IRC-Galleria

"Tänään luonnonvalinnan prosessi on kokonaan väärillä raiteilla. Se on kääntynyt. Ihmiskunta on taantunut jo hyvin pitkään. Jälkeenjääneet ja tyhmät, heikkomieliset ihmiset lisääntyvät enemmän ja nopeammin, kuin älykkäät, vahvamieliset ihmiset. Lait suojelevat jälkeenjäänyttä enemmistöä, joka valitsee yhteiskunnan johtajat. Nykyinen ihmisrotu ei ole pettänyt vain esi-isiään, vaan myös tulevat sukupolvet. Homo Sapiens, HAH! Enemmänkin Homo Idioticus minulle! Kun tarkkailen ihmisiä, joita näen joka päivä yhteiskunnassa, koulusssa ja kaikkialla... en voi sanoa kuuluvani samaan rotuun kuin tämä kurja, ylimielinen ja itsekäs ihmisrotu. Ei! Olen kehittynynyt askeleen ylemmäksi!"

-Alkukappaleesta loistaa katkeruus ja inho muita kohtaan. Hän ei hyväksy toisten heikkouksia, mikä voi olla seurausta aiemmin esilleottamastani epäonnistuneesta varhaisaikuisuuden kriisistä, johon vaikuttaa oleellisesti myönteinen vuorovaikutus ikätoverien kanssa. Sanat kurja, ylimielinen, itsekäs kuvastavat juuri sellaista mitä hän vihaa, millaisia muut ovat häntä kohtaan olleet, minkälaisen kuvan hän on muista saanut.


"Yksilöllä, joka käy läpi luonnollista valtaprosessiaan ja yrittää elää luonnollisesti, mutta hänelle kerrotaan, että tapa jolla hän toimii tai ajattelee on joko väärin tai tyhmää, todennäköisesti reagoi tavalla jota järjestelmässä pidetään "mielenterveyshäiriöinä". Todellisuudessa ne ovat vain luonnollisia reaktioita luonnollisen valtaprosessin häiriintymiseen. Heillä on jotakin seuraavista (riippuen yksilön persoonallisuudesta): alemmuuden/ylemmyyden tuntemuksia, vihamielisyyttä, aggressiota, masentuneisuutta, itsevihaa/ vihaa muita ihmisiä kohtaan, itsemurha/ murha-ajatuksia jne... ja se on kokonaan luonnollista."

-Hän on oppinut, että puolustautuminen on turhaa. "Luonnollisuus" tarkoittaa puolustautumista, jota ovat tässä tapauksessa ylemmyydentunto ja kosto, jota ei yleisesti suvaittaisi. Hän kokee ne oikeutetuiksi, mutta tietää, että ne eivät ole sopivia. Toisin sanoen, hän ei voi hyväksyä sitä, ettei hänen muka saa puolustautua!!
HUOM! OMINAISUUDET JOITA HÄN LUETTELEE, OVAT KAIKKI PITKÄÄN KIUSATUN TUNTEMUKSIA!


"Kollektiivinen deindividualisaatio on ilmiö, jossa yksilö koulutetaan osaksi aivotonta laumaa, jota hallitsee valtio, yhtiö, kirkko tai joku muu järjestö, ideologia, uskonto tai massaharhajärjestelmä, jonka säännöt ja käyttäytymismallit massa omaksuu. -- . Enemmistö yhteiskunnan ihmisistä on heikkomielistä, tietämätöntä ja jälkeenjäänyttä massaa, jotka toimivat kuin ohjelmoidut robotit ja hyväksyvät orjuuden vapaaehtoisesti. Mutta en minä! Olen itsetietoinen ja tiedostan mitä yhteiskunnassa tapahtuu ja miten se toimii. --. Verrattuna teihin jälkeenjääneisiin massoihin, olen todellisesti jumalankaltainen."

-Pekka-Ericin äiti sanoi KRP:n tutkintamateriaalissa, että kotona oltiin mediakriittisiä, ettei Pekka omaksuisi kaikkea mainoksissa olevaa. Hyvä ja järkevä ajatus ja luulen sen ohjanneen pienen Pekan ajatuksia hieman. Se on kuitenkin täysin sivuseikka. Hän olisi luultavasti muodostanut samankaltaisen katsomuksen ilman sitäkin. Olennaisempaa on ihmisten jako. Myöhemmissä kappaleissa hän myös jakaa ihmiset kahdesti kolmeen ryhmään. Yksi ryhmä on ylitse muiden, mihin hän itsekin kuuluu, eli älykkäät, yksilölliset ja manipuloivat ihmiset. Hänellä on selvä ylemmyyskompleksi ja megalomaanisia ajatuksia. Niihin on syytä etsiä selitystä jälleen lapsuusvuosien vuorovaikutuksesta: Syrjivässä ja halveksivassa ympäristössä (esim. koulussa) lapsi joutuu rakentamaan itsetuntonsa keinotekoisesti omiin fantasioihin perustuen.

"Viha, se on asia jota olen täynnä ja rakastan sitä. Se on yksi ainoista asioista joita rakastan. -- . Pitkän olemassaolon pohtimisen, yhteiskunnan tarkkailun ja joidenkin muiden elämässäni tapahtuneiden asioiden seurauksena... olen tullut pisteeseen jossa en tunne muuta kuin vihaa ihmisyyttä ja ihmiskuntaa kohtaan. --. Minä, luonnollisena valitsijana, eliminoin kaikki jotka näen epäsopiviksi, häpeäksi ihmiskunnalle sekä luonnonvalinnan virheeksi."

-"On selvää, että pettymykset kasaavat vihaa", sanoo Fil. D. Kari E. Turunen. Pettymykset voivat liittyä toisiin ihmisiin (KOULUKIUSAAMINEN & YKSINÄISYYS, monilla koulusurmaajilla, myös esim. sisarusten kiusatuksi joutuminen), menetyksiin (LÄHEISEN MENETYS, kuten Matti Saaren tapauksessa), ja muihin rankkoihin pettymyksiin (esim. ARMEIJAN TÄYDELLINEN EPÄONNISTUMINEN, kuten Matti Saaren tapauksessa). Hän on niin täynnä vihaa, että on valmis tappamaan kaikki, kenet näkee epäsopivaksi. HUOM! Pekka-Eric ei ampunut niin hanakasti esim. yläasteikäisiä, jotka olivat häntä nuorempia, vaan niitä jotka olivat lähempänä hänenikäisiään. Omanikäisiltähän hän oli halveksuntaakin saanut.
Kasautunut, pitkään kehittynyt viha voi jäädä jopa omaksi persoonallisuuden piirteekseen. Salavihainen ihminen on kuin aikapommi, joka voi räjähtää sisään- ja ulospäin. Eli mielenterveysongelmia ja sitten ulospäin purkautuvaa vihaa. Kiusatuksi joutumisessa joutuu kokemaan paljon häpeää. Paljon häpeää kokenut ihminen tarttuu usein heltiämättömään koston ajatukseen.


"Kun viholliseni juoksevat peloissaan ja piiloutuvat huutaen nimeni... --... Sinä suurena vapautuksen päivänä tiedätte, mitä minä haluan. -- .Kauan eläköön vallankumous..."

-Voi vain kuvitella miltä tuntuu pistää se ympäristö kärsimään, mikä on itsen tuhonnut! Kaikki koulukiusatut tietävät miltä tuntuisi täydellisesti hallita koulussa, kaikki pelkäävät sinua, kun olet vuosia siellä itse pelännyt! Vallankumous kuvaa juuri tätä: MINÄ OTAN NYT SEN OIKEUDEN, MIKÄ MINULTA VIETIIN VUOSIEN AJAN (oikeus itsensä puolustamiseen) ! PISTÄN TEIDÄT KÄRSIMÄÄN NIINKUIN MINÄ OLEN KÄRSINYT!


Toivon todella, että mahdollisimman moni asiasta tietämätönkin on nyt tietoinen, mistä tässä asiassa on kysymys! Sen eteen tulen tekemään töitä vielä moonta vuotta. Kiitos.

http://www.youtube.com/watch?v=RnVSbTkLDbA&NR=1
http://www.youtube.com/watch?v=WysOKigVZXc

nyt on motivaatiot kyllä niiin nollilla. joten haluisko joku ihana ihminen tulla lukasemaan mun puolesta ton psykan kirjan(semmoset 177s) & mennä aamulla kokeeseen mun puolesta?? =)) nooh,miten ois? anyone?

On se tämä psykologia hauskaa.

Olen nyt harjoittanut introspektiota eli itsetutkiskelua ja päätynyt hypoteesiin, jonka mukaan minun psyykeeni eli mieleni tarvitsee holistista eli kokonaisvaltaista taukoa, jotta pääsisin takaisin homeostaattiseen tilaan eli fysiologiseen tasapainotilaan tai tämä opiskelu käy jo irrationaaliseksi eli järjen vastaiseksi.

Mietin tässä vaan, että kuka ihme nuita tyhmiä käsitteitä on keksiny? Miksei voida puhua esimerkiksi kokonaisvaltaisesta, vaan pitää sanoa holistinen?

Ja kautta Maslowin tarvehierarkian ja Pavlovin koirakokeiden, miksi ihmeessä mä käytän nuita käsitteitä?

Maailma täynnä luovuutta

Vuosikymmenien saatossa psykologiaa tutkivat ihmiset ovat kiistelleet luovuuden määritelmästä. Se on älykkyyden kanssa yksi kiistanalaisimmista kymyksistä psykologian historiassa. Kuka on luova? Onko se Tohmajärveltä kotoisin oleva keski-ikäinen kotiäiti, joka pystyy ihmeenlailla organisoimaan päivänsä niin, että kaikilla perheenjäsenillä on ruokaa ja lapset ehtivät harrastuksiinsa? Vai onko se erakoitunut ranskalainen boheemi taitelija, joka tuottaa todella monipuolista taidetta? Helposti yhdistämme viimeisen vaihtoehdon luovuuteen, mutta mielestäni se ei ole oikea vaihtoehto. Luovuutta on kaikkialla.
Psykologiassa luovuus määritellään kyvyksi löytää uusia ongelmia, näkökulmia ja ratkaisuja. Luovan ihmisen ongelmanratkaisukeinot ovat omaperäisiä ja ideoiden runsaus saattaa hänet itsensäkin välillä hämilleen. Luovuuteen liittyy divergentti ajattelutapa, eli kyky löytää hyvin erilaisia vaihtoehtoja kysyttyyn asiaan. Kun taas ei niin luovan ihmisen ajattelutapaa kutsutaan konvergentiksi. Kun luovalta ihmiseltä kysytään käyttötarkoituksia hammastikulle, hän luettelee kaiken nuotion teosta kynsien alusien puhdistamiseen. Konvergentillinen ihminen taas vastaisi, että hammastikulla voi puhdistaa hampaiden väliin jääneet ruoan tähteet. On siis tieteellisesti todistettu, että toiset ihmiset luovempia kuin toiset, mutta onko luovuutta vain yhdenlaista ja voiko sitä yleistää?
Kannatan ajatusta, että kaikki ihmiset ovat omalla tavallaan luovia. On olemassa käytännöllistä luovuutta, jota Tohmajärveläinen kotiäiti tarvitsee selviytyäkseen arkisista haasteista. Mutta on myös abstraktimpaa luovuutta, jota taiteilijoilta ja muusikoilta löytyy runsaasti. Jos kotiäidin ja Salvador Dalin arkipäivät vaihdettaisiin keskenään, voisin kuvitella, ettei heistä kumpikaan selviytyisi päivästä kunnialla, vaikka he molemmat ovat luovia. 130 ÄO:n omaava, kaavoihin kangistunut johtopersoonakin tarvitsee ripauksen luovuutta ollakseen niin järjestelmällinen. Hänellä on kaikki psykologian luovuuden määrittelemät kyvyt, mutta stereotypioiden vuoksi emme miellä häntä luovaksi.
Luova persoona luokitellaan yleensä ailahtelevaiseksi, avoimeksi ja huumorintajuiseksi. Se on osittain totta. 1700-luvulla kukaan ei ymmärtänyt Mozartia, koska hän oli aikuiseksi mieheksi hyvin lapsellinen ja huumoria pursuileva persoona. Hän oli luova. Kuitenkin yleistäminen on tässäkin asiassa pelkkää ajan tuhlausta. Miten on niiden erakoituneiden taitelijoiden laita? Ovatko he avoimia ja huumorintajuisia ihmisiä? Tuskin, tai ainakaan me emme tiedä niistä piirteistä.
Maailma on siis täynnä luovuutta. Eri asia on tuleeko se jokaisesta ihmisestä näkyviin. Ympäristö ja elinolosuhteet voivat joko latistaa tai edistää luovuutta. Afrikan kehistyvaltiossa asuva hyvin taiteellinen lapsi ei pysty totetuttamaan itseään samalla tavalla kuin länsimäinen ihminen. Mietin, miten onnekas olen, kun saan toteuttaa luovuttaani taidelukiossa. Harmi, ettei kaikilla ole tähän mahdollisuutta.

-=-=-=-=-

Tavoitteleeko buddhalaisuus rationaalisen ajattelun seka muiden psyykeen rajojen ylittamista?

-=-=-=-=-

Zen-traditio on kuuluisa koan-harjoituksistaan (http://en.wikipedia.org/wiki/Koan), jossa pyritaan nimenomaan mielen rakenteiden ylittamiseen paradoksia pohtien. Sama teema loytyy myos vanhemman buddhalaisuuden maailmasta, joskaan vaikkei yhta korostetussa hahmossa.

Bodhi eli valaistuminen tapahtuu egon rauetessa, viisauden silmien katsellessa olevan ilmentymaa omassa luonteessaan, vapaana psykologisista ehdollistumista.

Rationaalinen paattely seka muut psyykeen toiminnot eivat sinansa ole ongelmia itsessaan. Ongelma syntyy niita kaytettaessa. Mikali psyykeen prosessit rullaavat omaa rataansa havaitsijan ymmartaessa niiden kulun, ne ovat ongelmattomia. Mikali ne kulkevat hallitsematta, tai vailla ymmarrysta, on edessamme ongelma.

Eras ideaali on _mielen taydellinen hallinta_, sen seisauttaminen. Tama ei kuitenkaan ole buddhalaisen tradition paamaarana, silla mielen keskittaminen tai seisauttaminen johtaa samadhiin, mutta samadhi itsessaan ei johda bodhiin. Prajna eli viisaus johtaa valaistumiseen. Siina missa samadhi tukee prajnaa, ja on tietyssa maarin vaadittava tuki sen kehittymiselle, ainoastaan samadhin taydellistaminen ei johda nirvanaan.

Maailma on ymmarrettava — viisaus tarkoittaa olevan ymmartamista. Maailma voidaan ymmartaa joko stilleina tai liikkeessa. Ero kahden liikkeessa ymmarretyn maailmankokemuksen valilla on verrattavissa ihmiseen joen virrassa. Joen pysayttaminen on vaikeaa. Virran mukana kelluminen on vaivatonta. Kysymys on, _annammeko_ itsemme virran vietavaksi vai _joudummeko_ sen viemaksi.

Muotojen (1: rupa) lasnaolo mahdollistaa havainnot (2: samjna), jotka synnyttavat tunteita (3: vedana) viitaten menneisiin ehdollistumiin (4: samskara) seka luoden uusia. Tietoisuus (5: vijnana) on naiden viiden skandhan (http://en.wikipedia.org/wiki/Skandha) eli muodostuman taustalla oleva tiedostava valo.

Mikali henkilo havaitsee yllaolevat tekijat niiden omassa luonteessaan, irtisanoutuen identiteetista niiden kanssa, han kohoaa psykologisen ehdollistumisen ylapuolelle, ylittaen rationaalisen ajattelun muiden psyykeen prosessien muassa, avaten itsensa ehdollistumat ylittavan todellisuuden kokemukselle.