentona.
4) Pyrkimys: Mitä tahansa tehdäänkin henkilön kuoleman aikaansaamiseksi.
5) Lopputulos: Teon seurauksena henkilön elämä päättyy.

Ylläolevassa kohdan 2) puuttuessa, esimerkiksi vahinkolaukauksessa, ihmistaposta rangaistavaa eettistä rikettä ei ole tapahtunut. Kohdan 3) puuttuessa, esimerkiksi tapettaessa ihmisen sijaan erehdyksessä eläin tai toinen ihminen (mutta ei kuitenkaan jos hänet mielletään kohteeksi), täyttä rikettä ei ole tapahtunut. Kohdan 4) puuttuessa täyttä rikettä ei myöskään ole tapahtunut, koska tahdon aikaansaamaa siirtymää harkinnasta tekoon ei ole ilmennyt. Vailla tarkoitusta, ja siten myös vailla pyrkimystä, tapahtuva kuoleman aiheutus ei johda eettiseen rikkeeseen.

Vinaya-traditiosta kiinnostuneille suosittelen Thanissaro Bhikkhun teoksia Introduction to the Patimokkha Rules ( http://www.accesstoinsight.org/tipitaka/vin/sv/bhikkhu-pati-intro.html ) ja Buddhist Monastic Code ( http://www.accesstoinsight.org/lib/authors/thanissaro/bmc1/bmc1.intro.html ), joita on vapaasti hyödynnetty ylläolevaa kirjoitettaessa. Jälkimmäisessä erityisesti parajika-loukkauksia käsittelevä neljäs kappale ( http://www.accesstoinsight.org/lib/authors/thanissaro/bmc1/bmc1.ch04.html ) luotaa toiminnan etiikkaa perinpohjaisesti ja hyvin esimerkein varustettuna.
« Uudemmat - Vanhemmat »