Lämmin kyynel valuu pitkin kylmää poskeani.
Pyyhin sen pois.
Tahdon vain tietää,miten pahan voi kiertää.
Yksin mä jään,valoa etsimään.
Miksi lähdit pois ja muutuit enkeliksi?
Nyt mä huudan,enkä vastausta kuule.
Oi ku saisin viel yhden tilaisuuden kuiskata korvaas ne kolme kaunista sanaa...
Mä rakastan sua. Nyt ja aina.<3
Olit mulle tärkein.Olit mulle kaikki. Ainoo ystävä kehen pystyin luottamaan 100%. Osasin aina lukee susta millä tuulella olit ja ymmärsin mitä tarkoitit tekemisilläs. Näin ilon sun kasvostas ja surun sun silmistäs. Hellästi tökit turvallas mun käsiä ja hönkäilit poskelleni. Osasit näyttää tuntees todella selvästi.
Olen onnellinen että sain viettää sun kanssas monta ihanaa vuotta, vaikka se tuntuukin nyt liian vähältä. Muistatko kun sairastit ja mä makasin sun karsinassas heinäkasan päällä koko päivän aamusta iltaan pitämässä susta huolta?Muistatko kun laukattiin pellolla ja pukitit ilosta ku pieni varsa? Muistatko ne kaikki hetket jotka vietettiin yhessä? Mä muistan! Enkä unohda niitä IKINÄ. Aika kultaa muistot.
Mä nimeän mun tulevan hevosen sun mukaan.Sä elät mussa aina ja näissä metsissä,tallissas ja muissa laumasi jäsenissä. Jätit syvät jäljet meihin kaikkiin. Parempaa ystävää ja joka päiväistä kumppania ei olis voinu ees toivoa.Rakastit kaikkia, niinkuin kaikki myös sua. En pysty sanoin kuvaamaan miltä tuntuu menettää sut. Olit mun perhettä. Kulje mun kanssani.<3