IRC-Galleria

Pohdintaa elämän tarkoituksesta ja siitä miten oma asennoituminen vaikuttaa siihen millainen on ja miten tilanteisiin reagoi.



Näen, että mikään tilanne tai asia ei ole hyvä tai paha, negatiivinen tai positiivinen, vaan ainoastaan oma asennoituminen ja oma tunne määrittelee tilanteen. Voi nauttia tai kärsiä, mutta se on lopulta oma valinta siitä miten reagoi mihinkin tilanteeseen.

Olet se millaiseksi itsesi määrittelet.

Miksi ihmiset ovat ujoja? Mikä on ollut oma tieni ujona? Miten ujosta voi muuttua itsevarmaksi? Näihin kysymyksiin pyrin vastaamaan seuraavassa lyhyessä videosarjassa.

Kokonaiskesto n. 15 minuuttia.

Osa 1


Osa 2
http://www.youtube.com/watch?v=8wq4ZOE4Y0g

Osa 3
http://www.youtube.com/watch?v=f7ocH8svzoA

Kertaan tähän vielä vinkkejä miten ujoudesta pääsee eroon:

- Vastaa kysymykseen “Mitä pelkään?”
- Mieti miten voit suhtautua pelkoon.
- Haasta itsesi. Mene juttelemaan ihmisille. Voit aloittaa pienin askelin.
- Tiedosta, että voit valita rohkeuden pelon sijasta. Sinä olet hallinnassa.
- Muuta sisäistä mantraasi. Ennen ajattelit pelkojasi ja ujouttasi. Nyt ajattele ja toista itsellesi "minä olen itsevarma" ja mene tilanteeseen ilman pelkoja. Jos huomaat taas olevasi pelokas, niin ohita se ajatus ja varmista itsellesi taas, että "minä olen itsevarma" tai esim. "minä olen rohkea".

Haluamisen ja olemisen ero on se, että ollessasi oma itsesi uskot/ymmärrät/tiedät olevasi se.
Olet se minkälaiseksi itsesi määrittelet. Muuta määrittelyä, niin muutat itseäsi!

Ainut este on ollut sinä itse. Ujosta itsevarmaksi muuttuminen on sinun itsesi hallinnassa.

Noniin ajattelin nyt sitten tämänkin julkaista täällä kun sain kolmannen osan valmiiksi, jossa on vähän tieteellisempää näkökulmaa panteistisesta näkökulmasta, eli siitä, että kaikki ovat yhtä. Yksi on kaikki ja kaikki on yksi. Jumala ehkä kolahtaa korvaan (välillä itsellänikin), mutta se on vain arkkityyppi joka kuvaa täydellisyyttä ja loputonta potentiaalia. Kyse ei siis ole niinkään mistään ulkopuolisesta voimasta vaan energiasta, jota on kaikkialla.

Tässä videosarjan kolme ekaa osaa (jatkoa on tulossa).

Jumala on kaikki - Osa 1 [Sisäinen Jumalallisuus]
http://www.youtube.com/watch?v=5qGDNQX01M8

Jumala on kaikki - Osa 2 [Todellisuuden Luominen
http://www.youtube.com/watch?v=LqWHVn5cg_g

Jumala on kaikki - Osa 3 [Avaruus ja universumi]


Kaksi ekaa osaa toimii vähän kun introductionina ja kolmannessa osassa perehdytään tulevien jatko-osien tapaan todisteisiin ja asiohin joiden kautta olen omaan maailmankuvaani päätynyt.

Myöhäinen ajankohta: Pidän tekstin lyhyenä.

Ontologiassa tutkitaan olevaa. Ontologian yksi osa-alue on se, että pyritään määrittelemään esineitä ja asioita siten, että ne ovat olemassa tiettynä esineenä kun niillä on kyseisen tietyn esineen ominaisuudet. Esimerkiksi lohkare on lohkare, kun sillä on lohkareille yleisesti määriteltyjä ominaisuuksia.

Tähän liittyvä, mainitsemani dualismi tarkoittaa siis sitä, että asiat joko ovat kiviä tai eivät ole kiviä. Tämä usein haastetaan ajatuksella, että lohkarehan on lohkare vain, jos sillä on suuri koko. Entäs jos lohkare hioutuu pikkuhiljaa pienemmäksi? Onko se sama lohkare jos se on kiven kokoinen? Entäs jos se mahtuu jo nyrkkiin, tai katoaa hiekan sekaan? Ja jos se ei enää ole sama lohkare, missä kohdassa se muuttuu joksikin muuksi?

Itse ajattelen asiaa siltä kannalta, että asioilla on kyseiset, määritellyt ominaisuudet (Platon voisi pitää sanasta idea), jotka ovat enemmän tai vähemmän läsnä. Kun esimerkiksi lohkareen kokoa pienennetään, siitä tulee vähemmän ja vähemmän lohkare. Esimerkiksi jossain kohdassa jotkut epäilevät kappaleen lohkareutta ja kutsuvat sitä kiveksi, jotkut taasen sanovat sitä pieneksi lohkareeksi - tässä pisteessä lohkare on enää jonkin verran lohkare.

Kaikki ovat siitä samaa mieltä, ettei hiekanjyvä ole lohkare. Se kuitenkin jakaa enemmän ominaisuuksia lohkareen kanssa kuin esim. porkkana. Täten se on vähän lohkare, itse asiassa niin vähän, ettei sitä lohkareeksi voida kutsua, vaan sitä kutsutaan lohkareen sukulaiseksi, hiekanjyväksi. Kuuluu silti samaan ryhmään, toisin kuin porkkana, joka on jotain ihan muuta.

Mielipiteitä, argumentteja, ajatuksia? Itse en ole ehtinyt asiaa ajatella enempää kuin pari tuntia, kun tänään sen keksin, mutta se vaikuttaa kiintoisalta.

Jännästi on lähipäivinä erilaiset jutut olleet epäkunnossa. YouTube ei ole toiminut kunnolla ja hidastellut, sekä muutenkin aina jotain pientä vikaa ollut nettisivustoissa joihin törmännyt.

Pistää miettimään asioita, kun omaan maailmankuvaan kuuluu se, että kaikki ympäröivä maailma on omaa peilikuvaa ja kuvaa omaa sisäistä/mentaalista maailmaa.

Mikä minussa on siis vikana? Joku mentaalinen osa-alue on epäkunnossa... Jos symbolisesti tutkii tilannetta, niin sen osa-alueen pitää olla jotenkin omiin kiinnostuksiin liittyvä ja kuitenkin sellainen, että se ei haittaa koko toimintaa vaan tavallaan on siellä taustalla. Ehkä se liittyy itseilmasuun ja sosiaalisuuteen niin kuin YouTube. Jokin tarkoitus tällä on, että se putkahti tällä tavalla pohdittavakseni. Jos asia olisi mennyt nopeasti menojaan tai en olisi siihen pahemmin kiinnittyänyt huomiota, niin se ei olisi kuvannut niin tarkkaan omaa maailmaani, ei olisi hätkähdyttänyt miettimään niin paljoa, mutta nyt kun sisäisesti vastasin siihen negatiivisella tunteella (ärsytti), niin se on selvä merkki, että sisäisesti minussa on jotain korjattavaa.

Tämä osui ajaltaan myös samalle aikajaksolle (2-4 päivää jonka aikana tapahtuivat kaikki) jolloin "näin muiden ihmisten unia", jotka olivat herätessä tyhjentäviä. Yhdestä unestani kirjoitinkin jo tänne
http://henkimaailma.wordpress.com/2010/02/08/hyvin-outo-uni/ .

Nyt kuitenkin YouTube vaikuttaa pikkuhiljaa korjaantuvan vai korjaantuuko? Joka tapauksessa aion jatkaa itsetutkiskelua asian tiimoilta...

Niin ja viime yönä sain kuningasideoita koskien nettisovellutuksia, jollaisia ei vielä ole. Ideoin mm. nettisovellusta, johon moni henkilö voisi lisätä kirjoituksiaan vähän kuin palapelimuotoon niin, että kirjoitukset olisivat toisiinsa yhteydessä. Tästä juttelimmekin jo Tuomaksen ja Pekan kanssa netissä. Yöllä osittain unen kautta sain yhden mahdollisen toimivan ratkaisun. Sain myös ratkaistua miten saisi tehtyä kunnollisen toimivan äänichatin (konsepti), jossa voisi keskustella monta ihmistä samaan aikaan, mutta näistä ehkä jossain vaiheessa lisää. Unen mukaan tässä on aikamoinen kultakaivos. :D

Lauantaina olisi sitten tarkoitus mennä Minä Olen -messuille ja tavata muutamia nettituttuja ja muuten läheisiksi tulleita ihmisiä, sekä myös mahdollisesti uusia tuttavuuksia koskien blogejani seuraavia ihmisiä. Kirsi Ranto on myös menossa messuille, ehkä bongaan hänetkin siellä. :D

Kollektiivisuus on päivän sana. Itseltänikin pukkaa monenmoista yhteistyöprojektia, olisi tarkoitus tehdä jopa videomuotoinen intro telkkariin yhdelle kaverille. Myös muutamia yhteistyö-videoprojekteja on suunnitteilla. :)

Törmäsin pari kuukautta sitten hyvään nettisivuun, joka käsitteli havaitsemisen filosofiaa ja antoi tuntumaa aiheesta. Valitettavasti en muista enää sivuston nimeä, mutta yritän hieman purkaa tätä aihetta tuolloin tekemäni pikaisen suomennoksen pohjalta.

Tämän filosofian huomioonottaminen arjessa on mieluisa elämäntapa seikkailua rakastaville ihmisille, joille liian moni asia ei tule täysin selviönä. Katso alla olevaa kuvaa ja koe, miksi näin on.





Mitä kuvassa on? Sotkuinen tiheikkö, jonka tavoin todellisuus esittäytyy tiedonhaluiselle, kriittiselle, skeptiselle ja täsmälliselle mielelle. Filosofiaa onkin kokonaisuudessaan luonnehdittu todellisuuden ja kokemuksen perimmäisen olemuksen järjestämiseksi ja tulkitsemiseksi.

Ylläolevassa kuvassa näkyy kokemuksen monimutkaisuus, tai kuten filosofi William James sanoi, "kukkiva, suriseva hämmennys". Tämän kokemuksen monimutkaisuuden järjestäminen ymmärrettäväksi on erittäin vaikea tehtävä, ja juuri siihen pyrimme.

Katso kuvaa vielä kerran. Missä on kuvan havainnoitsija? Yksi tarkkailija on ottamassa kuvaa. Sinä havaitset kuvan näyttöpäätteeltäsi. Joten, onko kuvassa havainnoijaa? Kyllä ja ei.





Entäpä tässä kuvassa? Ihmisiä työssään. He etsivät ja keräävät informaatiota. Sisältääkö kuva juuri tuota informaatiota? Kyllä ja ei. Ovatko he kuvan havainnoitsijoita, vaiko havaintoja? Molempia.

Tässä vaiheessa olemme astumassa yhteen filosofian monimutkaisimmista ongelmista - Kuinka selvittää kokemuksen muodostama tulkitsijaverkko?

1. Kuinka erottaa tarkkailija tarkkailun kohteesta?

Aluksi olisi hyvä kysyä: Ketä kiinnostaa? Mikä tässä aiheessa on niin tärkeää? Vastaus on yksinkertainen. Ratkaisun löytäminen on hyvin tärkeä osa tutkimuksissa ja mielipiteissä esiintyvän asenteellisuuden ja ennakkoluulojen poistamista, ja näin ollen puolueettoman havainnon tekemistä. Tällainen lähestymistapa on useimmiten hyvin toivottavaa, kun meidän tarvitsee saada todellisuutta ja valheellisuutta koskevia, puolueettomia mielipiteitä.

Jos tunnet, että kaikki tietyn kansallisuuden edustajat ovat epärehellisiä, niin tämä ennakkoluulo tekee sinut luonnollisesti ennakkoluuloiseksi tämän kansallisuuden edustajien väitteistä, kirjoituksista ja tulkinnoista. Samalla tavalla mahdollinen uskosi maapallon ulkopuolisesta (älykkäästä) elämästä yrittää kovasti saada sinut ja koko tajuntasi tulkitsemaan omituiset valoilmiöt todisteeksi ja osoitukseksi tästä älykkäästä elämästä. Loogista ja kriittistä ajattelua koskevat tutkimukset ovat painottaneet sitä, kuinka tärkeää on jättää henkilökohtainen puolueellisuus pois havainnoista.

Joten jos vastaus ykköskysymykseen on, että havainnoitsijaa ei voi koskaan erottaa havainnosta, niin silloin kehoitus objektiivisuuteen ja puolueettomuuteen pyrkimisestä on harhaanjohtava. Jokainen on aina puolueellinen.

Tällöin kysymyksen pitäisikin olla: Kuinka pitkälle havainnoitsijan pystyy johtamaan havainnosta? Toisin sanoen: Miten me osallistumme omaan havaintoomme? Entäpä havaitun kohteen rooli havainnossamme?

Monet filosofit ovat tuskastelleet tätä yllättävän monimutkaista aihetta.

1. Lue Immanuel Kantin, 18. vuosisadan filosofin, ajatuksia. Teoksessaan "Puhtaan järjen kritiikki" hän käsittelee ajan ja avaruuden muotoja, ymmärryksen kategorioita ja puhtaan järjen luomia ajatuksia. Kantin näkemys oli, että ihmisen mielellä on tietty muotti, jota sovellamme kaikkeen havaitsemaamme. Lopulta on olemassa kolme ajatusta puhtaasta järjestä, jotka pohjaavat mielemme toimintaan: Sielu (mieli), maailma (havaitsemamme ympäristö) ja Jumala (havaitsematon ympäristö).

2. Lue Werner Heisenbergin, 20. vuosisadan fyysikon, ajatuksia. Teoksessaan "Fysiikka ja filosofia" hän käsittelee kvanttifysiikkaan liittyvää epätarkkuusperiaatetta. Weisenberg osoittaa, että havaitsija on aina vaikuttamassa havaintoon. Karkeasti tiivistettynä: Jos valaisee jotain nähdäkseen paremmin, on jo tuolla toimenpiteellä muuttanut tarkkailtavaa kohdetta ja sen luonnetta.

3. Lue Girbert Rylen, 20. vuosisadan filosofin, ajatuksia. Teoksessaan "Mielen käsite" Ryle väittää, että kaikki pohdinnat ja väitteet mielen mekanismeista ovat toistaiseksi kategoriavirheitä.


No olihan tämä suomennokseni sopivan kattava. Vain muutama tekstinpätkä piti lisätä.

Joonatan kuittaa.

Uutta videota taas pukkaa. Visuaalisen matkan toinen osa. :)

Nauti matkasta... Filosofiaa, tarinointia, runoutta...



Suuremmalla kuvalla ja paremmalla laadulla täältä:
http://www.youtube.com/watch?v=JOK3PJlH9j4

Nauti matkasta kohti minuutta, maapalloa ja olemista... Filosofiaa, tarinointia, runoutta...

http://www.youtube.com/watch?v=dz0s-W9pjMg

Jutskailua ihastumisesta ja rakastumisesta... Omia ajatuksia ja kokemuksia.

Watch the video below.

Oli vähän levoton yö ja nukuin vähän huonosti sängyssä pyörien. Aamulla sitten päätin pohtia sen hetkisiä tunteita ja sainkin vähän ajatuksiani taas kasaan...



Musiikki: M83 - Lower Your Eyelids to Die With