IRC-Galleria

Pekon uurna on laskettu Maunulaan. Hautapaikka on korttelissa 10, paikka 11 eli kyseisen korttelin ensimmäisellä rivillä. Haudalla on väliaikainen valkoinen puuristi, jossa on Pekon nimi. Se näkyy itse asiassa kävelytielle, koska se on tosiaan ensimmäisessä rivissä. Hautajaiskukatkin oli tuotu haudalle, mutta jätimme siihen myös muutaman keltaisen ruusun ja kynttilän.

Pekon kuolinilmoitus oli tänään Hesarissa, ken tahtoo kerätä talteen.

kaikille, jotka olivat eilen läsnä joko itse tai addressien ja kukkien välityksellä.

Pekon hautapaikan tarkat tiedot ilmoitan myöhemmin, mutta Maunulassa se tulee olemaan.

Pekon nimi luetaan viikon kuluttua sunnuntaina Johanneksen kirkossa. Normaalisti se olisi luettu tänään ja Meilahdessa, mihin Pekko vielä kuului, mutta on sovittu nyt seurakunnan kanssa näin. Jumalanpalvelus on klo 10.

Oli hauska lukea sitä kirjaa, jonka Tiija oli tehnyt Pekosta ja johon ihmiset kirjoittelivat tapahtuneita juttuja Pekon kanssa. Vanhemmat harvemmin tietävät, mitä kaikkea nuorten välillä tapahtuu, joten se avasi ikkunan Pekon elämään uudella tavalla.

Tilaisuudessa oli eilen valokuvaaja ja saan häneltä ensi viikolla sitten kuvia. Täytyy kysyä, miten niitä saa jaella ja laittaa näkyville.

Muistotilaisuus on siunaustilaisuuden jälkeen Pekon isän baarissa, Iso Roba 3. Vapaata jutustelua, Viipurin lauluveikot laulaa pari biisiä, Pekon serkut haluavat jonkun pienen puheen pitää.
Ilo on sallittua, sillä vaikka tilaisuus on surullinen väistämättä eikä tapahtunutta voi muuksi muuttaa, niin monet muistot ovat kuitenkin hauskoja. Jos Pekko eläisi ja hänellä olisi vastaavanlainen tilaisuus edessään, hän kyselisi, että onko oikein tai väärin olla iloinen vai pitääkö muistotilaisuudessa vain murehtia. Minun vastaukseni olisi ainakin, että on oikein iloita hyvistä muistoista ja asioista, joita on yhdessä tehty.

Pekon siunaustilaisuus pidetään 28.3.2009 Johanneksen kirkossa klo 11. En osaa vielä sanoa, missä itse muistotilaisuus pidetään sen jälkeen. Pekon isä ehdotti omaa baariaan siinä Roballa ja jotenkin se tuntuisi ihan sopivalta paikalta, vaikka tila saattaa olla vähän hankala.

Muistotilaisuuden sisältöä pohtiessani olen miettinyt, että suurin osa tulee olemaan varmasti Pekon kavereita ja pömpöösit puheet eivät varmaan meitä ketään houkuta. Löytyisikö tästä porukasta muutama aktiivinen tekemään Pekosta jotain multimediaesitystä, jossa on yhdistetty valokuvia Pekosta (minulla ei parilta viime vuodelta ole kuvia juurikaan Pekosta, mutta vanhempaa matskua löytyy jonkun vähäsen, tosin ei mitään kavereiden kanssa, lähinnä jotain kuvia synttäreiltä), Janin tekemä video, ehkä jotain pätkiä niistä YPA Duudson-videoista (jos niitä löytyy) ja pätkiä siitä Stressimiehestä mikäli tekijänoikeudet eivät estä. Tai mitä muuta matskua teiltä löytyy. Sellainen olisi minusta kiva esittää muistotilaisuudessa. Jättäisi Pekosta elävän kuvan nuorena poikana ja miehenä meidän mieliin ja ehkä herättäisi hauskoja tarinoitakin hänestä. Voisin itse lainata dataprojektorin ja laitetaan esitys sitten mun läppärille tai jos jollakin on oma läppäri, miten vaan.

Täällä ei ilmeisesti saa puhelinnumeroita ja sähköposteja viestiä julkisella puolella, mutta yksityisviestien kautta voidaan varmaan laittaa tarvittavia tietoja.

Did you ever wonder what it would be like if you weren't you anymore? If you were suddenly gone, how would your world react? Whatever you imagined is wrong. There's nothing romantic about death. Grief is like the Ocean. It's deep and dark and bigger than all of us. And pain is like a thief in the night. Quiet. Persistent. Unfair. Diminished by time and faith and love.

Pienempänä Pekolla oli valtava linnunrata-juliste seinällä. Se tykkäs avaruudesta jo sillon. Siinä julisteessa oli pilviä, ja mua ihmetytti, että miten avaruudessa voi muka olla pilviä. Pekko sanoi, että ehkä se on jumala.

Se tykkäs niin kauheesti avaruudesta. Kuunteli silmät kiiluen ku Tuomo kerto mustista aukoista ja supernovista. Mä en ymmärtäny siitä mitään, mutta pidin sitä tärkeenä, koska Pekkoki piti. Ja mä pidin Pekkoa tärkeenä.

Mä aina ihailin sitä. Sillonki ku se vanno vihaavansa mua, sillonki mä ihailin sitä. Se oli mun isoveli, ja pikkusiskot ihailee isoveljiään. Sillonki ihailin sitä, ku se telo itteään viihteen tähden, hyppi ruusupuskiin ja söi omaa yrjöään. Ajattelin, että ehkä aikuisena Pekkoki alkais tykätä musta. Mut nyt se ei enää kasvakaan aikuiseks.

Pari kuukautta sitten Pekko tuli mun lattialle nukkumaan, kännissä ku käki ja tukka sekaisin. Se
halus jutella mun kanssa, sanoi että mä oon sen lempisisko ja se puolustaa mua kaikessa, tai jotain sellaista olin mörinästä ja sammalluksesta erottavinani.

Ehkä Pekko on nyt avaruudessa. Jossain mustan aukon takana. Missä se onkin, sen on onnellisempi siellä. Koska täällä se oli tosi onneton. Vaikka ei sitä oikein kukaan tainnut tietää.