IRC-Galleria

Rakas. Parin kuukauden pääst sun poismenosta tulee jo vuosi. Elämäni vaikein vuosi aikoihin. Tulen jouluna sun haudalles.<3 Rakastan sua niin. Tätä ikävää ei pysty sanoin kuvailemaan.

Meren rantaan käveltiin
Kerroit lähteväsi pois
me kalliolle istuttiin kuin hetki viimeinen se ois
taivaan sineen katseltiin linnut liisi syliin sen
Mä hiljaa itkin, pelkäsin
sä lohdutit mua hymyillen

Kerroit uskot unelmaan
Joka sinisenä soi
Se uni meidät yhdistää
Sen syliin nukahtaakin vois
Lintu nousee siivilleen
Se lentää suoraan siniseen
Valoon auringon, sen laulu katoaa
Lintu nousee siivilleen
Se lentää suoraan siniseen
Valoon auringon, sen laulu katoaa
Lintu nousee siivilleen
Se lentää suoraan siniseen
Valoon auringon, sen laulu katoaa

Siitä on jo kuukausi...
Tuntuu eiliseltä.
Ei oo ollu päivää etten olis ajatellu sua,
päivää etten ois katsonut meidän kuvia,
päivää etten ois katunut,ikävöinyt,muistellut sua.

Se näky pyörii mun mieles,ku viimesen kerran näin sut...
se kalman haju...olit jäykkä...
kaulas narisi ku siirsin päätäs.
Susta tuli verta,turpas oli kylmä,
sä et enää nuollu kättäni tai hönkinyt hellästi hamuillen.
Istuin vierelläs silitellen sua koko sen ajan,ku hautaas kaivettiin.
Juttelin sulle. Tuntu ihan ku olisit vastannu.
Lupasin sulle että nimeän mun tulevan vuoniksen sun mukaan.
Koko ajan toivoin että nousisit pystyyn,
vieläkin ku kaivuri oli laskenut sut hautaas etujaloistas roikottaen,
Toivoin.
Se alkoi peittää sua. Tuntuu ku se kaivuri olis peittäny myös mua.
Joka kerta ku päälles tippu sitä löysää savea,
se paino tuntu tippuvan mun päälle. Vaikee hengittää. Se sattu!
Juttelin sulle itkien niin kauan kunnes turpaski peittys.
Romahdin.

Olin kanssas viel hetken ku muut lähti.
Lähdin puolikkaana.

Nykyään ku käyn tallillas, tunnen sut siellä.
Uskon että sä elät siellä edelleen.
Nykyään ku käyn hoitamassa ja ratsastamassa sitä "uutta" vuonista,
tuntuu, ihan ku sä eläisit hänessä. Sen takia pystyn vielä käymään siellä.
Samat eleet ja ilmeet...
Tuntuu että sä kosketat mua välillä Pullan kautta.
Välillä olette pelottavanki samanlaisia mua kohtaan.

Iltaisin kääriydyn fleece huopaan, jonka mä ostin sulle loimeksi.
Se tuoksuu sulta.

Teen sulle itse hautakiven.
Tuon sen haudalles kesällä, kun maa on kaunis.

Jos sua ei ois ollut
Niin olisin keksinyt sut
Ois susta samanlainen tullut
Mitään en ois muuttanut

Ohikulkijat luulee
Minun seinille puhuvan
Tyhjyyteen he sanovan mun kuulee
Sua aina rakastan

Tahdon susta kiinni pitää
Vaikken sua oikeesti enää nää

En tahdo irtikään päästää
Taas ilmestyt vierellein
On pakko itseään säästää
Sen velkaa sulle jäin

kertosäe:
Olet jokaikinen yön ääni
Kukkamerestä poimin sut
Hyvä ajatus sisällä mun pääni
Kun elämä on suuttunut

kertosäe2:
Oot valona mun tiellä
Silloin kun on vaikeaa
Hullummaksi oisin tullut vielä
Jos sua ei ois ollutkaan

Jos sua ei ois ollut
Niin olisin keksinyt sut
Vuoteeseeni kuvitellut
Sulle kadulla puhunut

Hiljaisuutena öissä
Ääriviivoissa pihakoivun
Ilman sua oon kuin vöissä
Ilman sua lakastun

Saanhan susta kiinni pitää
Vaikken sua oikeesti enää nää

En tahdo irtikään päästää
Siis ilmesty vierellein
On pakko itseään säästää
Sen velkaa sulle jäin

kertosäe

kertosäe2

Ei sua minusta voi erottaa
Jäät osaksi mieleni maisemaa

Kiitos, kun olit totta hetken
Nyt mun täytyy tästä jatkaa
Vierelläni teet loppuretken
Vaikka se ois kuvitelmaa

Olet jokaikinen yön ääni
Osa lempeää valon kajoa
Kesäsateena saavut elämääni
En kuivuuteen hajoa

Oot valona mun tiellä
Silloin kun on vaikeaa
Hullummaksi oisin tullut vielä
Jos sua ei ois ollutkaan

Lämmin kyynel valuu pitkin kylmää poskeani.
Pyyhin sen pois.
Tahdon vain tietää,miten pahan voi kiertää.
Yksin mä jään,valoa etsimään.
Miksi lähdit pois ja muutuit enkeliksi?
Nyt mä huudan,enkä vastausta kuule.




Oi ku saisin viel yhden tilaisuuden kuiskata korvaas ne kolme kaunista sanaa...
Mä rakastan sua. Nyt ja aina.<3

Olit mulle tärkein.Olit mulle kaikki. Ainoo ystävä kehen pystyin luottamaan 100%. Osasin aina lukee susta millä tuulella olit ja ymmärsin mitä tarkoitit tekemisilläs. Näin ilon sun kasvostas ja surun sun silmistäs. Hellästi tökit turvallas mun käsiä ja hönkäilit poskelleni. Osasit näyttää tuntees todella selvästi.
Olen onnellinen että sain viettää sun kanssas monta ihanaa vuotta, vaikka se tuntuukin nyt liian vähältä. Muistatko kun sairastit ja mä makasin sun karsinassas heinäkasan päällä koko päivän aamusta iltaan pitämässä susta huolta?Muistatko kun laukattiin pellolla ja pukitit ilosta ku pieni varsa? Muistatko ne kaikki hetket jotka vietettiin yhessä? Mä muistan! Enkä unohda niitä IKINÄ. Aika kultaa muistot.
Mä nimeän mun tulevan hevosen sun mukaan.Sä elät mussa aina ja näissä metsissä,tallissas ja muissa laumasi jäsenissä. Jätit syvät jäljet meihin kaikkiin. Parempaa ystävää ja joka päiväistä kumppania ei olis voinu ees toivoa.Rakastit kaikkia, niinkuin kaikki myös sua. En pysty sanoin kuvaamaan miltä tuntuu menettää sut. Olit mun perhettä. Kulje mun kanssani.<3