Tälle päivälle taas jalkoja särkee
No, minä voin juotavat hakee
Sillä minä, jos kukaan, tiedän kuinka
Tärkeetä on,
Että yötä vasten veri sakenee
Josafatin kallion elokuun yö lempeä on
Ei heinälato – romantiikkaa ollut tarkoituskaan
Tästä tullakaan,
Vaan olla selviämättä päivä kerrallaan
He ovat kuin paita ja peppu
He ovat kuin reppu ja reissumies
He ovat pummi ja pummitar
Kivenä lakerikengässäsi kenties
Tälle päivälle taas jalkoja särkee
No, minä voin juotavat hakee
Sillä minä, jos kukaan, tiedän kuinka
Tärkeetä on,
Että yötä vasten veri sakenee
Josafatin kallion elokuun yö lempeä on
Ei heinälato – romantiikkaa ollut tarkoituskaan
Tästä tullakaan,
Vaan olla selviämättä päivä kerrallaan
kertosäe:
Taivaanrantaa maalaamaan,
Luomaan harmaasta purppuraa
He lähtivät etsimään onneaan
Ja löysivät tavallaan
Erottamattomat, sitä he ovat
Onnelliset, onnettomat
He taivaanrantaa maalaavat
Heidän huulensa toisiinsa yhtyy,
Mutta ei ihan suoraan
Kun pullonsuuta suutelemaan ryhtyy,
Voi maistaa toisen siitä vuorollaan
Lakerikenkämies vois miljoonia käyttää,
Että heidät pois siivotaan
Kun se liian siivottomalta näyttää,
Kun he, ei kätke ontuvaa onneaan
Ja rakkauden valtakunta on pitkän siivun
Mittainen
Se voi olla painajaisunta,
Mutta yhdessä he katsovat sen
Alusta lopputeksteihin, the end
Hän on liian monta
Tarpeetonta
Kolhua joutunut sietämään
Aivan liian monta
Yötä unetonta
Joutunut vuoksesi viettämään
Roosa poistuu hiljaa
Ei enää pelkää
Siihen hän on nähnyt liikaa
Vihdoinkin hän on vapaa
Pois hän lentää
Sä suret sun kunniaa kun et voi häntä satuttaa enää
Sä Roosaa koskaan et voi satuttaa enää
Hän ei pelkää, pelkäämään on nähnyt liikaa
Vihdoinkin hän on vapaa, pois hän lentää
Sä suret sun kunniaa kun et voi
Häntä satuttaa enää, et voi häntä satuttaa enää
Häntä satuttaa enää
----
Et, et todellakaan satuta enää koskaan. Et mua, toivottavasti et ketään muutakaan. Ikinä.
Minun tekisi mieleni tietää
missä sinä oikein olet ja mitä teet
ei sillä että luoksesi tuun,
tekisi vain mieleni tietää missä oot.
Eilen saavuin samaan kahvilaan
- sinä lähdit, ja minä jäin istumaan,
sainpa hetken istahtaa,
samassa pöydässä kuin sinä,
vaikken saanutkaan istua samaan aikaan.
Miten sulla menee?
Mulle kuuluu hyvää, tai ei kuulu sittenkään
joskus tuntuu että jäädyn itseni sisään,
muuten kuuluu hyvää.
Miten sulla menee?
Minä tänään ruuhkabussissa ensi kertaa ymmärrän
että alkuun on jo matkaa loppua enemmän
- aika paljon enemmän.
Miten sulla menee?
Rungostani haavan lehden lailla pois varisen
jos sen alla sinä olet muistojeni maa
tahdon siihen tipahtaa.
Miten sulla menee?
Muistatko kun kysyit mistä tällaiset tytöt tehdään?
Nyt kun kaikki kulkee ylitseni taidan tietää:
olen läpinäkyvää.
Minun tekisi mieleni tietää
missä sinä oikein olet ja mitä teet
ei sillä että luoksesi tuun
tekisi vain mieleni tietää missä oot.
Tänään saavuin samaan kahvilaan
josta eilen lähdit ja minä jäin istumaan
sainpa hetken istahtaa,
samassa pöydässä kuin sinä
kanssani istunut et samaan aikaan.
Miten sulla menee?
Mulle kuuluu hyvää, tai ei kuulu sittenkään
joskus tuntuu että jäädyn itseni sisään,
muuten kuuluu hyvää.
Miten sulla menee?
Minä tänään ruuhkabussissa ensi kertaa ymmärrän
että alkuun on jo matkaa loppua enemmän
- aika paljon enemmän.
Miten sulla menee?
Rungostani haavan lehden lailla pois varisen
jos sen alla sinä olet muistojeni maa
tahdon siihen tipahtaa.
Miten sulla menee?
Muistatko kun kysyit mistä tällaiset tytöt tehdään?
Nyt kun kaikki kulkee ylitseni taidan tietää:
olen läpinäkyvää.
Olen näkymätön nainen
kun kuljen kohti tummaa iltaa
sinun mukanasi katosi se
mikä oli pysyvää.
Kadunmies tai paholainen
- kaikki lävitseni virtaa.
Sinun mukanasi katosi se
mikä minulle oli niin näkyvää.
Minä taidan olla läpinäkyvää.
Minä olen läpinäkyvää.
Olen läpinäkyvää.
Läpinäkyvää...