IRC-Galleria

Laita tärkeysjärjestykseen:
1. lapset
2. nuoret
3. vanhukset
4. työntekijät
5. yrittäjät
6. luonto
7. armeija
8. poliisi
9. pakolaiset
10. työttömien työllistäminen

Otto sanoo:

mutta niillä on niin paljon tota kakkaa ettei niitä halua äänestää
kun tommonen SUAMI JA NATIONALISMI on ihan lololoo

BRAVO. sanoo:

yeah :---D
sillai kaikki maahanmuuttajat helvettii suomest ja kirkkoonliittymispakko kaikille
suomalainen inkvisiittio mikälie vois olla aika lol
vähän haluisin nähä sen
koputtais oville sillai
"onkos sitä ylistetty jeesusta tänään?"
paitsi jos ne ois sellasii new age kristittyi
ne ois sillai
"Kaveerasitko jessen kaa jo hei?" *hehehehe*
new age kristityil on semmonen phony ja creepy nauru
</3
new age kristityt on kyl muutenki kauheen creepy

Otto sanoo:

se persujen mikälie taiderahoitusjuttu on kanssa aika lollo, kun pitää tukea vain KANSALLISTA MIELIALAA KOHONTAVAA TAIDETTA

BRAVO. sanoo:

huohhhh
ainii se
paskaa

Otto sanoo:

kun nuo kansallisromantiikkajutut tais olla suomessakin wanha jo siinä sata vuotta sitten

BRAVO. sanoo:

vaan suomalaista esittävää klassista taidetta missä on romanttinen mökki ja järvi
niitä vaan galleriat täyteen
taikkiin uus linja taidemaalarin alle "Mökkimaalarit"

Otto sanoo:

muut linjat suljetaan

BRAVO. sanoo:

jep

Otto sanoo:

kalevala ja gallenkallela sieg heil

BRAVO. sanoo:

emt saisko gallenkallet siel ol
niis on kuitenki ehk liian epä-esittävii juttui
must se mökki ja järvi linja pitäis pitää tiukkan
ja sen mökin pitää aina olla punanen tai semmonen puinen
muuten ei kelpaa
inkivisiittio hakee jos maalaat pastellinsinisen mökin
sehän nyt on jo jumalan pilkkaa, nuo pastellinsiniset mökit!

Otto sanoo:

ei soini tiedä muita suomalaismaalareita kuin kallelan niin sen piti varmaan sitten sanoa se

BRAVO. sanoo:

tai vaihtoehtosesti saa maalata jonku karun sytisuomalaisuutta kuvastavan romanttisen puliukon, kumisaappaat (mis pitää lukee pienel nokia) ja sit puisen pöydän
ehkä tupakan suupieleen.
niin kai : ( sad panda for dat.

Otto sanoo:

mutta saahan se soini ihan hyvät rahat noista politikoinneistaan
kautensa jälkeen se voi varmaan sitten lopettaakin työnteon loppuelämäkseen

BRAVO. sanoo:

nii on se hyvä et jollekulle maksetaan siitä että se voi harjottaa fanaattisuutta ja olla taideasiantuntija

Otto sanoo:

jepjep

-Soinin Timppa (persu). Höh höh niin hulvaton herra, että melkein unohdan vitsien jälkeisen selittelytulvan edesvastuuttomuuden, rasistisuuden, kapeakatseisuuden, mahtipontisuuden, perättömyyden, kiviaikaisuuden, jääräpäisyyden ja yleisen turhauttavuuden. Melkein. Ainoana positiivisena asiana voin sanoa, että ainakin sitä puhetta syntyy.

-Puhumisesta päästäänkin Mari Kiviniemeen (kesk). Todella upeaa, että tietyt edustajat pystyvät koko olemuksellaan muistuttamaan meitä perinteisen poliitikon idyllistä. Tehotuotantomielipiteet, eleet ja kuiva puhe todella raikastivat päivääni päiväunien muodossa. Itse puheesta en muista mitään.

-Jutta Urpilainen (SDP). Terävää tykitystä ja paljon mielipiteitä, mikä oli itseasiassa ihan nautittavaa kuultavaa. Ainoa asia mikä sai mut näkemään punaista oli jatkuva "Me SDP:ssä todella tekisimme asiat paremmin näin...", "SDP:n vaaliojelma on ainoa jossa todella pystymme..." -mainospuhe.

-Jyrki Katainen (kok). Lempparini, eikä vähiten "Soini vapahtajana" -letkautuksen takia. Asiallinen, mutta ei kuivasti kuin Kiviniemi, vaan oikeasti näkemyksellä. Selkeitä tulevaisuudenkuvia ja realistisuutta löytyi enemmän kuin muilta yhteensä. Hiukan pitkä tapa selittää asioita monella "Annas kun mä nyt kerron":illa, mutta olen valmis antamaan sen anteeksi kun asia oli kuitenkin sisällökästä.

Ja oho tästäpä tuli pitkä, eikä ketään edes kiinnosta 8'D Sellaista se politiikka on.

Kuinka voikin yksi ihminen tuntua toisesta näin vastenmieliseltä! Luin City-lehden haastattelua hänestä, ja inhoni vain yltyi. Pari syytä tähän:

-Suljetaan Suomi muulta maailmalta -politiikka.
Ei kiitos EU, nato, mikään. Myöskään maahanmuuttajia ei saada ottaa lisää. Toimihan tämänlainen käytös Japanissakin tuossa muutama vuosisata sitten, kunnes Perry tuli sotalaivoineen ja konekivääreineen miekkoja heiluttavia samuraita listimään. Ja onkohan kukaan kertonut herra Soinille, että olemme pieni valtio, joka on todella riippuvainen kaupasta? Ei ehkä ihan paras paikka olla antisosiaalinen?!

-Homopolitiikka.

Haastattelija: "Pitäisikö homojen saada mennä naimisiin?"
Soini:"NO EIII! Avioliitto on miehen ja naisen välinen asia."
H: "Mikä sinä olet sanomaan ketkä saa ja ketkä ei saa mennä naimisiin?"
S:"En minä sanokkaan vaan laki!!"
H: "Mutta jos pystyt vaikuttamaan lakiin..?"
S:"Se pysyy siinä! Pultataan kahdella ruuvilla."

Wikipedian absoluuttinen totuus:
"Soinin mukaan seksuaalisuus ei kuulu avoliitossa oleville pareille eikä homoseksuaaleille"

Eikä puolue tosiaan hyväksynyt riveihinsä vuoden homoa. Ja siis, mainitsinko, että Soini katolinen = homous pitkälti paha asia.

-Sovinismi
Vastustaa naispappeutta henkeen ja vereen. Vastusti myös aikoinaan naisten vapaaehtoista asepalvelusta. Eli siis naisen paikka on lieden äärellä, vai kuinka?

-Keskiajalla eläminen
Edellisen naiskuvan lisäksi myös vastustaa aborttia ja esiaviollista seksiä. Nonnihhh...

-Yksi johtaja.
Suurin osa suomalaisista ei edes tiedä Perussuomalaisista muita kuin Soinin! Luulin, että diktaattoriajat olivat ohi?!

ja sietämättömin:

-Huonot perustelut.
"En halua vastata!"
"En ota vastuuta puolueeni puolesta!"
Ja yleinen "Se nyt vaan menee niin kun se on aina mennytkin niin!!111" Ja ihmiset pitävät tämmöistä sähellystä miellyttävänä ja helpostilähestyttävänä. VOEEEE...

Tekisi mieleni mennä ja kurist -keskustella syvällisesti herran periaatteista elämässä. Ehkä sitten vihanhallintakurssin jälkeen.

ps. tästä tais tulla aika provosoiva..? Upsistakeikkaa.

Julia sd sanoo:
noniiii ois !!!!! se huutais siin valmaaaa iha täpööö !!!sit pultais sen muna irti !!!!!nähnäh :D

ronj44 sanoo:
::D:D:D
hähäähähähä

Julia sd sanoo:
hyvä suunnitelmaa !! sä puret toise mä toise munan sit keskimmäine pinseteil D::D

ronj44 sanoo:
=D=D joooo tehää sillee ;D

Julia sd sanoo:
vituu hyvä suunnitelma ! :D

ronj44 sanoo:
no nii on ! (;

Julia sd sanoo:
(88

Poliittiset puolueet jaetaan perinteisesti oikeiston ja vasemmiston akselille. Klassisessa mielessä oikeistolaisuudella on tarkoitettu taloudellista liberalismia, konservatiivisuutta, isänmaallisia arvoja sekä vapauden korostamista. Vasemmistolla taas on tarkoitettu sosiaalista oikeudenmukaisuutta, muutoksellisuutta, työväenliikkeen arvoja sekä oikeuksien korostamista. Nykyään oikeistolla tarkoitetaan vasemmiston vihollisia ja vasemmistolla oikeiston vihollisia. Mitään muuta merkitystä niillä ei enää ole.

Hyvän esimerkin tästä tarjoavat perussuomalaiset. Taloustutkimuksen tekemän tutkimuksen mukaan perussuomalaiset on hieman keskustasta vasemmalla oleva työväenpuolue. Perussuomalaisten kunnallisvaaleissa saaman voiton jälkeen Paavo Lipponen kuitenkin vertasi perussuomalaisten taustalla vaikuttavia ideologioita 1930-luvun äärioikeistolaisiin ideologioihin. Euroopan unionin uutisia välittävä EUObserver puolestaan kertoi Perussuomalaisten kannattavan kovia oikeiston arvoja. Tietysti perussuomalaisetkin tahtovat haukkua muita äärioikeistoksi, jotta heitä itseään ei haukuttaisi. Tämän vuoksi Perussuomalaisten nuorten puheenjohtaja Vesa-Matti Saarakkala korostikin Ilkka-lehdessä 11.10.2009, miten Muutos 2011 on hänen mielestään äärioikeistoa. Nämä esimerkit eivät ole yksittäistapauksia, vaan arkipäiväinen osa politiikan sekä median retoriikkaa.

Se, miten poliittiseen spektriin liittyvää termistöä käytetään mediassa tai poliitikkojen itsensä keskuudessa, ei seuraa minkäänlaista johdonmukaisuutta tai kaavaa. Kyse on pelkästään kuumasta ilmasta, eli sisällöttömästä aukomisesta vailla minkäänlaista pointtia. Oikeiston ja vasemmiston merkityssisältö vaihtelee tasan sitä mukaa, mitä käyttäjän motiivit sattuvat milloinkin olemaan, missä yhteydessä asiasta puhutaan ja kenen kannalta asiasta puhutaan. Kun itsensä oikeistolaiseksi mieltävä ihminen tahtoo käyttää leimakirvestä, hän toteaa vastustajiensa olevan "kommunisteja" tai "vihervasemmistoa". Kun taas vasemmistolaiseksi itsensä mieltävä tahtoo herjata, ottaa hän esille "fasismin" ja "laitaoikeiston". Mitään perusteita millekään näille määrityksille ei anneta -- koskaan. Jos termit määriteltäisiin, ne menettäisivät tehonsa leimakirveinä.

Myös termien historialliset merkitykset heittävät häränpyllyä ajasta ja paikasta riippuen. Yleinen oletus toisen maailmansodan tilanteesta oli se, että Saksan natsit olivat "äärioikeistoa" ja Neuvosto-Venäjän kommunistit "äärivasemmistoa". Todellisuudessa näillä kahdella järjestelmällä ei kuitenkaan ollut mitään olennaista eroa. Molemmat kannattivat omaa versiotaan sosialismista; Saksalla kyse oli kansallissosialismista ja Neuvostoliitolla kommunistisesta sosialismista. Kumpikaan järjestelmä ei suosinut taloudellista tai poliittista liberalismia. Molemmat järjestelmät olivat totalitaarisia diktatuureja, jossa kaikki valta oli keskittynyt vahvalla hallintakoneistolle. Järjestelmät jaettiin oikeistoon ja vasemmistoon, koska ne olivat sodassa toisiaan vastaan ja pyrkivät demonisoimaan vastustajansa.

Alunperin vasemmisto/oikeisto-akseli on peräisin Ranskasta 1700-luvun loppupuolelta. Status quo'n säilyttämistä kannattaneet istuivat lainsäädäntöelimissä oikealla, siinä missä taas muutosta ajavat tahot istuivat vasemmalla. Tämän vuoksi nykymaailmassakin eletään monessa suhteessa oletuksessa, että oikeistoon liittyisi konservatiivisuus ja vasemmistoon taas muutoksellisuus. Asia ei kuitenkaan kestä lähempää tarkastelua, sillä se, mikä on konservatiivista ja mikä ei, vaihtelee.

Konservatiivisuus (lat. conservare, säilyttää) merkitsee vanhan tilanteen säilyttämistä tai pyrkimystä vanhaan tilanteeseen. Jenkkilässä konservatiiveina pidetään republikaaneja, jotka kannattavat pieniä veroja ja valtion vähäistä puuttumista talouteen. Ihmistä, joka on kannattamassa verovaroilla kustannettavien palvelujen lisäämistä, pidetään Jenkkilässä muutoshenkisenä. Tästä esimerkkinä Barack Obama ja hänen terveydenhuoltouudistuksensa. Suomessa perinteinen järjestelmä taas on ns. hyvinvointivaltio, eli valtio, joka huolehtii verovaroista kustannettavilla sosiaalisilla tulonsiiroilla kansalaistensa hyvinvoinnista. Taloudelliseen vapauteen puuttumisen ja positiivisten oikeuksien korostamisen vuoksi järjestelmää voidaan perustellusti pitää klassisella akselilla vasemmistolaisena. Jos henkilö ehdottaa hyvinvointivaltion ja siihen liittyvien arvojen lopettamista täyden talousliberalismin edessä, ei häntä voida Suomessa pitää mitenkään konservatiivina, mutta tästä huolimatta hänen ajamansa politiikka olisi klassisesssa mielessä oikeistolaista.

Konservatismin liittäminen oikeistoon on vain yksi esimerkki. Ongelma itsessään syntyy siitä, että arvoja ja asioita, joilla ei ole mitään välttämätöntä liitonnaissuhdetta toisiinsa, niputetaan yhteen nimikkeiden alle. Ei ole mitään syytä, miksi vahvasti isänmaallinen ("oikeistolaisuus") duunari ei voisi samaan aikaan kannattaa työväenliikettä ja hyvinvointivaltiota ("vasemmistolaisuus"). Mikään asia koko universumissa ei tee sitä, etteikö äärimmäisen liberaali ("oikeistolaisuus") ekonomi voisi katsoa valtiorajojen olevan puhtaasti keinotekoisia konstruktioita, joita ei tarvita ("vasemmistolaisuus"). Minkäänlainen looginen välttämättömyys ei sääntele sitä, mitkä asiat liittyvät vasemmistolaisuuteen ja mitkä oikeistolaisuuteen. Kyse on puhtaasti ihmisten sanavalinnoista.

Vasemmiston ja oikeiston jaottelusta seuraa se, että poliittiset vaihtoehdot tarjotaan ihmisille könteissä. "Jos kannatat tätä asiaa, silloin kannatat myös tätä asiaa." Kun ihminen ottaa vasemmistolaisuuden tai oikeistolaisuuden mielivaltaiset etiketit osaksi identiteettiään, hän tekee näistä mielipidekönteistä osan itseään. Todellisuudessa kuitenkaan asioita ei voi koplata yhteen köntiksi, vaan esimerkiksi kysymys kansallisvaltiosta on täysin erillinen kuin kysymys sosiaalisista tulonsiirroista. Vastaavasti yhä suurempi ja suurempi osa asioista ovat sellaisia, että niitä ei voida millään tavalla pistää oikeiston tai vasemmiston perinteiselle akselille. Yksi hyvä esimerkki tästä ovat sähköisen liikenteen tunnistetiedot. Kumpikaan, ei oikeisto eikä vasemmisto, tiedä, mitä nämä tunnistetiedot ovat tai miten suhtautua niihin. Teknologia ja kehitys tuovat jatkuvasti uusia asioita, eivätkä vanhat, kalkkiutuneet oletukset poliittisesta "vasemmasta" ja poliittisesta "oikeasta" pysy sen perässä.

Ihmisten poliittinen jako vasemmistoon ja oikeistoon on vanhentunut ja turhanpäiväinen tapa. Se, mitä siitä todellisuudessa seuraa, on kansan jakaminen itseään vastaan. Kansalle luodaan tällä keinotekoisella jaottelulla omasta keskuudestaan vihollisia, joita syyttää yhteiskunnan erilaisista epäkohdista. Talouskriisin aikana tämä näkyi äärimmäisen selvästi "vasemmistolaisten" syyttäessä talouskriisistä oikeistolaista liberaalipolitiikkaa ja "oikeistolaisten" taas haukkuessa kriisin syyksi vasemmistolaista sääntelyä. Todellisia syyllisiä osoitetaan sormella hyvin harvoin, kun on mahdollista käyttää syntipukkia. Vasemmistolle oikeistossa on aina syntipukki ja oikeistolle puolestaan vasemmistossa.

Koska vasemmistolle tai oikeistolle ei ole edes etäisesti yhtä merkityssisältöä, ajattelevat ihmiset vasemmiston ja oikeiston tarkoittavan eri asioita. Joillekin vasemmistolaisuuteen liittyvät liberaalit ajatukset, toisen mielestä taas se on perinteisesti työväenliike. Joillekin oikeisto on kansallismielisyyttä, toisille klassista liberalismia. Ongelma, mikä tästä seuraa, on se, että ihmiset puhuvat samoilla sanoilla eri asioista, eivätkä tämän vuoksi tajua toisiaan. Keinotekoisen vastakkainasettelun lisäksi vasemmiston ja oikeiston jaottelu etäännyttää ihmisiä toisistaan.

Todellinen poliittinen spektri ei jakaudu vasemmistoon ja oikeistoon. Todellinen poliittinen spektri jakautuu niihin, jotka ovat ihmisten puolella, ja niihin, jotka eivät ole. Jos ihminen on korruptoitunut tai psykopaattinen, ei sillä ole mitään väliä, mitä väriä hän tunnustaa. Jalot ideologiat eivät paina mitään vaakakupissa, jossa on henkilökohtainen etu, raha ja oman valtansa kasvattaminen. Oikeiston ja vasemmiston välisen vastakkainasettelun ja keinotekoisen jaottelun ylläpitäminen vaikeuttaa keskustelua, kangistaa ajattelua ja piilottaa olennaisia kysymyksiä savuverhon taakse. Se on turhaa ja vahingollista.

Osoitteessa http://www.adressit.com/kansalaisuuslaki voi käydä täyttämässä adressin, jossa vaaditaan kansanäänestystä tuloillaan olevasta kansalaisuuslaista. Kuten nykyään on tapana, tätäkään kansalaisuuslakia ei ole erityisen paljoa käsitelty mediassa, eikä valtio ole juuri tiedottanut siitä. Kysymyksessä on vanhaa kunnon salakähmäistä lainvalmistelua, josta ei juuri kansan kanssa neuvotella.

Päättäjien mielestä demokratia nimittäin toteutuu ainoastaan kerran neljässä vuodessa. Heille kyse ei ole kansanvallasta, vaan muodollisesta rituaalista, jossa jumalan suoma ote vallasta vahvistetaan rahvaalle esitettävässä näytelmässä, jossa on tarjolla leipää ja sirkushuveja. Vaaleissa vallanpitäjät maalaavat itsestään hyviksiä ja toisista pahiksia ja esittävät käsityksiä asioista, joista he eivät tiedä, ja lupauksia, joita he eivät aiokaan pitää. Henkilövaaleissa kansalla ei ole mahdollisuutta lausua mielipidettään mistään, mitä päättäjät eivät itse ota osaksi keskustelua.

Ydinongelma uudessa laissa on kansalaisuuteen vaadittavien kielitaitovaatimusten laskeminen. Vaatimusten laskeminen tulee väistämättä myös laskemaan tosiasiallista kielitaitoa, mikä puolestaan tulee väistämättä aiheuttamaan entistä enemmän sopeutumisongelmia. Jo tällä hetkellä kielitaito on merkittävä ongelma, sillä jopa osa Suomessa syntyneistä maahanmuuttajaperheiden lapsista ei osaa kouluiässä suomea tai ruotsia. Suomessa on siis jo nyt Suomen kansalaisten vähemmistö, joka ei osaa kumpaakaan synnyinmaansa kielistä. Kieli on äärimmäisen tärkeää maassa pärjäämiselle, eikä sen osaamisesta tule tinkiä.

Harva asia on kansakunnan kannalta yhtä olennainen kuin se, kenellä ylipäätään on oikeus saada kansalaisuus. Kansalaisuus ja sen myöntäminen on YK:n vahvistaman kansallisen itsemääräämisoikeuden perusta ja jakamaton ydin. Siinä on kyse siitä, ketkä kuuluvat mainitun autonomian piiriin ja mitä tällä autonomialla ylipäätään tarkoitetaan. Nykyisenkaltaisessa "edustuksellisessa" demokratiassa tämä päätös ei kuulu kansalaisille, vaan ministeriöille ja niissä työskenteleville virkamiehille, jotka erilaiset lait tosiasiallisesti valmistelevat.

Vaikka Suomen perustuslaki ei annakaan mahdollisuutta järjestää sitovia kansanäänestyksiä, vaan ainoastaan neuvoa-antavia sellaisia, ei edes sitova kansanäänestys ole juridisesti mahdottomuus. Eduskunta voisi teoriassa säätää tiettyä asiaa koskevasta kansanäänestyksestä lain, joka säädettäisiin perustuslain säätämisjärjestyksessä poikkeuslakina. Todennäköisesti näin ei tule käymään, mutta jo pelkästään se, että kansa tiedostaa, että valta on todellisuudessa heillä ja vain heillä, on ajamisen arvoinen asia. Myös päättäjien on ymmärrettävä, että heillä ei ole lainkaan todellista valtaa, vaan heidän valtansa on puhtaasti illuusio. Tämän vuoksi toivon, että mahdollisimman moni allekirjoittaa adressin.

Vuonna 1958 filosofi nimeltään Isaiah Berlin piti Oxfordin yliopistolla luennon otsikolla "Kaksi vapauden konseptia". Luennon olennaisimpana pointtina oli, että on olemassa kaksi erilaista käsitystä vapaudesta, niin kutsutut negatiivinen ja positiivinen vapaus. Negatiivinen vapaus on yksinkertaisesti vapautta tehdä mitä ihminen tahtoo vailla muiden puuttumista asiaan. Negatiivisen vapauden rajat menevät niin pitkälle kuin vain mahdollista ilman, että aletaan rajoittaa toisen vastaavia vapauksia. Jos esimerkiksi valtio tai mikään muukaan taho ei pyri estämään ihmisiä puhumasta, mitä ihmiset itse tahtovat puhua, on kyseessä negatiivinen vapaus.

Positiivinen vapaus taas on vallan käyttämistä joidenkin tiettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi. Esimerkkinä positiivisesta vapaudesta käy tupakkalaki, jonka avulla julkinen valta estää kansasta riippumatta ihmisiä polttamasta tupakkaa ravintoloissa. Positiivisen vapauden ydin on se, että ne, joilla on valtaa, käyttävät valtaa tehdäkseen maailmasta sellaisen kuin he itse tahtovat. Berlinin pointti oli, että idea positiivisesta vapaudesta tulee liki poikkeuksetta johtamaan tyranniaan, mielivaltaan ja kaikkeen muuhun kuin vapauteen. Siinä vaiheessa, kun ihmisillä on filosofinen käsitys siitä, että he tietävät paremmin kuin muut, mikä on oikein ja mikä on väärin, he voivat oikeuttaa julmat teot jaloilla päämäärillään. Tarkoitus pyhittää keinot.

Historia on toistuvasti osoittanut, että Berlin oli oikeassa. Vuonna 1917 Venäjällä Bolševikkien vallankumouksen alkuperäinen tarkoitus oli vapauttaa työväki ja kansa tsaarin epäoikeudenmukaiseksi koetun vallan alta. Vallankumouksen seurauksena syntynyt Neuvostoliitto vaikutti aluksi askeleelta parempaan ja vapaampaan maailmaan, jossa työväen oikeuksia suojattiin ja valvottiin. Ongelmia oli kuitenkin yöväen oikeudet kuitenkin määritteli valtio, eikä työväki tai kansa itse.

Neuvostoliitossa vain yksi puolue oli sallittu, jotta valtaa kansalta yrityksille siirtävä kapitalismi ei hiipisi sisälle ja murtaisi kansan yksinoikeutta työnsä hedelmiin ja demokratiaan. Muita ideologioita ja vaihtoehtoisia tapoja käsittää vapaus alettiin pelätä, sillä jos oli mahdollista, että kapitalismi hiipii Neuvostoliittoon erilaisten puolueiden kautta, miksi ei olisi mahdollista, että se voi soluttautua järjestelmään myös yhden puolueen sisältä? Pelosta seurasi vaino ja Neuvostoliitosta tuli diktatuuri. Usko siihen, että valtio pystyisi ymmärtämään, mikä on hyväksi, tuli loppujen lopuksi aiheuttamaan 60 miljoonaa kuollutta.

Neuvostoliitto ei ole ainutlaatuinen tapahtuma historiassa. Yhdysvallat on toteuttanut enemmän tai vähemmän aktiivisesti presidentti Ronald Reaganin päivistä lähtien niin kutsuttua neokonservatiivista ideologiaa. Tähän ideologiaan kuuluu ajatus siitä, että on suorastaan Yhdysvaltain velvollisuus käyttää sen sotilaallista ja taloudellista mahtia levittääkseen demokratiaa, taloudellista liberalismia sekä ihmisoikeuskulttuuria Yhdysvaltain rajojen ulkopuolelle. Demokratia, vapaus sekä ihmisoikeudet ovat luonnollisesti hyviä asioita, mutta neokonservativismi lankeaa täysin samaan ansaan kuin neuvostoliittolainen sosialismi, hyvänä esimerkkinä sota Irakissa.

Irakin sodan virallisena tarkoituksena oli kaataa diktaattori Saddam Hussein ja vapauttaa Irakin kansa. Saddam ei kuitenkaan ollut tehnyt mitään todellista Yhdysvalloille, joten hyökkäys Saddamin hallitusta vastaan olisi ollut provokaatio USA:n puolelta. USA:n oli kuitenkin päästävä hyökkäämään Saddamin kimppuun, sillä muuten Saddamia ei olisi mahdollista saada kaadettua. Niinpä USA keksi valheen joukkotuhoaseista, joita Saddamilla muka oli. Näennäisesti hyvät tarkoitukset toimivat USA:n hallitukselle oikeutuksena valehdella omalle kansalleen lähettääkseen maan sotaan.

Käytännössä kaikki diktatuurit ja tyranniat ovat rakentuneet sille, että vallanpitäjät ovat kuvitelleet tietävänsä tavallisia ihmisiä paremmin, mikä on oikein tai miten todellinen vapaus saavutetaan. Jokainen liike kohti poliisivaltiota perustellaan moraalisesti hyväksyttävillä perusteilla. Ihmiset on helpompi vangita, jos heidät saadaan hyväksymään jatkuvasti kapeneva vapauspiirinsä, minkä lisäksi vangitsijoille on helpompaa, jos he kokevat tekevänsä vangitsemisen moraalisesti hyvistä syistä. Näin on ollut ennen ja näin on edelleen, sekä ulkomailla että Suomessa.

Britanniassa 20 000 yksityisihmisten kotiin asennetaan valvontakamerat. Kameroilla on tarkoitus valvoa, että lapset syövät kunnollisesti, käyvät koulussa ja menevät oikeaan aikaan nukkumaan. Kameravalvonnan lisäksi yksityisiä vartijoita lähetetään tekemään kotitarkistuksia projektiin kuuluviin asuntoihin. Koko projektin ideana on pyrkiä parantamaan perheitä "huonosta käytöksestä". Huonon käytöksen määrittelee luonnollisesti julkinen valta. Tämä tarkoittaa sitä, että se, mikä on huonoa käytöstä, voi - ja tulee - muuttumaan riippuen täysin siitä, kuka milloinkin sattuu olemaan vallankahvassa.

Suomessa Internetin ennakkosensuurijärjestelmää perusteltiin sillä, että se estää lapsipornon levittämistä. Lex Nokia, eli yleinen urkintalaki, ajettiin läpi sillä, että se ehkäisee yritysvakoilua ja yrityssalaisuuksien varastamista. Uusi passilaki luo sormenjälkirekisterin, johon joutuvat ajan kanssa lähes kaikki Suomen kansalaiset. Poliisille annetaan oikeus käyttää tätä rekisteriä, koska sen uskotaan auttavan poliisi ratkaisemaan vakavia rikoksia. Jokaisessa tapauksessa motiivit ovat pohjimmiltaan hyvät, mutta käytännössä kaikki tämä luo järjestelmän, joka antaa hirvittävät määrät valtaa kenelle tahansa, kuka vain sattuukin hallitsemaan.

Ihmisillä on taipumusta uskotella itselleen, että asiat tulevat jatkumaan aina samalla tavalla. Näin ei ole. Jo nykyisenkaltainen suhteellisen pitkä suhteellisen rauhanomainen ja suhteellisen turvallinen aikakausi on historiallinen kuriositeetti. Menneisyys on täynnä ihmisiä, jotka tahtovat hallita ja jotka ovat heikkomielisyydessään kuvitelleet tietävänsä muita paremmin, mikä on absoluuttisesti oikein ja miten asioiden tulee mennä. Ihmiset kuten Stalin ja Bush ovat vain räikeimpiä esimerkkejä pitkästä listasta despootteja ja tyranneja. Ihmiskunta ei ole muuttunut niin olennaisesti, että historia ei voisi toistaa itseään. Jos valtiossa on valmiina järjestelmä, jolla ketä tahansa voidaan salakuunnella, valvoa ja jäljittää, ja joku neo-Hitler sattuu saamaan vallan, ei ole mitään syytä, miksi tämä neo-Hitler ei käyttäisi tätä järjestelmää ajaakseen omaa ideologiaansa.

Koko ihmiskunnan historia on todisteena siitä, että jos valtaa voidaan käyttää väärin, sitä tullaan käyttämään väärin. Vakuuttelut, että "hullujen puhetta!" tai "eihän tässä nyt oikeasti olla poliisivaltiota kohti menossa!" toimivat vain niin pitkälle kuin niin ei oikeasti käy; minkäänlaista voimaa muuttaa tulevaisuutta niillä ei ole. Siinä vaiheessa, kun piru on merrassa, vakuuttelut eivät paina yhtään mitään. Valtio ei voi koskaan tietää, mikä on oikein tai hyvää. Moraali on inhimillinen ominaisuus, ja valtio ei ole ihminen, vaan kylmä, puhtaasti käytännöllinen välttämättömyys paisuneessa ihmisyhteisössä. Valtion tehtävänä on suojella ihmisten negatiivista, todellista vapautta, eikä pyrkiä saamaan valtaa, jolla se voi pakottaa ihmiset olemaan vapaita siten, kuten se itse katsoo aiheelliseksi.

"Hän, joka on valmis uhraamaan vapautensa turvallisuuden takia, ei ansaitse kumpaakaan ja menettää molemmat."
- Benjamin Franklin

Islamilainen laki, eli sharia, on periaatteiltaan, juridisesti että myös käytännössä vastoin ihmisoikeuksia. Yleensä tätä yritetään kierrellä ja kaarrella toteamalla, että ei ole olemassa yhtä oikeaa shariaa, tai että missään päin maailmaa ei toteuteta shariaa sen puhtaassa muodossa, tai että ihminen ei voi tietää sharian täydellistä sisältöä. Tämä kaikki voi olla totta. Se ei kuitenkaan oikeastaan tarkoita mitään. Kaikki sharia, mitä todellisessa maailmassa on, on vastoin ihmisoikeuksia.

Ihmisoikeuksien ja sharian välinen peruuttamaton ristiriita syntyy siitä, että ihmisoikeudet ovat ihmisten tietoisen toiminnan kautta syntyneitä, ihmisten itse keksimiä lakeja, ja sharialla on islamin mukaan jumalainen auktoriteetti. Ihmisten laki ei voi asettua Allahin lain yläpuolelle, ja jos Allahin käskyjen ja ihmisten käskyjen välillä on ristiriita, Allahin sanalla on ehdottomasti enemmän painoarvoa. Koraani itse käskee noudattamaan shariaa uskonnottomien oppien yli. "Annoimme sinun seurata määrättyä suuntaa [sharí'a]; noudata siis sitä, äläkä niiden alhaisia toiveita, jotka ovat tietoa vailla!" (45:18) Ihmisten keksimillä ihmisoikeuksilla voi olla merkitystä vain, mikäli ne sattuvat olemaan Allahin tahdon mukaisia. Tämä sharian ylempiarvoisuus maalliseen lakiin näkyy suoraan siinä, miten islamilaiset maat suhtautuvat ihmisoikeuksiin.

Organisation of the Islamic Conference (OIC) on islamilaisten maiden järjestö, johon kuuluvat kaikki muslimienemmistöiset valtiot. Vuonna 1990 OIC hyväksyi niin kutsutun Kairon julistuksen (The Cairo Declaration of Human Rights in Islam), joka kertoo OIC:n kannan ihmisoikeuksiin. Julistuksessa on 25 artiklaa, jotka ovat enemmän tai vähemmän samankaltaiset kuin YK:n kuuluisassa ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa. Ne siis käsittelevät kaikkea tavallista oikeushyvää sananvapaudesta oikeuteen elää. Normaaleihin ihmisoikeuksiin verrattuna Kairon julistuksen oikeuksissa on kuitenkin yksi olennainen ero; Kairon julistuksessa käytännössä jokaista oikeutta voidaan rajoittaa sharian perusteella, ja oikeudet pätevät vain niin pitkälle kuin sharia antaa myöten.

Julistuksen toisen artiklan mukaan kenenkään henkeä ei saa riistää sharian vastaisesti. Vastaavasti ketään ei saa vahingoittaa ruumiillisesti, paitsi sharian perusteella. Muut julistuksessa luetellut oikeudet noudattavat samaa kaavaa. Vanhemmilla on oikeus kouluttaa ja kasvattaa lapsensa haluamallaan tavalla, kunhan tämä tapahtuu sharian eettisten normien mukaisesti. (art. 7) Jokaisella on oikeus nauttia työnsä hedelmistä, kunhan kaikessa noudatetaan shariaa. (art. 16) Rikosten rangaistavuuden määrää ainoastaan sharia. (art. 19) Mielipiteenvapautta ei rajoita mikään muu kuin sharia (art 22). Artiklat 24 ja 25 korostavat, että kaikkia oikeuksia ja vapauksia säätelee sharia ja ainoa asia, jonka pohjalta julistusta tulkitaan, on sharia.

Jo se, että kaikki islamilaiset maat ovat katsoneet aiheelliseksi allekirjoittaa Kairon julistuksen, kertoo siitä, että yksikään islamilaisista maista itse ei pidä ihmisoikeuksia ja shariaa yhteensopivina. Tästä huolimatta idealistit väittävät ihmisoikeuksien ja sharian sopivan jotenkin mystisesti yhteen. Tällaisessa ihanteiden ja toiveiden tuijottelussa ei kuitenkaan ole juuri mieltä, sillä sillä ei ole minkäänlaista liittymäkohtaa todelliseen maailmaan. Järkevämpi ja realistisempi kuva shariasta syntyy katsomalla, miten sitä sovelletaan oikeassa maailmassa, ja mitä oikeasti tapahtuu niissä maissa ja niissä yhteiskunnissa, jotka ovat allekirjoittaneet Kairon sopimuksen ja joissa suurin osa asukkaista ovat muslimeja. Se ei ole kaunista katsottavaa.

Saudi-Arabiassa julkinen teloittaminen katkaisemalla kaula on tavallista, erityisesti ulkomaalaisten kohdalla, minkä lisäksi naisten oikeudet ovat siellä käytännössä olemattomat. Somaliassa 13-vuotias raiskauksen uhri tuomittiin sharian mukaisesti kaivettavaksi kaulaa myöten maahan ja kivitettäväksi hengiltä. Marokkossa mies tuomittiin 40 ruoskaniskuun julkisella paikalla juomisesta. Egyptissä bloggaaja sai 4 vuoden vankilatuomion islamin loukkaamisesta. YK:ssa islamilaiset maat yrittivät ajaa läpi uskonnon (eli islamin) kritisoimisen kieltävän julkilausuman. Afghanistanissa laadittiin laki, joka antaa miehelle oikeuden raiskata vaimonsa. Ainoa syy, miksi lakia saatetaan muuttaa, on länsimaiden painostus. Listaa voitaisiin jatkaa loputtomiin, mutta idea tulee todennäköisesti selväksi.

Ihmisoikeusloukkaukset eivät tietenkään rajoitu ainoastaan Lähi-Idän ja Afrikan islamilaisiin valtioihin, vaan myös "maltillisempiin" valtioihin, jotka ovat näennäisesti sekulaareja. Kaikista islamilaisista valtioista maallistunein on Turkki. Turkissa valtio ja uskonto on erotettu toisistaan jo Turkin perustuslaissa. Vuonna 2008 tehdyn selvityksen mukaan Turkkia vastaan oli yli 9000 ihmisoikeusrikkomuksia koskevaa tapausta vetämässä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Kaikista Euroopan ihmisoikeussopimuksen hyväksyneistä maista luku oli toisiksi suurin, jääden kakkoseksi ainoastaan Venäjälle. Turkki on kunnostautunut muun muassa polkemalla naisten ja homojen oikeuksia, sekä harrastamalla kidutusta.

Myös länsimaissa, jotka eivät ole islamilaisia, mutta joissa on hyväksytty erilliset sharia-tuomioistuimet, loukataan ihmisoikeuksia sharian perusteella. Britanniassa on käytössä erilliset shariaa soveltavat tuomioistuimet. Yleinen harhaluulo näistä sharia-tuomioistuimista on se, että ne voivat tuomita sharian mukaisesti vain, mikäli se ei ole vastoin Britannian lakia. Asia ei kuitenkaan ole näin. Sharia-tuomioistuin Nunetonissa määräsi midlandsiläisen miehen tilat jaettavaksi sharian mukaan siten, että miehen pojat saivat tuplasti sen, mitä miehen tyttäret saivat. Tuomio oli Britannian lain ja tasa-arvon vastainen. Toinen harhaluulo on se, että Britannian sharia-tuomioistuimien päätökset perustuvat puhtaasti vapaaehtoisuuteen. Asia ei ole myöskään näin, vaan niiden tuomioita voidaan toimeenpanna Britannian koko oikeusjärjestelmän voimalla.

Islam ja sorto kulkevat käsikkäin. Kaikkialla, missä shariaa tai sen periaatteita sovelletaan, loukataan ihmisoikeuksia. Jopa sharian osittainen soveltaminen on ristiriidassa ihmisoikeuksien kanssa. Harhaluulo, että islamilainen laki jotenkin kunnioittaa ihmisoikeuksia, on älyllistä epärehellisyyttä. Kun sanon "älyllistä epärehellisyyttä" tarkoitan tietysti, että se on perseestä. Yksittäiset muslimit varmasti kunnioittavat ihmisoikeuksia ja pitävät niitä hyvänä asiana, mutta se ei johdu siitä, että he ovat muslimeita. Se johtuu siitä, että he ovat ihmisiä, ja ihmisyyteen kuuluu jo biologisesta välttämättömyydestä kyky kunnioittaa ja arvostaa omaa lajiaan.

Niin pitkään kuin ihmiset valehtelevat itselleen ja muille, että islamilaisten maiden kärsimys ei liity islamiin, tullaan islamilaisissa maissa polkemaan naisten oikeuksia, teloittamaan homoja ja tallomaan ihmisyyden kasvoille. Niin pitkään kuin ihmiset sulkevat silmänsä uppiniskaisesti islamin demoniselta puolelta, he hyväksyvät sen puolen ja antavat sille siunauksensa. Puhtaasti taikauskoon perustuva ihmisen perimmäisen arvon päälle sylkeminen on pahimmanlaatuista moraalista korruptiota, ja jos sen edessä alistutaan, yhä uudet 13-vuotiaat tytöt tullaan kivittämään kuoliaaksi.

[ Alkuperäinen teksti viitteineen: http://keronen.blogspot.com/2009/07/islamilainen-laki-on-karsimyksen-laki.html ]