IRC-Galleria

"Have you ever been in love? Horrible isn't it? It makes you so vulnerable. It opens your chest and it opens your heart and it means that someone can get inside you and mess you up. You build up all these defences, you build up a whole suit of armor, so that nothing can hurt you, then one stupid person, no different from any other stupid person, wanders into your stupid life... You give them a piece of you. They didn't ask for it. They did something dumb one day, like kiss you or smile at you, and then your life isn't your own anymore. Love takes hostages. It gets inside you. It eats you out and leaves you crying in the darkness, so simple a phrase like 'maybe we should be just friends' turns into a glass splinter working it's way into your heart. It hurts. Not just in the imagination. Not just in the mind. It's a soul-hurt, a real gets-inside-you-and-rips-you-apart pain. I hate love."

-Neil Gaiman

Olipa muuten ihan erinomainen kirja tuo. Helpommin luettava kuin vaikkapa American Gods. Jotenkin ainakin tuntui siltä. Varsin taattua Gaimania oli setti silti. iLike. Vähän hetkittäin kyllä häiritsi se tosiasia, että luin tuon SUOMEKSI?! Huutava vääryys fantasiakirjallisuutta kohtaan. Suomen kieli vain on sillä saralla aivan torso. Lisäksi kirja loppui ihan liian nopeasti kun sen luki suomeksi. Käytin tuohon aktiivisesti yhteensä noin 2,5 päivää. Se... loppui kesken. Jatkossa siis toivon mukaan löytyy setit englanniksi.

Tarttisi jollain konstilla kyllä haalia noita omankin hyllyn täytteeksi. Kun näemmä tuo ajantaju katoilee kovinkin sujuvasti noissa maailmoissa. Vaikka eipä mulla noita taida olla kovin montaa lukemattakaan enää. Graveyard Book ja Stardust taitavat olla enemmän tai vähemmän ainoat, jotka on jälellä. Kun olen onnistunut Sandmanitkin lukemaan kaikki jo. Toki nuo on kaikki kirjoja, jotka kestävät useammankin lukemisen. Ja on siitä American Godsistakin jo... reippaat kaksi vuotta?! Mihin kaikki aika oikein menee?

Yön ratoksi oon kuunnellut (naapureista kuuluvien hetkittäin hyvinkin pelottavien äänien peitteeksi) Les Discretsin uutta levyä Ariettes Oubliees, jonka hain tuossa torstaina Äxästä. Erinomainen yölevy.



Jos nyt sit vaikka nukkuiskin välissä. Luonnollista mennä nukkumaan aamukahdeksalta.

Ajattelin katsastaa Coralinen, koska kirja oli ainakin todella hyvä, ja koska Neil Gaimanin hipaisusta kaikki muuttuu kullaksi.(paitsi Stardustin filmatisointi)
Piratebayn kommenteista eräs ilahdutti minua suuresti:
"NOT FOR KIDS. Unless you hate them and want to torture their little minds with fear because the world isn't depressing enough already."

Ah, olipa ihanasti muotoiltu lause. Kirjoittaja vain on selvästikin harhainen, ja järkikielelle käännettynä tuo tarkoittaa että elokuva on sopiva kaikille ikäluokille, ihan erityisesti pennuille. Noh, katsotaan, kerron oman tuomioni kunhan olen katsonut. Kirja ei ainakaan ollut mitenkään erityisen hirveä tai pelottava, ei edes tyhmän kukkahattuajattelun läpi tarkasteltuna.

Toissapäiväistä jauheliha-linssi-soijarouhe-tomaattimurskamöösiä makaronin kanssa, ja näytölle pyörimään Neil Gaimanin Mirrormask. (no tiedetään ettei sitä kutsuta tuolla nimellä mutta ilman Gaimania tätä ei olisi olemassakaan)

"He eivät ole jumalia, he olivat olemassa ennen kuin ihmiskunta uneksikaan jumalista, ja he ovat olemassa kun viimeinen jumala on kuollut"

Ehkä on niin, että
syklini kulkevat nopeasti
taivutan siis aikaa

kammo hyperaktiivisuudesta
harmoninen mania

mitä tapahtuu?

kupista valuu hiekkaa käännettynä ympäri kaikilla tavoilla
ja sitten nyrjäytät vielä vähän
siitä se syntyy, käsitys

kiitos DNA ja Gaiman ja kaikki
ehkä leikin mudassa

HUU

That day, the saucers landed.
Hundreds of them, golden,
Silent, coming down from the sky like great snowflakes,
And the people of Earth stood and stared as they descended,
Waiting, dry-mouthed to find what waited inside for us
And none of us knowing if we would be here tomorrow
But you didn't notice it because
That day, the day the saucers came, by some coincidence,
Was the day that the graves gave up their dead
And the zombies pushed up through soft earth
or erupted, shambling and dull-eyed, unstoppable,
Came towards us, the living, and we screamed and ran,
But you did not notice this because
On the saucer day, which was the zombie day, it was
Ragnarok also, and the television screens showed us
A ship built of dead-man's nails, a serpent, a wolf,
All bigger than the mind could hold, and the cameraman could
Not get far enough away, and then the Gods came out
But you did not see them coming because
On the saucer-zombie-battling gods day the floodgates broke
And each of us was engulfed by genies and sprites
Offering us wishes and wonders and eternities
And charm and cleverness and true brave hearts and pots of gold
While giants feefofummed across the land, and killer bees,
But you had no idea of any of this because
That day, the saucer day the zombie day
The Ragnarok and fairies day, the day the great winds came
And snows, and the cities turned to crystal, the day
All plants died, plastics dissolved, the day the
Computers turned, the screens telling us we would obey, the day
Angels, drunk and muddled, stumbled from the bars,
And all the bells of London were sounded, the day
Animals spoke to us in Assyrian, the Yeti day,
The fluttering capes and arrival of the Time Machine day,
You didn't notice any of this because
you were sitting in your room, not doing anything
not even reading, not really, just
looking at your telephone,
wondering if I was going to call.

- Neil Gaiman

Just tässä luin sen loppuun ja oli se vaan ihan mielettömän hyvä, kannattaa lukea se, suosittelen todella lämpimästi.:)