IRC-Galleria

Kaupallisuus on inhaa, paitsi silloin kun minä harjoitan sitä - silloin se on okei.

Tänään haluaisin mainostaa kirjaa. Maria Carole - Tulen Tyttäriä (e-kirjana) Yksi hienoimmista fantasiateoksista joita olen lukenut, ja etenkin kotimaisen fantasian saralla. Tarina on jollain tapaa erittäin suomalainen, vaikka myös fantasiamaisen vieras ja romanttinen. Suosittelen oikeastaan kaikille fantasian ystäville.

Minulla oli suuri kunnia lukea käsikirjoitusta sen valmistumisen aikana ja seurata kirjailijan tuskallista työtä, ja siksikin mainostan tätä; haluan että tämä kirja saa tilaisuutensa, ja se on mahdollista vain jos potentiaalisesti kiinnostuneet lukijat tietävät sen olemassaolosta. Mainostakaa eteenpäin jos tiedätte jonkun jota saattaisi kiinnostaa.

(lukuunottamatta sitä yhtä kertaa ku sain pilua)

Olipa muuten ihan erinomainen kirja tuo. Helpommin luettava kuin vaikkapa American Gods. Jotenkin ainakin tuntui siltä. Varsin taattua Gaimania oli setti silti. iLike. Vähän hetkittäin kyllä häiritsi se tosiasia, että luin tuon SUOMEKSI?! Huutava vääryys fantasiakirjallisuutta kohtaan. Suomen kieli vain on sillä saralla aivan torso. Lisäksi kirja loppui ihan liian nopeasti kun sen luki suomeksi. Käytin tuohon aktiivisesti yhteensä noin 2,5 päivää. Se... loppui kesken. Jatkossa siis toivon mukaan löytyy setit englanniksi.

Tarttisi jollain konstilla kyllä haalia noita omankin hyllyn täytteeksi. Kun näemmä tuo ajantaju katoilee kovinkin sujuvasti noissa maailmoissa. Vaikka eipä mulla noita taida olla kovin montaa lukemattakaan enää. Graveyard Book ja Stardust taitavat olla enemmän tai vähemmän ainoat, jotka on jälellä. Kun olen onnistunut Sandmanitkin lukemaan kaikki jo. Toki nuo on kaikki kirjoja, jotka kestävät useammankin lukemisen. Ja on siitä American Godsistakin jo... reippaat kaksi vuotta?! Mihin kaikki aika oikein menee?

Yön ratoksi oon kuunnellut (naapureista kuuluvien hetkittäin hyvinkin pelottavien äänien peitteeksi) Les Discretsin uutta levyä Ariettes Oubliees, jonka hain tuossa torstaina Äxästä. Erinomainen yölevy.



Jos nyt sit vaikka nukkuiskin välissä. Luonnollista mennä nukkumaan aamukahdeksalta.

Jos tuo kirjoituskilpailu ei innostanut (tai vaikka innostaisikin, molempiin saa osallistua) niin tässä lisää väylää kirjoittajille: http://ursfiktio.wordpress.com/2011/10/24/uusi-projekti-ursula/

Eli lehteen voi lähettää romanttisia ja/tai eroottisia spefitarinoita. Seksin kuvaaminen ei ole kiellettyä, mutta kyseessä ei ole pornolehti joten novellien täytyy olla myös kerronnallisesti hyviä.

Te paljon parjatut fanficin kirjoittajat, katson erityisesti teitä! Tässä on tilaisuutenne kirjoittaa vaihteeksi jotain muutakin kuin iänikuisia Harryn ja Dracon parituksia tai Twilightiin perustuvia vampyyriromansseja. Tiedän että joukossanne on joitakin hyvin lahjakkaita kirjoittajia, no, nyt on aika todistaa se luomalla omia hahmoja ja kirjoittamalla hyvää romanttista viihdettä.

Älkääkä antako oman epävarmuuden tulla tekstin lähettämisen tielle. Kirjoittaa saa nimimerkillä (ja useimmat varmaan tulevat joka tapauksessa tekemään niin), joten ei pelkoa että tulee vedettyä oma nimi lokaan jos teksti onkin ihan mössöä.

Tarvitsen kolme nimeä kolmelle eri kansalle
Yksi olisi mieluiten luonnonläheinen, iloinen nimi. Toinen paha enteilevä, vahva nimi. Kolmas voisi olla jokin hauskankuuloinen nimi, josta tulee hyvä mieli.

Nimet tulevat valtion osille, yksi pahaenteinen nimi vuoristolle, sen takana olevalle pimälle ja niukkaravinteiselle alueelle, toinen nimi tulisi luonnonläheiselle, runsauden yltäkylläisyydessä eläville, hyvää tarkoittavalle kansalle.
Lisäksi on kolmas kansa, hyljätyssä kaupungissa elävät iloiset, pahaa-aavistamattomat kansalaiset. Kansa joka on ylikehittynyttä ja "modernisoituu" huikeaa vauhtia.

Nimien ei tarvitse välttämättä tarkoittaa mitään, ne voivat olla päästä keksittyä siansaksaa.

Kiitos avusta! <3

Nyt lähti monta kirjaa tilaukseen, nimittäin Jim C. Hinesin koko Goblin -sarja ja sitten The Mermaid's Madness, Red Hood's Revenge ja The Snow Queen's Shadow.

Nimittäin. Nyt tuli pitkästä aikaa vastaan fantasiakirjallisuutta joka ei VITUTA minua yhtään.

Tuntuu että Tolkienin jälkeen ei ole omaperäistä fantasiaa juuri kirjoitettukaan, johtuen siitä että ihmisillä on typeriä käsityksiä siitä mitä fantasian "pitää" olla. Jopa rakastamani kirjoittajatoverit Weis ja Hickman ovat - surettaa myöntää - melko keskinkertaisia.

Tähän mennessä vain muutama kirjailija on onnistunut uimaan keskinkertaisuuden suon yläpuolelle. Neil Gaiman esimerkiksi kirjoittaa jotain ihan muuta, niin todellista fantasiaa että perusfantasian ystävät eivät luultavasti edes tykkää hänestä. Eoin Colferin tyyli on lähempänä tuttuja aineksia mutta kuitenkin tarpeeksi omaperäistä. Ja tietysti Sir Terry Pratchett joka toivottaa kaikki maailman kliseet ja kaavat tervetulleeksi, silppuaa ne muruksi ja sitten kasaa murusista ennennäkemättömiä ja mahtavia tarinoita. Loistoheppuja kaikki, mutta eivät yhdessäkään kirjoita tarpeeksi paljon tyydyttääkseen loputonta janoani, joten lisää on etsittävä.

Hetki sitten tutustuin Glen Cookiin, jonka Garrett P.I. sarja oli kuin reipas nyrkin isku päin perusfantasian kasvoja. Se muistutti rähjäiseen kieltolain amerikkaan sijoittuvaa rikostarinaa mutta vain fantasiaympäristössä.



Cookin karkea tyyli jätti kuitenkin janoamaan jotain hitusen nyrkillä tälläämistä hienovaraisempaa. En tiennyt tulisinko koskaan löytämään sitä.

Kunnes. Viimeksi kirjoja tilatessani ostin Dmitry Glukhovskyn Metro 2034:n ja Cookin The Black Company sarjan kolme ensimmäistä osaa, ja viime hetkellä päätin ujuttaa mukaan tuolloin vielä tuntemattoman J.C. Hinesin The Stepsister Schemen koska kuulin että siinä on tissejä. Onhan siinä, ja munaa myös. (nyt siirryin vertauskuvallisuuteen.)




Tämä kirja on nimittäin parasta fantasiaa jota olen lukenut hetkeen. Ja nyt kun pääsin vihdoin tämän blogikirjoituksen varsinaiseen pointtiin, huomaan etten osaa perustella sitä.
Kuten jo sanoin, tämä kirja ei vituta minua yhtään. Ei vituta siitä huolimatta että se on rakennettu hyvin tutuista palikoista. Fantasiamaailma on melko perinteinen, minkä lisäksi se pohjautuu myös hyvin vahvasti satuihin. (te nykynuoret lukijoiden joukossa ette varmaan tiedä mistä puhun. sadut olivat sellaisia juttuja joiden vesitettyjä versioita minun ikäpolvelleni kerrottiin kun olimme alakouluikäisiä.)
Mutta se ei haittaa, koska kerrankin kirjailija ei pidä minua, lukijaa, ihan vitun urpona. Juoni ei kulje tuttuja, odotettuja polkua vaan raivaa itse tiensä eteenpäin. Päähenkilöt eivät vaihteeksi ole typeriä, umpimielisiä paskapäitä joilla on typeriä ongelmia vain siksi että "konfliktia pitää olla", vaan he ovat älykkäitä, uskottavia ja tarpeeksi kivoja että en toivo heidän kuolevan.

Ja kirjan yleinen ote, niin perusfantasiaa kuin onkin, onnistuu jotenkin olemaan yhtä aikaa sadunomaisen optimistinen ja toisaalta myös rakastettavan kyyninen ja masentava, fantasian kliseitä taidokkaasti dekonstruktoiva. Yleensä fantasian saralla tulee vastaan joko ällömakeaa karkkia tai, harvemmin, kyynistä synkistelyä(Glen Cook), mutta on harvinaista nähdä molempia samassa paketissa. Toisin kuin salmiakkisuklaa, tämä toimii.

Ja miksi voi miksi en käytä näitä valvotun yön jälkeisiä maanisia kirjoituspuuskia siihen että yrittäisin itse kirjoittaa siedettävää fantasiaa, suoda edes hetken huomiota keskeneräisten novellien kirkuvalle pinolle, sen sijaan että maalaan aivoni irc-gallerian päiväkirjaan jossa tämä teksti luetaan kerran, kahdesti, ja sitten unohdetaan. En tiedä.

Mutta jos sain jonkun innostumaan jonkun mainitsemani kirjailijan tuotannosta, niin oli se sen arvoista.

ps. nuo Glukhovskyn Metro-kirjat olisivat ansainneet enemmänkin huomiota mutta en jaksanut tähän hätään. Vaahtoan niistä kuitenkin varmaan kunhan saan tuon jatko-osan luettua loppuun lähiaikoina. Moskovan metroon ydinsodan jälkeen sijoittuvaa kalseaa scifiä, molemmat julkaistu myös suomeksi, hop hop kirjastoon tai kirjakauppaan siitä.

1. Jos sanon, että pöllöt eivät ole sitä miltä näyttävät, mitä vastaat?
-Kantavatko ne kakkuloita vai?

2. Vaihtoehtoina vampyyri, ihmissusi ja päätön ratsumies, kenen kanssa harrastaisit villiä seksiä?
-Ihmisuden kanssa

3. Ratsastaisitko Suureen sotaan...

A) aarnikotkalla
B) lohikäärmeellä
C) yksisarvisella?
-Öö.. aarnikotka kuulostaa kiehtovalta.

4. Ovatko kissat mielestäsi mystisiä eläimiä?
-Jos ne eivät urpoile.

5. Haluaistko mieluiten..

A) kiitää villihevosoriilla pitkin loputonta preeriaa auringon noustessa
B) ulvoa susilauman kanssa keskiyöllä täysikuun aikaan
C) hiiviskellä tiikerin vierellä sumuisessa viidakossa
-Joko tiikerin kanssa tai ulvoen susien kanssa

6. Oletko koskaan nähnyt mitään niin kaunista että silmiisi on suorastaan sattunut?
-Tänään näin niin kauniita revontulia että meinasi silmät poksahaa päästä. Aamulla myöskin jos aurinko sarastaa suoraan silmiin.

7. Olisiko kauheaa, jos eräänä aamuna kaikki linnut olisivat kadonneet maan päältä?
-Hyii, ne ovat tärkeä osa ekosysteemiä...

8. Etsitkö sisäistä rauhaa ja oletko jo löytänyt sen? Jos olet, niin mistä ihmeestä se löytyi?
-Löysin sen unesta, mutta en voi saavuttaa sitä, ainakaan vielä...

9. Voiko ihminen olla koskaan täysin vapaa?
-"ihminen on mielensä orja"

10. Oletko eniten keiju, noita, enkeli vai demoni?
-Paha... hm, olisin ehkä jotain enkelin ja demonin välillä.

11. Sorsia on kiva ruokkia, eikö?
-Tosiaan, lapsena ruli harrastettua sitä ainolanpuistossa.

12. Ratsastaisitko auringonlaskuun joulupukin, pääsiäispupun vai hammaskeijun kanssa?
-haha, Joulupukin vaikkapa, olisi ehkä parasta juttuseuraa.

13. Uskotko, että unensieppaajat karkottavat painajaisia?
-En tiedä, koska en ole koskaan kokenut painajaista.

14. Näistä vaihtoehdoista menisin mieluiten seikkailemaan...

A) hylättyyn mielisairaalaan
B) öiselle hautausmaalle
C) vanhan talon lamputtomalle ullakolle
-Huhuu...

15. Olisitko mieluummin cowboy vai intiaani ja miksi?
-Initaani. He ovat ns hyviksiä. love 4 the nature.

16. "Luulemme häkkilintujen laulavan, kun itse asiassa ne itkevät, " sanoo John Webster (kuka lieneekään, älä kysy). Mitä mieltä sinä olet?
-Surullista laulua ;(

17. Mietitkö koskaan kuinka tyhmää oikeastaan on, että pidämme joulukuusia vain joulun ajan ja sitten ne heitetään pois ja ne kuolevat? Aikamoista luonnon tuhlausta.
-Samaa mieltä! miksei tehdä siitä vaikka polttopuita tai lautoja, ainakin tulisi jotain käyttöä...

18. Minne muuttaisit Keski-Maassa?
-Muuttaisin joko Lórieniin, Rivendelliin tai Tirionin kaupunkiin Valinorissa (kuolemattomat maat)

19. Onko kohdallasi niin, että kummituksiin et usko, mutta pelkäät niitä?
-melkein, uskon suunnilleen kummituksiin tai sen tapaisiin ja ne pelotavat joskus...

20. Tuntuuko sinusta koskaan siltä, että olet syntynyt täysin väärään maailmaan tai väärälle vuosisadalle?
-Aina!!1

Gallup oli:

[] täysin päätön
[] järjenvastainen
[X] paras vähään aikaan
[X] iso mysteeri
[] pissiksille suunnattu
[] timantti hiekansirujen joukossa
[] hämmentävä
[X] koskettava
[] liian jännä mulle
[X] maailmanlopun alku

Vaikka tuolta puuttuukin Tylypahka, Forgotten Realmsin maailma, Ajan Pyörän maailma ja mitä vielä

Minulla on tässä jo viikon päivät ollut asioiden luomisfiilis. Eilen tuntien itseni erittäin mitääntekemättömäksi, tartuin koneeseesni ja avasin WordPadin. Kokeilin uutta kirjoittamistekniikkaa. Laiton iPodista musiikkina soimaan soundtrackejä (ainut joka silloin sattui olemaan käytetävissäni, oli Alice in Wonderlandin soundtrack ihan btw) ja fiilispohjalta aloin kirjoittamaan tarinaa. Ajattelin, että mitään rajoitteita ei tarvitse olla, esimerkiksi teksin tunnelman ei tarvitse olla sama, jos olleesta tilanteesta versookin jotain aivan uutta. Loin mielessäni aina tarinaa hieman enemmän eteenpäin, kuin kohtaa, jota olin parhaillani kirjoittamassa, ja jostain kummasta pomppasi hyviäkin ideoita mieleeni.

En ole koskaan aiemmin kirjoittanut perinteikästä fantasiaa, mutta viikonlopun alun jälkeen, kun kävin katsomassa Prince of Persian ja katsoin Emilialla Narnia: Prinssi Kaspianin, sellainen oli fiilis. Kirjoitettua tekstiä tuli luotua nelisen liuskaa, eikä luku ole vielä ainakaan kohdannut päätöstään.

Jos jollakin on kiinnostusta lukea ihan hyvää perinteistä fantasiaa, niin kysäise minulta, lähetän sitten ensimmäisen luvun sähköpostiisi liitetiedostona.

Pahoittelen jo etukäteen, että tarinani eivät useinkaan jatku. Kaiken pahan alku tälle on cosplay, joka vie kaiken luovuuteni ja aikani kirjoittaa mitään hyvää. Eilen sattui olemaan hyvä päivä kirjoittamisessa. Jos jostain syystä alakuloni takia en pystyisikään vähään aikaan jatkamaan cosplayta, lupaan olla ahkera kirjoittaja ja kirjoittaa kokonaisen kirjan. Ehkä jopa tästä pätkästä, joka kohtaa kyllä muokkausta vielä kovalla kädellä.

DragonLance.. kannattaa lukea. Ette tiedä mistä jäätte paitsi. ;)
(Lukekaa kyllä eka mielummin TSH mutta pitihän nyt tätäkin mainostaa)

Raistlin (paras <3) ---->