IRC-Galleria

Tässä jotain kesälomalla luettua kamaa arvosteltavana:

Agatha Christie - Roger Aycroydin murha
***

Roger Aycroydin murha oli aikoinaan Agatha Christien läpimurtoromaani, sillä se nosti aikaan keskustelun siitä, kuinka paljon lukijaa voi sumuttaa salapoliisiromaaneissa harhaanjohtamisen suhteen. Christie vastasi tiettävästi kritiikkiin toteamalla ratkaisun olevan löydettävissä tekstistä.

Rikas Roger Aycroyd murhataan kartanoonsa. Voisiko asialla olla joku talon palvelija, velkaantunut ystävä tai sukulainen, joku kyläläinen...? Käytännössä jokaisessa on jotain epäilyttävää. Eläkepäiviään Englannin syrjäperällä viettämään tullut Hercule Poirot pyydetään tutkimaan tapausta.

Roger Aycroydin murhaa pidetään Christien klassikkona, muttei muutamaa yllättävyyttä huomioimatta ole mitenkään poikkeava eepos. Agatha Christien kulta-aika koitti vasta 1930- ja 1940-luvuilla, mutta on 1926 ilmestynyt läpimurtoteoskin lukemisen arvoinen.

Juan Gomez-Jurado - Petturin merkki
*

Juan Gomez-Juradon tuorein kirja Petturin merkki alkaa 1920-luvun Saksasta ja kertoo Paul-nimisen nuoren miehen tarinan. Selvittäessään isänsä mysteeristä kuolemaa Paul kohtaa ikäviä paljastuksia isänsä ja itsensä menneisyydestä, joita ilman eläminen olisi voinut olla mukavampaa... Osana isänsä menneisyyden selvittämistä Paul muun muassa liittyy vapaamuurareihin.

Kirjan ansioiksi on annettava historiallinen kuvaus ja tarkat faktat vapaamuurariudesta (kirjailija on yleensäkin ollut hyvin tarkka tietojen oikeellisuudesta ja tarkkuudesta), mutta siihen ansiot jäävätkin. Petturin merkki pitää sisällään kaikki mahdolliset 1900-luvun alun Saksaa käsittelevän kirjallisuuden kliseet. Kappas vaan, rakkaus juutalaiseen tyttöön. Oho, Aatu on saatu tarinaan mukaan. Lopuksi vielä ennalta-arvattava "hän onkin lähisukulaisesi" -paljastus ja voilá. Myös alun kehyskertomus, tarinan linkki 2000-luvulle, tuntuu kömpelöltä.

Gomez-Juradon aiemmat kirjat Taivaspaikka ja Kuolinkellot ovat ehdottomasti hyvää luettavaa, mutta Petturin merkkiä en osaa itse suositella kenellekään.

Ilkka Remes - Ikiyö
****

Sen piti olla vain pieni rahankuljetusauton ryöstö, mutta se paljastuukin joksikin paljon isommaksi tapahtumavyyhdiksi. Remeksen kirjoissa hyvin usein päähenkilönä toimiva Antti Korpi päätyy keskelle laajempaa hanketta, josta on syytä olla huolissaan niin Suomessa, Yhdysvalloissa kuin Vatikaanissakin. Jäljet johtavat Kongoon, ihmisen todennäköiseen syntypaikkaan. Kokonaisuus rakentuu pikku hiljaa lukijan mieleen palasista.

Lopun paljastus, tarinan "pahiksen" suunnitelma, kuulostaa muuten kohtuu viehättävältä. Jostain syystä olisi ollut mielenkiintoista lukea oma vaihtoehtotodellisuusversio siitä, jos se olisi onnistunut.

Remeksen eepos on hyvä, toimintaa ja käänteitä täynnä oleva eepos.

Ilkka Remes - Isku ytimeen
***

Suomi on kansainvälisen kriisin kohteena. Itämerellä kaapataan ydinjätettä kuljettava laiva, joka suuntaa kohti Helsinkiä. Ruotsissa otetaan samaan aikaan panttivangeiksi Bilderberg-kokouksen maailmantalouden ja -poliitikan huippueliittiä. Tapaukset nähtävästi kietoutuvat toisiinsa. Suomen poliisi ja Suomen TERA-edustaja Antti Korpi joutuvat tulikasteeseen.

Isku ytimeen on ajankohtainen ja ihan kaunis saarna vallan jakautumisesta harvoille, rahanahneudesta ja ydinenergian arvaamattomuudesta ja toimintaa kirjassa riittää. Silti tuntuu, että Remes toistaa itseään - ydinasiaa on sivuttu jo esimerkiksi Hiroshiman portissa ja arvovaltaisia ihmisiä kaapattu esimerkiksi kirjassa 6/12. Remes on taitava kirjoittaja, muttei hän aseta itselleen tarpeeksi suuria haasteita tässä romaanissa, sillä mitään kovin uutta Remes ei esittele, vaan tyytyy toistamaan wanhaa, tuttua toimintakirjan kaavaa. Silti Isku ytimeen on hyvää luettavaa, etenkin niille, jotka eivät ole Remeksen tuotantoon tutustuneet.

Ilkka Remes - Hiroshiman portti
***½

Hiroshiman portti kertoo lyhyesti tiivistäen suurvaltojen välisestä raa'asta kilpailusta jäljittäessä suurta tieteellistä löytöä. Tarina sivuaa pitkälti ydinteknologiaa - atomipommeja ja ydinvoimalaenergiaa.

Kokonaisuudessaan tarina on mukaansa tempaava ja viihdyttävä luettava, mutta mukana on myös mielestäni enemmänkin sivutäytteenä toimivaa tavaraa - tarina rönsyilee ajoittain kylmään sotaan, keskiaikaisiin karttoihin, ydinenergian tuotantoon ynnä muuhun jättäen vastaamatta kaikkiin kysymyksiinsä. Nähtävästi olen lukenut viime aikoina liikaa Remeksen kirjoja, sillä myös päähenkilö Antti Korven kierrättäminen kirjasta toiseen tuntuu hieman tylsähköltä. Todennäköisesti Remestä vähemmän lukeneelle Hiroshiman portti voi kuitenkin olla hyvinkin antoisa kokemus - oli se sitä itsellenikin, mutta joidenki kaavojen toistuminen kirjasta toiseen pistää kriittisemmäksi.

Stephen King - Kuvun alla
****½

Stephen King on kaiketikin katsonut Simpsonit-elokuvan. Mainelaisen Chester's Millin pikkukaupungin päälle laskeutuu valtava kupu, jota ei voi paljain silmin nähdä - lentokoneet törmäävät siihen ja räjähtävät, autot ruttaantuvat, nenät murtuvat... Tieteellisten tutkimusten mukaan kupua ei pitäisi olla olemassakaan, mutta sen voi tuntea. Ulospääsyä kaupungista ei ole, joten Chester's Mill on oman onnensa nojassa.

Eristäytyminen ei lähde sujumaan kovinkaan hyvin. Sairaala tukkeutuu nopeasti, poliisi ylityöllistyy, kunnianhimoinen kaupunginvaltuutettu James "Big Jim" Rennie aloittaa keinoja kaihtamattoman taistelun valllasta. Pikkukaupunkiin kätkeytyy pinnan alle paljon, paljon pahaa... Kun happi, ruoka ja aggregaattien kaasu alkavat loppua, pikkukaupunki ajautuu hetki hetkeltä lähemmäksi kaaosta. Lopun aika lähestyy...

Stephen Kingin uutukainen Kuvun alla on positiivinen yllätys. Kuvaus pikkukaupungin ajautumisesta kaaokseen. Henkilöhahmoista löytyy monia elävästi, suorastaan käsin kosketeltavasti todentuntuisia hahmoja, jotka saavat aikaan lukijassa joko vahvoja inhon tai myötätunnon tunteita. Big Jim Rennie, ahne ja kunnianhimoinen kaupunginvaltuutettu, herättää vahvoja tunteita. Dale Barbara, joka tunnetaan myös kahjolla lempinimellään "Barbie", on myös loistava, elävä ja sympaattinen hahmo.

1100 sivua pikkukaupungin painajaista on ehdottomasti lukemisen arvoinen kokonaisuus. Muuten Kuvun alla olisi viiden tähden arvoinen eepos, mutta lopullinen kuvun selitys laskee lopullista arvosanaa - on valitettavaa, että King on päästänyt itsensä helpoimmalla mahdollisella selittäessään kuvun ilmestymistä kirjan loppupuolella.

Jotkut juhlivat railakkaasti koulujen loppuja, toiset ottavat aurinkoa, muut tapaavat kavereitaan... sitten on ne, jotka lukevat kirjoja.

Juan Gómez-Jurado - Taivaspaikka

Sain tämän myöhästyneenä syntymäpäivälahjana Niinalta. Pakko myöntää olevani otettu, sillä en saanut syntymäpäivälahjaa edes omilta vanhemmiltani, joten siinä mielessä kirjalahja vajaan vuoden tuntemaltani henkilöltä on aikamoinen juttu minulle (muutenkin kun tykkään tulkita aina kaikkea niin hankalasti) !

Taivaspaikassa nuori espanjalainen toimittajatar Andrea Otero saa erikoisen työtehtävän eräältä maailman rikkaimmista miehistä - tulla mukaan kirjuriksi epämääräiselle retkikunnalle. Pian paljastuu, että salaperäisen ja agorafobisen miljonäärin kokoama seurue on pestattu etsimään kohdetta, joka olisi vuosisadan, ellei jopa koko vuosituhannen, arkeologisesti merkittävin löytö.

Aarteen etsintä ei ole kuitenkaan niin helppoa - Jordanian aavikolle matkustavaan asiantuntijaryhmään on soluttautunut vakoojia niin eri maiden keskusrikollispoliiseista kuin terroristiryhmistäkin. Murhia alkaa tapahtumaan niin retkikunnan keskuudessa kuin muuallakin päin maailmaa, missä ollaan oltu tekemisissä jollain tapaa Mooses-retkikunnan kanssa. Kaikki haluavat osaksi vuosisadan löytöä, jonka olemassaoloakin pidetään kyseenalaisena.

Kirjan kuvaus on raakaa, mutta mielenkiintoista. Henkilöitä listitään kirjassa ennätyksellistä tahtia, useita kymmeniä. Jännittävä, jopa hyytävä tunnelma ja "pahan läsnäolo" välittyy kirjassa koko tekstin ajan. Pääjuonen varrelle rakentuu monta muuta pienempää tarinaa. Langat punoutuvat hiljalleen yhteen, vaikka juoni kulkeekin eteenpäin välillä Amerikassa, välillä Jordaniassa.

Gómez-Jurado on saanut aikaan upean teoksen, joka kestää varmasti useammankin lukukerran. Monimutkainen, salainen juoni kaiken taustalla hahmottuu vasta hiljalleen. Kirjan parhaimpia puolia ovat jatkuva toiminta, jännitys ja se, että tavallaan sen tapahtumat ovat realistisia. Esillä olevat uskonnolliset teemat ovat myös hyvin mielenkiintoisia.

Kaiken kaikkiaan mahtava kirja, jonka myötä halusin lukea kirjailijan aiemmin julkaistun kirjan "Kuolinkellot".

Juan Gómez-Jurado - Kuolinkellot

Juan Gómez-Juradon läpimurtoteos oli Taivaspaikan tavoin loistava kirja luettavaksi. On huhtikuu 2005, paavi Johannes Paavali II on kuollut. Vatikaani on kaaoksessa, miljoonat ihmiset täyttävät maailman pienimmän kaupunkivaltion halutessaan hyvästellä rakastetun paavin. Kaiken kaaoksen keskellä sarjamurhaaja alkaa tappamaan sadistisella tavalla uudistusmielisiä kardinaaleja, katolisen kirkon sisällä merkittävästi vaikuttavia ihmisiä, joiden olisi pian määrä kokoontua valitsemaan uutta paavia.

Vatikaani turvautuu Italian poliisin väkivaltarikosyksikön apuun, ja paikalle kutsutaan sarjamurhaajien profilointiin erikoistunut Paola Dicanti. Murhaajaksi paljastuu taitavasti naamioituva, maailmankatsomukseltaan vääristynyt pedofiilipappi, joka haluaa leikitellä tapausta tutkivilla jättämällä uhrien yhteyteen erilaisia vihjeitä. Paolan työtä ei auta yhtään sekään, että hän saa käyttöönsä olemattomat resurssit, sillä kardinaalien murhat halutaan salata muulta maailmalta kirkon maineen säilymisen vuoksi. Murhaajan on helppo piiloutua miljoonien pyhiinvaeltajien täyttämille Vatikaanin kaduille, ja kaikki toiminta täytyy pitää salassa.

Taivaspaikan tapaan juoni rakentuu useista pienemmistä juonista ja asioiden todellinen laita alkaa selviämään vasta hiljalleen. Kuten kirjailija itsekin sanoo, järkyttävintä kirjassa ei ole se, mitä siinä kerrotaan, vaan se, että se voisi olla tottakin. Kirjan suurimpia etuja on sen realistisuus ja Taivaspaikan tapaan uskonnolliset teemat. Romaani ei kaunistele paavinvaalien kulisseissa tapahtuvaa kilpailua eikä katolisen kirkon tapaa pitää huolta pedofiilipapeistaan.

Kaiken kaikkiaan on pakko sanoa, että molemmat lukemani Juan Gómez-Juradon teokset ovat mielenkiintoista ja monitasoista luettavaa. Taisin saada uuden suosikkikirjailijan! Yllätyksekseni hänelle ei olekaan vielä perustettu omaa yhteisöä tänne teinigalleriaan... no, sellainen on nyt tehty omasta toimestani.