Pienenä, ehkä noin samanikäisenä kuin Lenni, tykkäsin leikkiä barbeilla, kunnes kaveri sanoi että nehän ovat tyttöjen leluja. Sen jälkeen en niillä halunnut leikkiä. Jo näin pienenä tuli vastaan siis sosiaaliset sukupuolirajat. Yhteiskunnan määrittelemät mallit siitä, mikä on sopivaa pojille ja mikä tytöille näin ikätoverini suusta suoraan sanottuna.
Vasta myöhäisemmässä teini-iässä rupesin tietoisesti kapinoimaan kapeita sukupuolirooleja vastaan. Minulla oli hieno pitkä musta hame, josta tykkäsin kovasti. Nykyään jäänyt valitettavasti jo pieneksi mahan kasvettua xP Tämän arkivaatteen lisäksi minulla oli erityisen shokeeraavia maskeerauksia ja yhtenä ilta myös sitä pinkkiä ja glitteriä. Se oli oikein hauska ilta ystävien kanssa kaupungilla.
Tämä kyseinen kuva on eräältä kerralta kun tyttöjen kanssa leikittiin pukeutumisleikkejä :) mielestäni lopputulos oli aika soma.
Aina ei ole pukeutumistyylini muita miellyttänyt. Tosin pahimmissa tapauksissa päälläni ei ole ollut edes mekkoja. Punainen samettipaita, mustaverkkopaita, kajaalia silmissä. Uhkauksia ja riidan haastamista. Mutta kokonaisuudessa sanoisin että ikävät kokemukset ovat olleet kyllä suhteellisen vähäisiä. Enemmän on omalle kohdalle sattunut pukeutuneena sattunut positiivisia elämyksiä. Ihan arkista rauhaan jättämistä lähinnä, mutta myös ainoa kerta kun tuntematon on tarjonnut ilmasen drinkin. Kiinnostusta ja kerran jopa suudelmia mieheltä. Joita tosin en halunnut :D mutta jälkeenpäin voi ainakin sanoa ettei se oikein eronnut naisen suudelmista, vaikka miehistä en olekkaan siinä mielessä kiinnostunut.
Kyseinen kuva on ehkä viimeisin kerta kun on tullut hametta käytettyä. Pointti kai on kuitenkin siinä että jokainen saa pukeutua tai saa olla pukeutumatta jos siltä tuntuu. Se ei tee ihmisestä pahempaa eikä parempaa. Varsinkaan lapsen niskaan ei omia ahtaita roolimalleja tulisi kaataa.
Lue Lennin tarina https://www.facebook.com/mari.niinikoski/posts/10153043861558772?fref=nf&pnref=story
