IRC-Galleria

tulee parast med
millagrr

hahaa katotaa nicolenkaa pocahontas 2 ! Hyvin hauskaaaaaa :---D

18.9. 21:15 Ong Bak 2 http://www.hiff.fi/lang-fi/films/event/2243---ong-bak-2
19.9. 14:00 Ponyo rantakalliolla http://www.hiff.fi/lang-fi/films/event/2186---ponyo-rantakalliolla
20.9. 16:00 The Good, the Bad, the Weird http://www.hiff.fi/lang-fi/films/event/2242---the-good-the-bad-the-weird
20.9. 21:00 Yatterman http://www.hiff.fi/lang-fi/films/event/2246---yatterman
21.9. 18:30 Visioneers http://www.hiff.fi/lang-fi/films/event/2258---visioneers
21.9. 21:00 Crows: Episode 0 http://www.hiff.fi/lang-fi/films/event/2247---crows-episodi-0
22.9. 16:00 Still Walking http://www.hiff.fi/lang-fi/films/event/2187---still-walking
23.9. 18:45 Red Cliff II http://www.hiff.fi/lang-fi/films/event/2307---red-cliff-osa-ii
25.9. 18:30 Air Doll http://www.hiff.fi/lang-fi/films/event/2248---air-doll
26.9. 16:15 The Girl Who Leapt Through Time http://www.hiff.fi/lang-fi/films/event/2238---the-girl-who-leapt-through-time
26.9. 23:00 Bitch Slap http://www.hiff.fi/lang-fi/films/event/2259---bitch-slap
27.9. 18:30 The Thirst http://www.hiff.fi/lang-fi/films/event/2244---thirst

ZIISUS. Koinpas taas sellaisen yllätyksellisen elokuvaelämyksen, että oksat pois ja taisi siinä kaarnakin lähteä. :DD

Nyt jokainen, jota vähänkään kiinnostaa taide, tai kulttuurihistoria, tai paisajes españoles (espanjalaiset maisemat), tai kielletty rakkaus, tai vaikka vain Robert Pattinson (:D), katsomaan elokuva "Little Ashes".

Olin aluksi epäilevän tämän(kin) elokuvan suhteen, koska siinä tosiaan on toisessa pääosassa teinien ylitsevuotavan ihqtuksen kohteeksi noussut Roopertti, mutta sainkin sitten yllättyä niin positiivisesti, että meinasin pudota tuolilta. (￣▽￣) Vaati jätkän rooli meinaan ihan kiitettävästi pokkaa ja luonnetta. :-D

Kiinnostuin elokuvasta alunperin siksi, että se kertoo kolmen espanjalaisen 1900-luvun alun kulttuurivaikuttajan elämästä: runoilija Federico García Lorca (Javier Beltrán), taiteilija Salvador Dalí (Robert Pattinson) ja elokuvaohjaaja Luis Buñuel (Matthew McNulty). Tarkemmin vielä heidän nouruusvuosistaan. Suurena taiteen ystävänä (LoL :D) halusin tietenkin nähdä, millaisen sovituksen käsikirjoittaja Philippa Goslett ja ohjaaja Paul Morrison olivat saaneet aikaan, ja pakko myöntää, hienoa jälkeä ovat saaneet aikaiseksi. Väliin ympätyt maisemaotokset ovat silmiähivelevän kauniita, ja jälleen musiikkivastaavalle, tässä tapauksessa Miguel Meralle, pointsit osuvista kappalevalinnoista. Kuvan ja äänen kokonaisuus on nautinnollinen.

Jokainen (no ainakin jokainen sivistynyt =P) tuntee ainakin yhden Salvador Dalín teoksen, luultavimmin ne sulaneet taskukellot maalauksessa "La persistencia de la memoria", suom. "Muiston pysyvyys", joka jokseenkin kuvastaa hyvin myös tämän elokuvan sanomaa - olletenkin lopussa, jossa Dalí menneisyytensä erään tärkeän menetyksen hullaannuttamana lähtee dramaattisesti tapaamaan jälleen uusia haasteita.

Elokuva kertoo erittäin mielenkiintoisesti García Lorcan ja Dalín nuoruusaikaisesta lyhyestä ja hieman hapuilevasta eroottislatauksellisesta suhteesta, ja miten se vuosien saatossa kehittyy, kun Dalí ei haluakaan myöntää olevansa sairas marricon, siis homo. Siitä sopii kiistellä, kuinka todenperäiset elokuvan tapahtumat ovat, mutta epilogiteksti antaa ymmärtää, että kyllä joukossa ainakin totuuden siemen on. Onkin kutkuttavaa pohtia esimerkiksi sitä, liittyikö García Lorca todella Dalín ja Buñuelin yhteistyönä tekemään lyhytelokuvaan "Andalusialainen koira", kuten elokuvassa viitataan. (Pakko muuten sanoa tähän väliin, että en ole kyseistä lyhytelokuvaa nähnyt muuten kuin sen verran, kuin "Little Ashes" pätkän siitä näyttää, mutta HYI HELVETTI se sisältää ehdottomasti yhden ällöttävimmistä, ellei ällöttävimmän kohtauksen ikinä - ja tämä sellaisen henkilön suusta, joka katsoo mm. "The Hills Have Eyes" -leffan silmääkään räpäyttämättä.)

Näyttelijäntyöstä on pakko nostaa jalustalle (ehkä hieman vastentahoisesti xP) se Roopertti, sillä jos unohtaa kamalan "Twilight"-teinihömpän, niin RISPEKTIÄ herralle ja vähän sassiin sittenkin! :D MAHTAVA roolisuoritus! Oscar tästä hyvästä, prkl! (￣▼￣)ノ Pattinsonin ilmeet osuvat juuri kohdalleen - varsinkin silloin, kun hän Dalína innostuu uusista aatteistaan oikein toden teolla. Olin saada jonkin sortin kohtauksen, kun tyypin silmät pyörivät mielipuolisesti päässä ja suu suorastaan vaahtosi lennokasta juttua. Kyllä siinä muut hahmot jäivät vähän jalkoihin, vaikka ensisijaisessa pääosassa onkin García Lorca - ei siinä mitään, kyllä Javier Beltrán ihan kelpo roolisuorituksen tekee rakkaudesta riutuvana runoilijana. Kuka voisikaan vastustaa omenaposkisen ja suorastaan vallankumouksellisia aatteita pursuavan Salvador Dalín lumoa?. . . !! (≧ω≦) Jäivät ne anarkia-aatteet tosin sitten Dalín myöhemmässä vaiheessa kyllä unholaan, kun raha jälleen osoittautui Isoksi Herraksi ja fasistien paineen alla herkempi selkä murtuu...

Mutta siis. Kaiken tämän vuodatuksen jälkeen (en edes halua tietää, kuinka pitkä sepustus tästäkin taas tuli :D) kehotan vielä kerran kaikkia valtavirtaelokuvien ulkopuolellekin kurottautuvia: zekatkaa "Little Ashes", se todellakin kannattaa. Viva la revolución! ...tai no, ainakin viva la art! \(^___^)/

Perjantai :
Koulukyttä,
Step up,
Roadtrip

Lauantai:
Wild Roomies,
National treasure 2,
Never Back Down,
Tapahtui Vegasissa,
Rakastunut bestman,
Hannibal

Sunnuntai:
Step up 2,
Big Size Me,
American Pie Naked Mile,
Superhero Movie,
Epic Movie,
Panttivanki

Maanantai :
--> Tiedän kuka tappoi minut,
The Jacksons five,
Snakes on the plane,
Date movie,
JNE kattoo mite jaksaa :---D



Ps HÄIVY SIITÄ BAYWATCH

Eilen illalla kateltiin leffa Sam´s Lake joka oli paikoin ihan virkistävän yllätyksellinen trilleri/kauhuelokuva.:)
Annan elokuvalle arvosanan 8.5, hieman tavallista parempi kauhupätkä siis kyseessä.
Katsomisen arvoinen.

Elikkäs Clintin leffa Gran Torino vuokrattiin tuolta Makuunista.:)
Piti mennä leffateatteriin se katsomaan jo alkukesästä, mut kun jotenkin se vaan jäi; niin olihan se vuokrattava heti kun se DVD:nä ilmestyi.:)

Kank: "Oi, tää on tää elokuva! Mä kävin kattomassa tän Uudessa-Seelannissa kolme kertaa elokuvateatterissa..."
Mä: "No sittenhän sen täytyy olla varmasti hyv..."
Kank: "...kunnes mä lopulta pysyin hereillä tän elokuvan loppuun asti!"

Se siitä hyvästä elokuvasta sitten..

Jälleen on leffakommentoinnin aika. Tästä lähin laitan loppuun vielä Saz-asteikon mukaiset arvostelutähdetkin. ;D

No mutta tulipas sitten katsottua sellainenkin kulttielokuva, tai ainakin yksi 2000-luvun alun _tapauksista_, kuin "Requiem for a Dream", suomalaisittain tutummin "Unelmien sielunmessu".

Suhtauduin elokuvaan hienoisella varauksella aihepiirinsä vuoksi - kyseessähän on siis kuvaus huumeitten ja lääkeaineitten vaaroista. Miten helposti voi jäädä koukkuun, ja kuinka nopeasti elämä luisuu holtittomasti alamäkeä. Tämäntyyppiset elokuvat usein sortuvat yltiöpäiseen inhorealismiin, jota ei ole ilo katsella - ei sillä, että surkeita narkkari-ihmisrassukoita nyt koskaan mielellään katselisi, mutta asiaa voi lähestyä kolmella tavalla: silotellusti ja antamalla kuvan, että huumeidenkäyttö on jotakin taianomaista, hyvällä tavalla realistisesti latomalla pöytään faktat ilman sen suurempia dramatisointeja tai asian kauheutta suurennellen järkytykseen asti.

Olen vuosien varrella kyllä kuullut "Unelmien sielunmessu" -elokuvasta, mutta sen ilmestymisen aikaan (2000) olin vasta 12-vuotias, eivätkä tällaiset elokuvat silloin oikein iskeneet. xD Sen jälkeen elokuva ei vain koskaan ole sattunut tulemaan vastaan muuten kuin ohimennen jossain mainittuna. No, nyt on sitten tämäkin nähty ja... huh huh.

Puoleenväliin asti meni vielä kaikilla, myös minulla, ihan hyvin, mutta loppua kohden edetessä, kun kaikilla alkoivat asiat mennä suomeksi sanottuna päin helvettiä, alkoi kyllä meikäläistäkin ahdistaa niin maan perhanasti. En ole _aikoihin_ katsonut näin ahdistavaa elokuvaa. En todellakaan suosittele herkille ja kovin sympaattisille ihmisille, koska jopa minä tunnevammainen aloin elokuvan viime minuuteilla tiputtaa suolavettä silmistäni. En halua spoilata, joten sanottakoon lopusta vielä vain sen verran, että se on erityisen voimakas siksi, että keskeisten henkilöhahmojen tulevaisuus jätetään avoimeksi. Vain se tiedetään, että nyt heillä menee todella huonosti, ja jos elokuvan juonikaaren kehitys elokuvan aikana antaa yhtään osviittaa, vielä huonommin tulee menemään. Jää siis ihan mielettömän paha olo, kun leffa loppuu juuri silloin, kun kaikki ovat aallonpohjassa. Nousevat omankin elämän ikävyydet alitajunnan syövereistä pintaan ja muistuttavat olemassaolostaan. Tätä elokuvaa kuvaa parhaiten sana 'voimakas'.

Elokuvan musiikkivalinnoistakin on pakko sanoa pari sanaa - sykähdyttävä ja sopiva. Siinä. Sanoinhan, _pari_ sanaa. :D Vaikka elokuvan "tunnusmusiikki" soikin elokuvan aikana melkeinpä ärsyttävyyksiin asti, on se varsinkin juuri siellä leffan lopussa juuri paikallaan. Kyseessä on todellinen unelmien sielun_messu_. Sykähdyttävä biisi. Tässä linkki, jos joku haluaa kuunnella: http://www.youtube.com/watch?v=e2Ma4BvMUwU

Minulla olisi PALJON muutakin sanottavaa tästä leffasta, mutta en juuri nyt tässä vasta toipuessani jaksa kirjoittaa kaikkea ylös.

Näin vaikuttavalle elokuvalle siis: ✰✰✰✰

Elokuva "Amusement" oli kyllä aika... huvittava, tai oikeammin surkuhupaisa. :D

Taas sai 90% elokuvasta kommentoida: "Ota ase, ota ase, ota nyt jokin ase. Miksi heität täysin kätevän rautatangon pois?" Ttu, mä sekoon aina tommosille typeryyksille elokuvissa. Mennään vaan ilman mitään puolustautumiskeinoo teurastettaviks. Hyy~vä. ( ﾟ,_ゝﾟ)

Mutta oli elokuvassa sentään _jotain_ pelottavaakin: hyi vittu ne klovnit, ja olletenkin se isoin, joka oli PELOTTAVIN, RUMIN, KAUHEIN, JÄRKYTTÄVIN, TAPPAVIN JA KAIKKEA MAHDOLLISTA MUUTA NEGATIIVISTA KLOVNI KOSKAAN IKINÄ MISSÄÄN. *BANNI* Siis hyiss..!! Meinas lähtee järki sitä rumelusta kattellessa. Sama juttu ku sillon elokuvan "Dead Silence" kanssa, missä hirveintä oli ne kaikki vatsastapuhujan nuket... *brr* Vieläkin värisyttää, yäk. (>.<;; )

Muuten elokuva oliki sit aika perus amerikkalaista kauhuhöttöä, jossa varhaisaikuiset juoksenteloot murhaajaa karkuun ympäriinsä ku päättömät kanat, eli kokonaisuudessaan "Amusement" on sellanen puolentoista tunnin ajanviete, jos ei parempaakaan tekemistä ole - kuten ei minulla tänä iltapäivänä ollut. :D