IRC-Galleria

Tiedot

Luokittelu
Elämänkatsomus ja filosofia
Perustettu
20.9.2009
Tilastot
Käyntejä: 1 599
Koko
1 jäsen
Poikia: 1 (100 %)
Keski-ikä
29,7 vuotta
Otos: 1 jäsen
Poikien keski-ikä: 29,7 vuotta
Ylläpitäjä
BabaBom

Jäsenet (1)

BabaBom
« Uudemmat - Vanhemmat »
I've had my fair share of encounters with the polarities of rigid absolutism and objectivism on one side, and flexible relativism and subjectivism on the other, and have eventually come to see the light that lets all flowers bloom. While it's not a popular position to take among the followers of one tradition or the other, I haven't heard the likes of the following statement I came across yesterday even from religious fundamentalists, at least not in so many words.

"I recognize the evil in your foundation and your arguments are saturated with it - and it must be denounced vehemently because it is a cancer out there."

No doubt, relativism can strike an annoying chord in the ears of those who would rather believe their model of understanding is a de facto theory of everything, both in the realm of religious dialogue as with anything else featuring strong ideological convictions. That it is annoying is rather an understatement, for it's downright threatening, inasmuch as it suggests the possibility of tearing down the precious walls of absolute opinion built and maintained by generations of adherents.

The above citation becomes doubly curious over the fact that it was addressed to yours truly in a discussion that had absolutely nothing to do with poking the holy cows of any flavor of religious fundamentalism, but rather in the course of an attempt to discuss a purely secular (and not even political) theme with a person sporting a long academic background. A world where ideologies are juxtapositioned in such a radically condemning fashion is a world gone sad and sour.

I suppose ambivalence can be threatening, but really it is only from a state of ambivalence that something truly new can evolve. Rigid ideologies, even while they may serve a purpose, are almost invariably antithetical to the progress and evolution of human understanding, shunning as they do the prospects for discovering solutions outside the established framework. All the while, doubt remains one of the most powerful tools at our disposal in our quest for knowledge and understanding.

This idolatry of human mental constructions is perhaps the single most devolutive force in the history of mankind with a long and devastating track record of stifling, oppressing and persecuting those discontent with available solutions, seeking to cross over the establishment to the undiscovered land. The problem started with Adam and Eve grabbing a fruit off the tree of forbidden knowledge and receiving a due punishment, and has really only grown worse ever since.
Lapset ovat aina uteliaita ja haluavat tietää kaikenlaisia asioita. Tänään julkaisemme uskontonurkassa erään nuoren ja innokkaan lukijan professorille esittämän kiperän kysymyksen.

-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-

Kysymys: "Mikä on se oikea usko?"

Vastaus: Oikea usko voidaan tunnistaa sen lukuisista eri tunnusmerkeistä. Oikeaa uskoa tavataan monien eri uskontojen parissa. Eri uskontojen oikean uskon omaavia ei kuitenkaan kannata sulkea yhtäaikaa samaan huoneeseen.

Oikea usko on sunnattoman vakuuttuneisuuden mielentila, joka saa ihmisen kieltämään kaikki oikeasta uskosta eroavat näkemykset lähtökohtaisesti väärinä ja harhaanjohtavina. Oikea usko on absoluuttinen, objektiivinen totuus; uskonasioissa ei oikean uskon mukaan ole sijaa subjektiivisuudelle tai relativismille, näille uuden ajan ympäripyöreille harhaopeille.

Oikea usko aikaansaa fundamentalistisen ihmiskunnan kahtiajaon hyvään (oikeauskoisiin) ja pahaan (muihin). Oikea usko on ymmärrys, joka kirvottaa oikeauskovaisen raivon vimmalla evankelioimaan ja käännyttämään niin eksyneitä kuin vääräuskoisiakin, pyhään hengen taistoon saatanan tai illuusion voimia vastaan. Uskossaan heikko oikeinuskova lujittaa uskoaan moittimalla tai päihittämällä vääräuskoisia.

Oikeassa uskossa tarkoitus pyhittää keinot, sillä lopulta ainoa todellinen hyvä on oikean uskon ajama tarkoitusperä. Valheet, varkaudet ja väkivalta voidaan tarpeen vaatiessa valjastaa oikean uskon palvelukseen. Monet oikean uskon tunnustajat hyökkivät nyrkein tai asein havaitessaan pyhäänsä häväistyn. Oikean uskon asialla kohdattua marttyyrikuolemaa, myös itseaiheutettua sellaista, pidetään varmana menolippuna taivaaseen. Tupenrapinoita välttääkseen ei siis kannata vitsailla uskonasioista oikeauskoisten kanssa.

Oikea usko korostaa kirjoitusten kirjaimellista tulkintaa. Oikeiden uskovien keskuudessa usein vieroksutaan pirulaisen harhautuksiksi miellettyjä sanahirviöitä, kuten kontekstisidonnaista eksegeesiä. Tämä johtuu siitä, että oikea usko on vihakas ja kateellinen usko, joka ei suvaitse rinnalleen järkeisoppeja, ei alistu ymmärtämisen tarpeelle.

Oikea usko synnyttää erilaisia hurmostiloja, joita saatetaan erehtyä pitämään itsesuggestion tuloksina tai huumaavien aineiden alaisuuteen rinnastettavina. Eri uskontojen oikeinuskovien keskuudessa ilmenee varsin samankaltaisia muuntuneita tajunnantiloja. Oikein uskovat ymmärtävät oman tilansa olevan jumalaisen hengen suomaa; vääräuskoisten hurmostilat ovat puolestaan vihulaisen tekoja.

Oikeinuskova ymmärtää vihulaisen tekosiksi myös oikean uskon ja muiden uskontojen väliset samankaltaisuudet; vihulainen on aikaansaanut nämä yhtäläisyydet harhaanjohtaakseen todellista uskoa etsivää ihmiskuntaa. Sekä ajatus uskontojen ihmissyntyisyydestä että ajatus monien eri uskontojen jakamista yhteisistä totuuksista ovat oikean uskon vastaisia.

Siinä missä monet oikeinuskovat ovat sopeutuneet sietämään demokraattista ja monikulttuurista yhteiskuntamallia, oikeinuskovien hallintoideaalina pidetään teokraattista diktatuuria. Teokraattinen diktatuuri tarkoittaa hallintoa, jossa jumalan valtuuttamaksi uskottu yksilö tai veljeskunta hallitsee yhteiskuntaa teräshansikkaalla uskon vanhoihin kirjoituksiin lakinsa pohjaten.

Kanssakäymistä oikeaa uskoa vaalivien kanssa verrataan usein miinakentällä tallustamiseen. Mikäli miinakentän halki on pakko kulkea, kannattaa liikkua todella varovaisesti välttääkseen aiheettomia räjähdyksiä ja niistä seuraavaa rumaa jälkeä. Oikeauskoiset voivat kuitenkin oikeiden olosuhteiden vallitessa olla ihan mukavia, mikäli oikeauskoisen kohtaava ymmärtää heidän uskonsa asettamat normitajunnan rajoitteet.

-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-

Jatkokeskustelua löytyy mm. Näkokulmasta: http://nakokulma.net/index.php?topic=173
« Uudemmat - Vanhemmat »