IRC-Galleria

Musta sielu
syvä kuilu
jonne hän putosi
Lopullisesti
maan päältä katosi

Meri nielaisi sinut
niin Jumala hylkäsi minut
minä vain ikävöin
päivin ja öin

En henkeä saa
sinua en tahdo kumartaa
syöt voimani
nimesi kirottu mieleeni

Olen kypsynyt hedelmä
olen pilaantunut
pois viskattu
maassa makaan
nousen vielä
sen takaan.

Muistatko vielä kun me nähtiin ekan kerran/
En muista tarkkaan kaikkee mutta muistan viel sen verran/
Et heti ystävystyttiin ja meillä synkkas hyvin/
Siitä kaikki käyntii lähti kunnes sainkin sut mun syliin/
Kun ensimmäisen kerran sain pitää kädestäs kiinni/
Niin tuntu sillä hetkel kun oisin leijaillu pilviin/
Mä katoin sua silmiin annoit ensimmäisen suudelman/
Sain kokee sen rakkauden alkuhuuman uudestaan/
Se oli niin hieno tunne joka rinnassa/
Sykki joka hetki kaikki tunteet oli pinnassa/
Aina vaan kelasin sua ku istuin himassa/
Tekstasin sulle jotain kaunist joka iltana/
Se oli jännittävää ja samalla ihanaa/
Ja silloin tiesin et tätä ei kukaan voi pilata/
Ensi rakkauden tavoin mun sydän rinnas hakkasi/
Joka ainoo kerta kun sut uudelleen tapasin/

pari sanaa rakkaudesta/
joskus se on sanottava uudestaan/
kyyneleet valuu pettymyksen lampeen /
ja saa tunteet katoamaan/


Mitäs sitten kun unelmat palaa tuhkaksi/
Kaikki mitä toinen tekee koituukin vaan uhkaksi/
Kauniit sanat sanotaan vaan enää tavan vuoksi/
Ja toisen käytös kyllästyttää niinkun pakko ruotsi/
Ja monet kerrat sanottiin mitä ei tarkotettu/
Ja tunteet oli sillon jo kokonaan kadotettu/
Ei meitä varotettu kuinka helppoo onkaan/
Tämä rakkaus särkeä vajottaa pohjaan/
Tiesin ettei eteenpäin tää tie enää vie yhtään/
Mut kaikest huolimatta koitin sua vielä miellyttää/
En tiennytkään et se vaan asioita pahensi/
Olis ollu vaan molemmille parempi/
Jos oltas myönnetty totuus mut ei se iisii oo/
Kun kavereilla meidän suhteest eri visio/
Mä luotin että muuttuisit kai pidit mua pellenä/
Häpesin vaan kertoo tästä yhtään kellekkään/


pari sanaa rakkaudesta/
joskus se on sanottava uudestaan/
kyyneleet valuu pettymyksen lampeen /
ja saa tunteet katoamaan/


Tässä teille pari sanaa rakkaudesta/
Kerron vaan kerran enkä jankkaa uudestaan/
Se on vahvin tunne jotain ainutlaatusta/
Ja tuntuu että elämä on vain kun satua/
Mut tunteet haihtuu aamulla ja vaihtuu takuulla/
Ei kestä ikuisesti se alkuhuuma/
Mitä sitten teet jos lopuks sorrut kyyneliin/
Liian myöhään tajuu et itse oli se typerin/


mua sattuu, kaikki ei oo niinkuin ennen/
kuka luokittelee ikuisen onnen rakkauteen/
ensin suudelmat vaihdetaan /
mut ne unohtuu taas kun tapellaan/

Kyyneleeni ympäröivät linnoja pilvien/
ne tuudittaa mut uneen itkien/
Ne saa tän katkeruuden verkon repeemään/
Mä en haluu kestää tätä enempää/


Mä en haluu kestää tätä enempää/
Mä en haluu kestää tätä enempää/

pari sanaa rakkaudesta/
joskus se on sanottava uudestaan/
kyyneleet valuu pettymyksen lampeen /
ja saa tunteet katoamaan/

Kun ihminen on kokenu näin paljo ku mä,
nii ihmisen täytyy olla vahva,
ku ei oo jo joutunu jonnekki lukkojen taakse!!
Oon nähny pienestä asti niin paljo,
ettei sitä edes ymmärrä,
miten paljo se on kolhinu sisältä ja jättäny jälkiä nyky elämän esteeksi...
Moni asia vaikuttaa nykyään tosi paljo
ja on ihme et oon vielä täälä selväjärkisten joukossa....
Ja elämähän on mulla vasta edessä!!
Mä tuun varmasti kokemaan vielä paljon lisää!!