IRC-Galleria

Ei mulla oikeesti ole mitään kirjotettavaa. On vaan niin pirun helppo aukasta galleria ja ruveta kirjottaan jotein randomia ku joutuu koneen vieressä oottaan opea saapuvaksi.

No eikai se ole sattumaa että tunnin nimi on äidinkieli ja viestintä

Noo ainakin nää koneet toimii omaan verrattaessa suhteellisen nopeasti


Noo kulutan aikaani miettimällä sitä et pääsen tänään putaalle :D
Ja sekin on niitä asioita joista en koskaan uskonut innostuvani. Lol

Kirjotus 1:

Sanotaan, että kun ihminen kuolee, elämä vilahtaa silmien edestä. Näkyy onnellisia muistoja, näkyy surullisia muistoja. Näkyy tärkeitä muistoja.
Kun joku, jota olet rakastanut 9 kuukautta näkemättä toista viimein nostetaan syliisi. Kun lapsi hymyilee ja nauraa, kun se kutiaa jalkapohjista, kun se kikattaa kun kuiskaat jotakin sen korvaan.
Kun ne tulevat, ottavat lapsen pois ja sanovat "Tiedät mitä nyt tapahtuu.".
Ja minä tiesin. Olin tiennyt koko ajan. Luulin että pystyisin päästämään irti. Mutta jos jotakin rakastaa, siinä ei voi päästää irti.
Mutta minä päästin. En voinut muuta. Sopimus oli allekirjoitettu, ehdot hyväksytty. Ei voi perääntyä.
Tiedänkö missä hän on, nyt noin vuoden ikäisenä? En. Joskus kuvittelen nähneeni hänet. Kahvilassa, sirkuksessa, kaupassa, ikkunassa. "Vanhemmat" aina mukanaan.
Ja sitten vastaan tulee toinen samannäköinen.
Joskus tuntuu etten osaa enää elää. Kun hymyilen, se on pakon-omainen lihasten liike. Kun nauran, se tulee äänihuulista, ei sydämestä.
Mutta sillä hetkellä kun minulla oli lapsi, minun lapseni, sylissäni, olin ehjä. Kaikki loksahti paikoilleen. Hymyilin ja nauroin. Hänelle.
Nämä hetket minä näen. Nämä hetket minä tunnen. Vaikken ole tajuissani, kuulen sydänfilmin äkkiä muuttuvan tasaisesta piippauksesta yhdeksi pitkäksi. Tiedän jo miltä se näyttää. Monitoriin tulee viiva. Loputon viiva. Se tarkoittaa, että sydän on pysähtynyt.
Mutta minun sydämeni pysähtyi jo kauan sitten.
Silloin, kun menetin hänet.


Kirjoitus 2:

Rauha. Siltä sinä näytät. Kun katson rintakehäsi kohoilua, mustia ripsiäsi jotka varjostavat poskiasi, ohuita pianistin sormiasi jotka kiertyvät ranteeni ympärille, tunnen väistämättä vihlaisun jossain sydämeni tienoilla.
Tänne sinä jäät. Jäät nukkumaan untasi, mistä se sitten kertookaan. Mutta minä lähden. Lähden pois. En tiedä minne. Kiertelen. Jotta en juurtuisi mihinkään, jotta en kiintyisi mihinkään.
Kerroin sinulle täsät, varoitin sinua tästä. "En välitä", sanoit minulle. Ja hetken uskoin sinua. Uskoin, että voisin unohtaa, että voisit unohtaa. Että kipua ei olisi, että voisin keveästi suukottaa poskeasi ja sanoa hyvästini, että voisimme jatkaa elämiämme, jäljellä vain lämmin muisto, ilman kaipuuta.
Mutta vain hetken. En koskaan voi todella unohtaa miksi olen mitä olen. Miksi kiertelen, miksi pakenen, miksi en saa rakastaa.
Olen hirviö.
Syövytän kaiken lähelläni, ja laajennan reviiriäni hetki hetkeltä. Valehtelen, satutan, petän, jätän. Näin teen.
Mutta en halunnut sinun kokevan sitä. Sitä minkä jo sadat ovat kokeneet. Tuntemattomat, tutut, ystävät, rakastajat, sukulaiset, perhe.
Syövytän ihmiset sisältä. Miksi? En tiedä. Se olen minä. Muuta en osaa. Tuhoan, se on tehtäväni, määränpääni. Kukaan ei selviydy. Kaikki roviolle vaan. Sytytän palon, ja jätän sen yksin.
Mutta en halunnut, että niin kävisi sinulle. Ei sinulle.
Muut olivat öljyä, joka vain odotti sytytystä. Mutta sinä et. Olet vettä, se ei syty, se sammuttaa. Mutta ei minua. Kaadan veden pois, astia jää tyhjäksi. Odottamaan täyttäjää.
Odota siis. Vielä joskus, ehkä huomenna, ehkä vuosien päästä, unohdat tämän, unohdat minut. Ja silloin joku tulee elämääsi, täyttää sen auringolla. On sinun asiasi, annatko sen lämmittää. On sinun päätöksesi, nostatko itsesi sinne, missä olet ollut. Toivon sinulle vain parasta. Älä ota Venusta, älä ota Jupiteria, älä ota Saturnusta. Ota aurinko. Sen ansaitset. Minä olen kuu.
Voi hyvin. Vietä pitkä ja onnellinen elämä. Hyvästi.
Nousen sängyltä hiljaa, vedän farkut ja kengät jalkaani, t-paidan päälleni. Sinun t-paitasi.
Käännät kylkeäsi unissasi. Rypistät otsaasi. Se ei sovi sinulle. Hymy sopii sinulle. Kuiskaat nimeni, vieläkin unessa.
Haluan halata, rutistaa, suudella sinua. Haluan rakastaa sinua.
Mutta siihen eivät hirviöt kykene.
Katson ikkunasta ulos. Aurinko nousee.
Niin kuin sinäkin. Vielä sinä nouset, loistat, säteilet. Mutta et minulle.
Lähetän nukkuvan hahmosi suuntaan lentosuukon, kätesi liikahtaa hieman, kuin napatakseen sen. Avaan huoneesi oven. Se narisee. Et herää vieläkään. "Hyvästi..." karkaa huuliltani kuiskauksena, kun suljen oven lähtiessäni. Itkua pidätellen juoksen ulko-ovesta sateeseen.
Hirviöt eivät itke. Hirviöt eivät itke. HIRVIÖT EIVÄT ITKE.
Poltan tupakan juna-asemalle päästyäni. Juna saapuu kello 5:45. Nousen siihen. Istun paikalleni.
En muista minne juna matkaa. En välitä.
Katson ikkunasta ulos. Aurinko on jo korkeammalla.
Hirviöt eivät... ...ole olemassa.
Jossain kaukana avaat silmäsi löytääksesi vierestäsi tyhjää.

MITÄ.
MUSEN
KEIKKA
ON
VITTU
HUOMENNA.

STRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESS
STRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESS
STRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESS
STRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESS
STRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESS
STRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESS
STRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESS
STRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESS
STRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESS
STRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESS
STRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESS
STRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESS
STRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESS
STRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESS
STRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESS
STRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESS
STRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESS
STRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESS
STRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESS
STRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESS
STRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESS
STRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESS
STRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESS
STRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESS
STRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESS
STRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESSSTRESS
STRESSSTRESS.

JEAH PRKL.

Jos luit tämän , lisää se blogiisi tai viikonloppusi menee päin persettä!
- Kuka viimeksi katsoi sinua pitkään? - vaikee sanoo, ei varmaa kukaa : D
- Mitä lukee kolmannessa saapuneessa tekstiviestissäsi ? - okoo. käy pitää huomen lainaa ukolta autoo että saa tulee. soittelen huomen
- Biisi jonka kuulit viimeksi - Stick stickly
- Millainen mieliala tällä hetkellä? - fiftisixti, vähän separi randomi
- Muistatko milloin viimeksi itkit itsesi uneen? -nevaah
- Nauratko enemmän kuin itket? - saleekhyl
- Oletko hiljainen? -jossai kehari seuras juu
- Onko sydämesi ikinä särkynyt? - on, mut teippasin sen kasaa
- Onko sinulla yhtään korua nyt, jos niin millainen? - tunnelit korvis
- Suutelisitko henkilöä, jota viimeisimpänä ajattelit? - en.. hyi irstas
- Tekisikö mielesi jonkun luokse? - joo, kauas vittuun varkaudesta
- Tekisikö mielesi haukkua joku pystyyn? - joo
- Odotatko enemmän joulua vai kesää? - kesää aina : >
- Onko sulla paitaa, jossa on jonkun julkkiksen kuva? -eiole, loppujuuust
- Kanssa puhuit viimeksi puhelimessa? - bonan
Rakkaus
Haluaisitko nyt halata jotain tiettyä ihmistä? - joo
Rakastaako sinua kukaan? - kyllä riittäis jos joku ees tykkäis : D
Ikävöitkö ketään juuri nyt? - joo, moniaki
Sinä
♥ oletko varattu vai vapaa? - vapaa
♥ miksi olet vapaa? - mi dunno
♥ oletko onnellinen tällä hetkellä? - semi
♥ haluaisitko itkeä vai nauraa? - nauraa
♥ minkä värinen paita sinulla on päällä nyt? - valkee, virhee, musta keltai