IRC-Galleria

Viimeaikainen mielenosoitus pelleily on saanu miettimään tätä oikeisto-vasemmisto jakoa sekä ihmisten maahanmuuttonäkemyksiä. Siis mä näen et äärioikeiston nousu on ihan vakava uhka. Monet näistä jotka on osallisena siinä vaan on samalla huolissaan liian oikeistolaisesta talouspolitiikasta ehkä jopa ymmärtämättä sitä. Eli siis tää nouseva äärioikeisto tarvis oikeesti enemmän vasemmistolaisuutta, sosialismia talouspolitiikkaan. Syy siihen et miks tää porukkaa ylipäätään identifioituu oikeistoon liittyykin maahanmuutonvastaisuuteen. Tätä identiteettiä vahvistetaan jatkuvasti korostamalla ihmisen maahanmuuttomielipiteen merkitystä. Hyvä esimerkki tästä on tää viimeaikainen Eroa hallituksesta mielenosoitus-säätö. Ei kestänyt kauan kun netissä rupes kiertää jutut miten kyseisen mielenosoituksen järjestäjät kuuluu rajat kiinni-ryhmään ja tän vuoksi sinne mielenosoitukseen ei voi osallistua, koska se on rasistinen. Samalla pykättiin sit vastineena tähän toinen samanlainen mielenosoitus sit heille jotka haluaa hallituksen eroavan, mutta ei halua osallistua samaa vaativaan mielenosoitukseen kun järjestäjä on rajat kiinni ryhmän jäsen. Tällästä pelleilyä tää on hittovie. "mä en leiki sun kans ni mä järjestän oman mielenosotuksen ku sä oot ihan tyhmä". Juuri tällänen toiminta on osaltaan luomassa sitä identiteettiä et ihmisen maahanmuuttomielipide on se mikä määrittää ihmisen arvon. Aattele et jos ihmisiä aateltaiskin moniulotteisesti ja et voidaan olla maahanmuuttoasioissa eri mieltä mut toisissa asioissa samaa mieltä. Mitä jos vaikka mielipide talouskysymyksissä oiski se maahanmuuttoa tärkeämpi asia? Miltä tää tilanne sillon näyttäs?

Luin 4-vuotiaasta Lennistä ja aattelin kirjottaa aiheesta omalta osaltani. Kuva on jo vuosia vanha, mutta ajattelin sen ajavan asiansa ja kertovan siitä kuinka saa pukeutua miten haluaa. Kirjotan lyhyesti nyt omista kokemuksistani.

Pienenä, ehkä noin samanikäisenä kuin Lenni, tykkäsin leikkiä barbeilla, kunnes kaveri sanoi että nehän ovat tyttöjen leluja. Sen jälkeen en niillä halunnut leikkiä. Jo näin pienenä tuli vastaan siis sosiaaliset sukupuolirajat. Yhteiskunnan määrittelemät mallit siitä, mikä on sopivaa pojille ja mikä tytöille näin ikätoverini suusta suoraan sanottuna.

Vasta myöhäisemmässä teini-iässä rupesin tietoisesti kapinoimaan kapeita sukupuolirooleja vastaan. Minulla oli hieno pitkä musta hame, josta tykkäsin kovasti. Nykyään jäänyt valitettavasti jo pieneksi mahan kasvettua xP Tämän arkivaatteen lisäksi minulla oli erityisen shokeeraavia maskeerauksia ja yhtenä ilta myös sitä pinkkiä ja glitteriä. Se oli oikein hauska ilta ystävien kanssa kaupungilla.

Tämä kyseinen kuva on eräältä kerralta kun tyttöjen kanssa leikittiin pukeutumisleikkejä :) mielestäni lopputulos oli aika soma.

Aina ei ole pukeutumistyylini muita miellyttänyt. Tosin pahimmissa tapauksissa päälläni ei ole ollut edes mekkoja. Punainen samettipaita, mustaverkkopaita, kajaalia silmissä. Uhkauksia ja riidan haastamista. Mutta kokonaisuudessa sanoisin että ikävät kokemukset ovat olleet kyllä suhteellisen vähäisiä. Enemmän on omalle kohdalle sattunut pukeutuneena sattunut positiivisia elämyksiä. Ihan arkista rauhaan jättämistä lähinnä, mutta myös ainoa kerta kun tuntematon on tarjonnut ilmasen drinkin. Kiinnostusta ja kerran jopa suudelmia mieheltä. Joita tosin en halunnut :D mutta jälkeenpäin voi ainakin sanoa ettei se oikein eronnut naisen suudelmista, vaikka miehistä en olekkaan siinä mielessä kiinnostunut.

Kyseinen kuva on ehkä viimeisin kerta kun on tullut hametta käytettyä. Pointti kai on kuitenkin siinä että jokainen saa pukeutua tai saa olla pukeutumatta jos siltä tuntuu. Se ei tee ihmisestä pahempaa eikä parempaa. Varsinkaan lapsen niskaan ei omia ahtaita roolimalleja tulisi kaataa.

Lue Lennin tarina https://www.facebook.com/mari.niinikoski/posts/10153043861558772?fref=nf&pnref=story

Miksi kysymys onko Jumalaa olemassa on minulle merkityksetön? Koska jos Jumalaa ei ole, niin pyrin jokatapauksessa elämään yleismoraalisesti hyvää elämää. Jos Jumala puolestaan on, niin silloin hän toimikoon itse tiennäyttäjänäni. Ihmisten tieto on kuitenkin aina altista virheille ja ristiriidoille. Jos olen eksynyt oikealta polulta niin silloin Jumala itse korjatkoon askeleeni.

Lastensuojelun tueksi pitää sanoo ensin että he tekevät yleisesti hienoa työtä, mutta aina hommat ei suju niinkun pitäs. Tässä tarina elävästä elämästä.

Lapsen isä on narsisti, jota kiinnostaa vain oma hyöty. Hän on älykäs ja osaa manipuloida ihmisiä. Isän repertuaariin kuuluu mm. huumausaineet, varkaudet, tuhopoltto, pahoinpitely ja raiskaus. Siinä vasta rikostuomiot. Isä on myös uhannut sekä äidin että lapsen henkeä. Lapsestaan isä on suvainnut välittää vain silloin kun hänelle sopii. Hän on poliittinen pakolainen suomessa, joka olisi jo karkotettu ilman lasta. Kun lapsi joutui onnettomuuden takia sairaalaan, isällä oli parempaa tekemistä jonkun naisen kanssa.

Äidillä on onneksi yksinhuoltajuus, mutta isällä on edelleen tapaamisoikeus. Valvottuihin tapaamisiin turvakodissa isä ei ole tullut puoleen vuoteen. Milloin on iskenyt äkillinen "sairastuminen" aamusta, milloin ei ole ilmoitettu mitään. Tapaamiset stressaavat koko perhettä, eikä lapsi itse haluaisi niihin mennä. Viisivuotias on kuitenkin liian pieni, että lapsen mielipidettä noteerattaisiin. Aiemmissa tapaamisissa mukana on ollut vartija, mitä lastensuojelu ei katso enää tarpeelliseksi, koska isä on kuulemma käyttäytynyt asiallisesti vartijan läsnäollessa.

Näköjään koko homma pyörii isän ehtojen mukaan. Äidin on tuotava lapsi paikalle sovittuna ajankohtana, mutta isän ei tarvitse vaivautua jos ei huvita. Rehellisesti sanoen lapsen elämän ainoa suuri ongelma on isän olemassaolo. Onni onnettomuudessa löytyy kuitenkin siitä, ettei isä ole oikeasti kovin kiinnostunut lapsestaan, ellei turvapaikan pysyvyys kyseenalaistu. Eikä muutenkaan ole paljoa vaatimassa tapaamisia, koska istuu vähänväliä suomen vankilassa.

Lastensuojelua lapsen suojelu ei kumminkaan tunnu kiinnostavan. Onhan isän oikut tärkeämpiä kuin lapsen hyvinvointi, niinkuin narsistille sopii.

PS: Uskomatonta on myös, että hänellä riittää aina naisia, jotka nielevät hänen valheensa mukisematta. Nämä naiset myös rupeavat puolustamaan miestä, jos heille jotain menee sanomaan. Uskomatonta miten sitkeästi ihmiset ei voi uskoa että pahoja ihmisiä on olemassa ja yksi niistä on just se joka syöttää kehuja ja vakuuttaa hanakasti olevansa hyvä tyyppi. Mies on muuten luultavasti myös patologinen valehtelija. Mitä on kuullut niin hänen nimensä, kansalaisuutensa ja elämäntilanteensa muuttuu ajoittain.

Keksin vastaväitteen sille, että tasa-arvo ei olisi mahdollista:
minun mielestäni tasa-arvo on mahdollista, jos vain valvotaan sitä että ihmiset eivät käytä sitä hyväksi. eli jos joku pyytää jotain ihmisiltä tahi yhteiskunnalta, niin odotetaan vastineeksi takaisin palvelusta. Trade equity principle.

Jos yksilö ei kykene antamaan takaisin palvelusta, niin pyritään auttamaan yksilöä kehittymään siihen suuntaan että se saa palautettua palveluksen.

Kun yksilöä autetaan kehittymään johonkin suuntaan, pystyy hän tulevaisuudessakin auttamaan toisia. Tämän ajattelutavan yksi seuraus on on esimerkiksi ilmainen koulutus suomessa; ilman yhteiskunnan pyrkimystä tasa-arvoon ainoastaan "erittäin pätevät lapset" (tai nyky-ajattelun normein "rikkaiden ja valtaapitävien lapset") pääsisivät kouluun.

Tapaus: yksilöllä ei ole potentiaalia, koska tämä käyttää toisten palveluksia elämiseensä mutta ei anna mitään takaisin. Pitääkö yksilö (tappaa) heittää roskikseen? väärin!

Ratkaisu: etsitään missä ovat ne ongelmatekijät jotka estävät yksilöä saavuttamaan potentiaalinsa. Manipuloidaan yksilöä psykologian, terapian ja sosiaalisen kanssakäymisen avulla niin, että se lopulta saa motivaation kehittää itseään. Eli siis reilulla pelillä ja vertaistuella tarjotaan oikeaa humaania avustusta!

Seuraus (jälkipuinti): yksilö kehittää itseään, huomaa potentiaalinsa ja oppii prosessin aikana tekemään yleishyödyllisiä juttuja. Tällöin hänellä on myös yhteiskunnallista/tuotannollista arvoa. Yksilö on hyödyllinen joko läheisilleen tai yhteiskunnalle. Tapaus ratkaistu? Ehkä?

Empatia, kärsivällisyys ja pitkäkatseisuus ovat työkaluja joiden avulla voidaan muokata yksilöitä ja yhteisöjä saavuttamaan optimaalisen potentiaalinsa. Yksilöt ja yhteisöt ovat kuin sijoituksia; mitä enemmän sijoitat niihin toimivilla metodeilla empatiaa, sitä enemmän ne antavat takaisin. Toimivilla metodeilla tarkoitan juurikin että ne joilla on tarpeeksi resursseja (kuten esimerkiksi valtion sosiaalihuollon instituutiot) "tökkivät heikompiaan oikeaan suuntaan", antavat tarpeeksi eväitä yksilön potentiaalin realisointiin, täten myös taaten yksilölle paremman henkisen ja fyysisen voinnin.

Monesti yksilö joka kieltäytyy yhteistyöstä vaikka itse saa palveluksia muilta on henkisesti sairastunut johtuen yleensä siitä, että on saanut liikaa potkua munille elämänvarrella. Toinen mahdollisuus on että yksilö on saanut kaiken ilman omaa vaivaa. Jokatapauksessa nämäkin asenteen epäkohdat voidaan parantaa lähipiirin kannustuksella tasa-arvon toteuttamiseen. Ilmaisen asian ehkä monimutkaisesti mutta toivottavasti ymmärsitte pointtini :)

Pidän, ainakin osittain, nykyajan suomen sosiaalihuoltoa edellä mainitun menetelmän vastakohtana. Käteen annettu kylmä raha ei kannusta ketään minnekkään suuntaan, se ei ratkaise sosiaalisia, henkisiä tai fyysisiä ongelmia. Ainoa mitä se tekee on että yksilö vetäytyy neljän seinän sisään vihaamaan itseään, ihmisiä ja maailmaa. Ilmeisesti taloudellisten tilastojen mukaan tulee halvemmaksi antaa pelkästään rahaa vieraantumisen uhan alla oleville yksilöille? Surullista! Ei näin.

Vammaisista: vaikka todetusti henkisesti ja/tai fyysiseti vammaiset yksilöt eivät koskaan pystyisikään olemaan yhtä tehokkaita kuin oikeat ihmiset, niin minun mielestä riittää että he tekevät parhaansa, mutta eivät yhtään vähempää tai enempää. Ja heitä voi ihan hyvin tukea nimenomaan itsensä kehityksessä, eikä vaan antaa ilmaiseksi porkkanaa koska se ei palvele ketään. Toisaalta, en ota kantaa siihen kuinka vaikeasti vammaista vielä pidetään elinkelpoisena tai vastaavaa. En ole miettinyt asiaa sen pitemmälle, koska ei ole omakohtaisia kokemuksia esim. vaikeasti vammaisista ihmisistä. Liian rajatapaus tällainen.

Omakohtaisesta kokemuksesta voin sanoa, että ihminen joutuu syvään psykoosiin tai masennukseen, jos hän kokee ettei voi muokata ympäristöään ELI olla tuottoisa tai luova. Joten vituttaa ja rankasti. Vitutuksesta muodostuu pelko, pelosta vihaa, vihasta tuskaa. Ja kierre on valmis.

Sensijaan että yritettäisiin lääkitä oiretta eli "yksilö ei ole tuottoisa", pitäisi ennemmin hoitaa sairaus eli "yksilö ei (enää) jaksa yrittää kehittää itseään että voisi olla tuottoisa".

Tuottoisuuden määritelmästä: mielestäni ihmisen tuottoisuutta ei voi yksinomaan mitata rahassa. Se on myös sitä, että kuinka paljon yksilö auttaa lähipiiriään saavuttamaan potentiaalinsa. Jos ihminen on inspiraationa toiselle, niin silloin ihmisellä on jo "tuotantoarvoa". Kuinka paljon tällainen sitten merkitsee on riippuu yksilön elämänkatsomuksesta taasen.

Väliselvennys: en ole kyllä psykologi mutta luulisin että yksilön ja ympäristön interaktion ollessa rakentavaa ja positiivista voi yksilö korjata asennevammansa ja löytää oman juttunsa. Mutta niin kauan kuin yksilö jätetään huomiotta, suomitaan sitä vittuilulla ja henkisellä murskaamisella tai annetaan sille kaikki ku manulle päivällinen niin kaikki kärsii, ja ENITEN yksilö itse. Nyt sain ehkä sanottua mitä tarkoitin :D hah, vaikeaa muotoilla ajatuksia.

Todella henkilökohtainen mielipide: vaikka yksilö ei elämänsä aika pystyisikään tuottamaan takaisin kaikkea mitä siihen on sijoitettu, niin tulee hyväksyä se tosiasia että maailman ja universumin mittakaavalla monetkaan asiat eivät tuota yksi yhteen. 100% tehokkuus on vain raja arvo mihin kaikki pyrkivät mutta eivät koskaan saavuta. Jos aletaan kitkeä yhteiskunnan rattaista ns. heikkoja lenkkejä, niin kuka on arvollinen ottamaan "jumalan" aseman ja määräämään kuka säilyy ja kenet heitetään roskiin? Sinä? Minä? Joulupukki? Saatana? USA:n presidentti?

Edellä oleva mielipide on helppo kumota retoriikalla. Sitä ovat monet tehneet, mutta en silti ole mielipiteestäni luopunut, koska se on minulle tärkeä oman henkisen terveyden takia. Uskon asia, kenties ...

Vertauskuvallista: kun avartaa mielensä ja tunteensa, voi kenties päätyä tähän johtopäätöksen mihin minä päädyin: suurella skaalalla vahvemmat tekijät automaattisesti kompensoivat heikommat tekijät. Tällöin kaikilla tekijöillä on arvoa, koska ne ovat kokonaisuuden summa. Heitä kaksi kuusisivuista noppaa tusinan kertaa ja huomaat että yleisin tulos on seitsemän, vaikka monissa heitoissa jompikumpi noppa on alle odotusarvonsa mikä on kolme.

Selitys edelliseen: vahvempien tekijöiden (yksilöiden) kompensoivan vaikutuksen ei tarvitse tarkoittaa että vahvempia tekijöitä riistetään millään tavalla. Vahvemmilla tekijöillä on yleensä niin paljon potentiaalia, että siitä riittää kompensaatioonkin ilman että se aiheuttaa liikaa vaivaa. Ja koska kaikki olemme tässä maailmassa yhdessä ja tämä maailma on tekijöidensä summa, sokea ja nihilistinen utilitarismi tekee enemmän haittaa kuin hyötyä. Kun katsotte esimerkiksi lähi-idän, USA:n ja Afrikan tilannetta ja analysoitte ko. alueilla olevia ongelmia, niin kenties voitte huomata mihin täysin empatiaa vailla oleva nihilistinen utilitarismi johtaa.

Loppulause: Täydellistä tasa-arvoa ei voida koskaan saavuttaa. Mutta siihen pyrkiminen voi olla erittäin rakentava prosessi!

Myönnän että olen idealistinen. Mutta nämä ajatukset pitävät minut hengissä, antaen minulle toivoa siitä että maailma ei olisikaan täysin synkkä ja ilkeä paikka. Huono perustelu, mutta ei minulla muutakaan ole.

PS: kommentoikaa toki :) jos monet ihmiset kommentoi niin todellakin toivon ettei tästä syty hirveetä fleimisotaa ;D

tein juuri jotain mullistavaa. jotain joka oikeasti on mullistavaa pienessä etukäteen suunnitellussa lukiolaisen elämässäni. tein muutoksia mun kursseihin! se nyt sitte virallisti sen että kirjoitan uskonnon 2. luokalla ::D kysymys: miksi kerron näitä asioita täällä? vastaus: koska kukaan ei kuuntele koskaan.

ja oikeesti mä katon saksikäsi edwardia nyt. mun sydän särkyy!
tää on niin surullinen! mun käy tota ediä niin sääliks ettei rajaa! oikeesti se on vaan niin kiltti ja sulonen ja silti sitä hyväksi käytetään ja nyt kaikki juoruaa siitä :'( julmaa. </3

Kävin tuossa jokin aika takaperin lyhyen väittelyn tapaisen ateismin ja uskonnon välisestä erosta. Tämä väittely lähti liikkeelle, kun kommentoin erään apologeettisen videon virheellisiä logiikkoja vastaan. Tässä videossa eräs jenkkievankelista(Ravi Zacharias) kertoi yleisön kysymykseen vastausta ja vastauksessaan Ravi kertoi että kun ihminen hylkää jotain, jotain pitää tulla tilalle selittämään. Tästä lauseesta sitten hän lähti tangentin suuntaan höpisemään siitä, miten ateismi ei selitä, miten ihmisillä on arvo, miten hän tuli jostain esihistoriallisesta keitosta ja niin edelleen.

Kerroin lyhykäisen vastalauseeni videon kommenttiosiossa, johon sitten sain vastauksen ja siirryimme erään videon katsoneen henkilön kanssa väittelemään aiheesta yksityisviesteihin. Viestinvaihdon aikana itselleni kävi selväksi henkilön harhakäsitysten laajuus ja siinä samalla ehkä pieni oivallus, miksi ateismi on niin vaikeasti hyväksyttävä joillekkin, että he hylkäävät sen henkilökohtaisen mahdottomuuden argumenttiin nojaten.

Tässä ensimmäinen viesti, minkä sain:
I must point out the a religious belief needn't invoke the supernatural. While religious belief often do invoke the supernatural, religions such as Buddhism do not. Dictionary.com give the following definition for religion:

"1. a set of beliefs concerning the cause, nature, and purpose of the universe, esp. when considered as the creation of a superhuman agency or agencies, usually involving devotional and ritual observances, and often containing a moral code governing the conduct of human affairs."

This, right here, just as easily applies to atheism as it does to any theistic faith. As you can plainly see the definition allows for the unbelief in the supernatural. The additional definitions it gives simply underline the non-theistic nature of religion.

So, yes, atheism is a religion. It's an anti-theistic religion (and I think even that is debatable) but a religion it still is.

---

Nokkelimmat toki huomaavat heti, mikä meni pieleen. Toki ensimmäinen kappale on totta, ja buddhismia voidaan pitää ateistisena uskontona siinä mielessä, ettei se sisällä uskoa jumalaan. Seuraavassa kappaleessaan, mikä käsittää siis sanakirjan määritelmän uskonnosta, aloin olla jälleen toista mieltä henkilömme kanssa ateismin "uskonnollisuudesta". Miksi olin tästä vedettyjä johtopäätöksiä vastaan, pilkoin vastaukseni melko useaan osaan:
Ateismi ei ole:
-a set of - Ateismi ei sisällä kuin yhden...
-beliefs - ...uskomuksen, ja silloinkin oikeastaan uskomuksen puutteen(lack of belief)
-concerning the cause, nature, and purpose of the universe - Näihin ateismi taas ei sano mitään. Jatkan myöhemmin aiheesta.
-usually involving devotional and ritual observances - Rituaalit ja palvomiset eivät ole myöskään ateismissa mitenkään päin sisäänrakennettuja.
- and often containing a moral code governing the conduct of human affairs - Ateismi ei sano tästäkään mitään.
Ainoa lause, minkä voisi tuosta religion-sanan määritelmästä ottaa ateismin määrittelyyn on "when considered as the creation of a superhuman agency or agencies", jolloin määrittelisin ateistin olevan tällaista selitystä vastaan todisteiden puutteessa, mutta ehkä jopa avoin idealle.

Eli pähkinänkuoressa, otin hänen määritelmänsä uskonnosta ja melkein jokaisen sanan jälkeen kerroin että ei, ateismi ei ole tätäkään. Seuraava vastaus saapuikin melko ketterästi tämän oman vastaukseni perään ja pääsin todistamaan logiikkaa, joka on omalla tavallaan pelottava. Leikkelen pääpiirteet siitä tähän:

"I believe atheism is a narrow position because the belief/non-belief in a god/gods carries with it a set of additional requirements that you are not acknowledging. If you are an atheist you must also believe in some form of evolution because if God didn't get the ball rolling you must tell me what did. So, right there, you see that atheism doesn't begin and end with the denial of the supernatural. Atheism can't just say, "There is no god." It must provide alternate explanations for the things theism attempts to answer.

If it does not it fails as an acceptable and valuable worldview and philosophy.

Religion tells us more than, "God did this." Religion also gives value and meaning to life, the choices we make, and how we interact with one another. If atheism cannot also do this, and you seem to be saying it can't, then it will die a quick death because besides an answer to the god question, people also want to know what is right, what is wrong, and why it is so."

---

Eli hän vaatii, että koska ateismi kieltää jumalan, joka on pohja koko hänen maailmankatsomukselleen, täytyisi ateismin olla samanlainen sateenvarjotermi, jonka avulla selitetään KAIKKI. "It must provide alternate explanations for the things theism attempts to answer."

Ensimmäinen kysymys on tietenkin se kaikkien teistien vihaama, miksi? Ei teismikään pyri selittämään mitään, miksi ateismin pitäisi? Teistiltä kun loppuu tekosyyt, lätkäistään loppupisteeseen "God did it"-leima päälle ja lopetetaan tutkiminen. Ateistilta kun loppuvat tekosyyt, hän sanoo "en tiedä" ja palaa asian kimppuun myöhemmin, kun mahdollinen keino asian tutkimiseen on keksitty. Tämä on myös yksi suurimmista vastalauseistani uskontoa vastaan, koska (riittävän vakaasti) uskova ihminen voi käyttää tällaista veruketta tutkimustyössään kun hän vain tarpeeksi turhautuu. Ateismissa kun jumala loistaa poissaolollaan mahdollisten syiden listalla, ei mikään auta, jos tie nousee pystyyn. Joko siitä tahkotaan läpi pala palalta, tai sitten nostetaan kädet pystyyn ja ilmoitetaan meidän tietämyksemme aiheesta olevan riittämätön(kuulostipas pelottavan paljon "ihmiset eivät voi ymmärtää jumalan ajatuksia"-argumentilta). Erona toki vain se, että aiheet eivät sen jälkeen lakkaa etenemästä, vaan tutkimustulokset, vaikka näyttäisivätkin eräästä tutkijasta mahdottomalta, voivat edetä jonkin toisen tutkijan tuloksina.

Koska ateismi ei ota kantaa muihin kuin jumalan olemassaoloon, sisältääkö se jotain vaatimuksia, mitä pitää uskoa ateismin ohella? Lyhyt vastaus: Ei. Mitään muuta ei ole pakko uskoa, vaikka olisi ateistinen kaikkia jumaluskontoja kohtaan. Voisit vain olla ajattelematta kaiken alkuperää, ottamatta sen kummemmin kantaa naturalistiseen tieteeseen kuin pseudotieteisiin. Voit olla sitä mieltä että pinkit näkymättömät yksisarviset ovat kaiken alku, joka ei varmasti ole kaikkien ateistien uskomus. Yksisarvismi ei myöskään olisi loogista, mutta mitä sitten, koska se olisi kuitenkin yhtä lailla selitys kaiken alulle. Hyvin yleinen "kääntyneiden" ateistien ominaisuus toki on, että he uskovat naturalistisen nykytieteen tuottavan tarkkoja vastauksia kysymyksiin ja sitä kautta antavan vastauksen kaikkeen, ennen pitkään. Siksi ehkä kristitytkin ovat sitä mieltä, että ateismi, evoluutio ja nihilismi kulkevat kaikki käsi kädessä iloisesti kukkakedoilla pomppien, näkemättä mitään muuta kuin tylsiä atomeja ja fysiikan lakeja auringon säteilyn piinaamina. Koska heille jumala selittää kaiken, samaa jumalaa vastaan käyvä ateismi selittää siis kaikki samat asiat. Näin asia ei ole.

Toki ymmärrän senkin, että kun hän viittaa asioihin, joita teismi pyrkii selittämään, luultavasti hän viittaa, kuten viimeinen kappale paljastaa, hyvän ja pahan eroihin ja moraaliin. Asioihin, jotka ovat kulttuurisidonnaisia ja vaihtelevat niin vuosisadasta kuin asuinpaikasta riippuen. "Uskonto antaa arvon ja tarkoituksen elämälle ja tekemillemme valinnoille". Tästä taas olen jo tehnyt aiemminkin päiväkirjamerkinnän. Nihilismi on filosofinen näkökulma, jonka mukaan millään ei ole oletusarvoisesti jotain positiivista tai negatiivista arvoa. Kuulostaa kylmältä, mutta se estää myös tehokkaasti ennakkoluulot erilaisuutta kohtaan.

Miten ateisti saa moraalinsa, kun kerran meillä ei ole 2000 vuotta vanhaa kirjaa kertomassa niistä? Yksi hyvin usein netissä vastaantulleista argumenteista jumalan puolesta moraalisena lähteenä(Raamattuhan sanoo muuten, että saatana on moraalin isä, lue 28.1.2008 kirjoitukseni aiheesta). Itse olen sitä mieltä, että naturalistisella selityksellä on mahdollista myös kehittää syyt moraalille evolutiiviselta pohjalta.

Otetaan pieni yhteisö alkeellisia apinoita. Heillä on ollut rankka lapsuus ja osa heistä on huomannut terävien keppien sattuvan, kun niillä tökätään. Siksi he käyttävät näitä keppejä toisten apinoiden tökkimiseen yhteisössä. Kohta he kuitenkin huomaavat, että kun tökityt apinat löytävät ruokaa jostain lähimaastosta ja kantavat sen lauman eteen, heille ei kerrottukaan mitään murkinasta, koska heidän käytöksensä ei ollut mukavaa toisten mielestä. Keppien teroittajat menevät itseensä ja huomaavat, että yksin on tylsää kiikkua puussa ja paljon vaikeampi etsiä ruokaa tulematta syödyksi, joten he haluavatkin olla ystävällisiä muille lähellä oleville pysyäkseen hengissä ja muiden seurassa.

Nyt voitte palata kappaleen alkuun ja laskea, kuinka monta jumalaa hyvän ja pahan erottamiseen tarvittiin. Kyse on voinut olla vuosituhannet sitten niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin selviytymisestä, ja yleisesti lauman suojassa selviytymismahdollisuudet ovat paremmat. Laumassa elettäessä eletään lauman säännöillä, vaikka ne eivät välttämättä itselle olisikkaan aina kaikista parhaat mahdolliset. Kuka tahansa lauman jäsen voi lähteä sooloilemaan ja syödä kaiken löytämänsä yksin, mutta entäs sitten kun ruokaa ei löydykkään? Oliko laumassa ruokailu, jolloin saattoi ehkä saada hieman vähemmän ruokaa, mutta säännöllisemmin, sittenkään niin paha asia?

Miksi ateistit eivät tapa toisia ihmisiä halutessaan, kun he eivät usko jumalan antamiin moraaleihin? Jopa sellaiselle inhimilliselle tekijälle kuin empatia(toinen loistava naturalistinen selitys moraalille) on mielestäni täysin järkevä selitys olemassa kehityksen kannalta. En halua tappaa toista ihmistä, koska pystyn käsittämään sen surun, minkä se tuottaa jollekkin, joka välittää tapetusta ihmisestä. Enkä halua, että kukaan muu aiheuttaisi sellaista itselleni. Miten empatia sitten olisi voinut kehittyä? Toiset, vanhemmat yksilöt ehkä oppivat elämänsä aikana laumassa erilaisia keinoja selviytyä jostain toimista paremmin kuin toiset. Toiset halusivat oppia myös nämä keinot, mutta eivät ehtineet ennen yksilön kuolemaa. Ehkä tämä taito sitten jäi oppimatta, mutta jotkut muistivat sen tuomat hyödyt. Ehkä jossain vaiheessa laumasta kuoli osa nuorista saalistajien hampaisiin, ja lauman jäsenten vanhetessa huomattiin laumarakenteesta puuttuvan riittävän nuoria(ketteriä) jäseniä, mutta kuitenkin tarpeeksi vanhojakin pystyäkseen hankkimaan ruokansa itsenäisesti. Tämä kuormittaa laumaa ja ehkä siitä sitten myöhemmin on jossain muisteltu, kuinka vaikeaa oli, kun tietyt jäsenet puuttuivat laumasta. Tällaista yhteisen hyvän ajattelua sellaisetkin käskyt kuin älä tapa ja varasta ovat. Kuten esimerkeillä yritin myös osoittaa, nämä tunteet ja moraali eivät vaadi edes mitään korkeampaa kulttuuria saati sitten jumalia taustalleen ollakseen tarpeellisia osia toimivassa yhteisössä.

"If atheism cannot also do this, and you seem to be saying it can't, then it will die a quick death because besides an answer to the god question, people also want to know what is right, what is wrong, and why it is so."
Pelottava ajatus. Ei pelottava siksi, että nyt kun olen todennut, ettei ateismi edes yritä selittää näitä ja hänen logiikkansa mukaan sen pitäisi kuolla pois, vaan pelottava siksi, että hänen mukaansa ihmiset eivät tiedä oikeaa väärästä ilman jumalaa. Ilmeisesti hän on niitä ihmisiä, mitkä mikäli ahdistetaan nurkkaan kysymyksellä "Mikäli uskosi jumalaan katoaisi, lähtisitkö kadulle varastamaan ja tapppamaan ihmisiä?", vastaisi "kyllä". Sellaiset ihmiset, pysykää uskossanne ja pysykää kaukana minusta. En halua olla paikalla kun tulette järkiinne.

http://www.sciencedaily.com/releases/2009/01/090128074929.htm

Jännittävää.