IRC-Galleria

Maailma täynnä luovuutta

Vuosikymmenien saatossa psykologiaa tutkivat ihmiset ovat kiistelleet luovuuden määritelmästä. Se on älykkyyden kanssa yksi kiistanalaisimmista kymyksistä psykologian historiassa. Kuka on luova? Onko se Tohmajärveltä kotoisin oleva keski-ikäinen kotiäiti, joka pystyy ihmeenlailla organisoimaan päivänsä niin, että kaikilla perheenjäsenillä on ruokaa ja lapset ehtivät harrastuksiinsa? Vai onko se erakoitunut ranskalainen boheemi taitelija, joka tuottaa todella monipuolista taidetta? Helposti yhdistämme viimeisen vaihtoehdon luovuuteen, mutta mielestäni se ei ole oikea vaihtoehto. Luovuutta on kaikkialla.
Psykologiassa luovuus määritellään kyvyksi löytää uusia ongelmia, näkökulmia ja ratkaisuja. Luovan ihmisen ongelmanratkaisukeinot ovat omaperäisiä ja ideoiden runsaus saattaa hänet itsensäkin välillä hämilleen. Luovuuteen liittyy divergentti ajattelutapa, eli kyky löytää hyvin erilaisia vaihtoehtoja kysyttyyn asiaan. Kun taas ei niin luovan ihmisen ajattelutapaa kutsutaan konvergentiksi. Kun luovalta ihmiseltä kysytään käyttötarkoituksia hammastikulle, hän luettelee kaiken nuotion teosta kynsien alusien puhdistamiseen. Konvergentillinen ihminen taas vastaisi, että hammastikulla voi puhdistaa hampaiden väliin jääneet ruoan tähteet. On siis tieteellisesti todistettu, että toiset ihmiset luovempia kuin toiset, mutta onko luovuutta vain yhdenlaista ja voiko sitä yleistää?
Kannatan ajatusta, että kaikki ihmiset ovat omalla tavallaan luovia. On olemassa käytännöllistä luovuutta, jota Tohmajärveläinen kotiäiti tarvitsee selviytyäkseen arkisista haasteista. Mutta on myös abstraktimpaa luovuutta, jota taiteilijoilta ja muusikoilta löytyy runsaasti. Jos kotiäidin ja Salvador Dalin arkipäivät vaihdettaisiin keskenään, voisin kuvitella, ettei heistä kumpikaan selviytyisi päivästä kunnialla, vaikka he molemmat ovat luovia. 130 ÄO:n omaava, kaavoihin kangistunut johtopersoonakin tarvitsee ripauksen luovuutta ollakseen niin järjestelmällinen. Hänellä on kaikki psykologian luovuuden määrittelemät kyvyt, mutta stereotypioiden vuoksi emme miellä häntä luovaksi.
Luova persoona luokitellaan yleensä ailahtelevaiseksi, avoimeksi ja huumorintajuiseksi. Se on osittain totta. 1700-luvulla kukaan ei ymmärtänyt Mozartia, koska hän oli aikuiseksi mieheksi hyvin lapsellinen ja huumoria pursuileva persoona. Hän oli luova. Kuitenkin yleistäminen on tässäkin asiassa pelkkää ajan tuhlausta. Miten on niiden erakoituneiden taitelijoiden laita? Ovatko he avoimia ja huumorintajuisia ihmisiä? Tuskin, tai ainakaan me emme tiedä niistä piirteistä.
Maailma on siis täynnä luovuutta. Eri asia on tuleeko se jokaisesta ihmisestä näkyviin. Ympäristö ja elinolosuhteet voivat joko latistaa tai edistää luovuutta. Afrikan kehistyvaltiossa asuva hyvin taiteellinen lapsi ei pysty totetuttamaan itseään samalla tavalla kuin länsimäinen ihminen. Mietin, miten onnekas olen, kun saan toteuttaa luovuttaani taidelukiossa. Harmi, ettei kaikilla ole tähän mahdollisuutta.