IRC-Galleria

Aavekuljettaja


suutele minua
hyvästiksi.

Me ajamme yksin.

Ole minun kanssani
tämä hetki.

Me ajamme yksin.

Suutele minua nyt.

Jätän sinut jälkeeni,
olen aina yksin.

Rakastan sinua,
en voi ottaa sinua.

Minä ja sinä nyt,
tässä hetkessä.

Suutele minua,
ei koskaan.

Hyvästi rakkaimpani.




MEITÄ EI KOSKAAN OLLUT


Meitä ei koskaan ollut,
Meitä ei koskaan ole.

Minua Ja sinua ei.
meitä ei ikinä luotu toisillemme,
kuvitelmaa kaikki.

Hukun.

Rakkaus? valhetta.
Pelkkää sarkasmista valhetta.

Odotan tuonelan portteja nyt, yksin.
ja 30vuoden päästä, yksin.

Kuvitelkaa vain mutta ei

"rakkautta" ole
olemassakaan.>


KUOLEMALLA ON ASIAA''

Kuolema.

Minun uusi tuttavuuteni.

En pelkää, hän on ystävällinen.

En tunne kipua, pelkoa tai rakkautta liioin.

Kaikki on tyhjää.. Tai oranssia violetin sävyistä.

Niin hän lupasi
minulle.

Odotan tuota päivää
innolla.

Inhoan elämää.
Se uo vain kipua. Muodossa tai toisessa,
vain kipua.

Kuolema, hänelläkin on sydäntä ottaa tuskani pois
jossain vaiheessa.

Kuolemalla on suurempi sydän kuin
koko

Ihmiskunnalla

Yksinäinen ei unta saa

minä kattoon katson

maailma kiertää korkealla
etäällä,

sitä kurkotan,
tavoittelen

mutta kiinni en saa


En voi ymmärtää
pakoon en pääse

Hän samaa miettii
pakoon ei pääse


Tuuli kuljettaa pakkaslunta
sinisillä pelloilla

heinänkorret palelevat
kuun valossa

hän kattoon katsoo

yksinäinen ei unta saa


Mielessä kaivertaa

järki ja rakkaus

sormet heikosti
kiinni puristuvat

kyynel valuu poskelle


Mitä olisi pitänyt tehdä

ja miksi


Tuuli tuivertaa talojen välissä
lumi pyryttää eteläänkin

Maailmaa yritän koskettaa
se korkealla kiertää

sitä kurkotan,
tavoittelen

mutta kiinni en saa


Suljemme silmämme

samaan aikaan sisällämme

huokaus hento ja pienoinen


"tule, ja pelasta minut"

sinä

missä olet


nyt kaipaan sinua enemmän

nyt tarvitsen sinua enemmän

nyt ikävöin sinua enemmän


tule

ja pelasta minut

Jos tulet minua sateessa vastaan,
lupaan pysähtyä.
Lupaan kuivata vierivät kyyneleesi ja sanoa,
että olen siinä.
Lupaan lämmittää sinua aina kun on kylmä.
Lupaan, että nostan sinut pohjalta valoon,
vaikka se olisi viimeinen tekoni.
Lupaan haudata murheesi hellään suudelmaani,
vaikka tiedänkin sen olevan kiellettyä.

Tulit minua vastaa ,en tehnyt mitään, en uskaltanut tehdä aloitetta. Siinä kauniina syyspäivänä jolloin juoksit minua kohti, käännyin ja lähdin pois kyynelten tippuessa maahan, en voinut saada mitään noin arvokasta niin kuin sinut. Silti kaikki mitä tarvitsen oli hymysi, en vain halunnut olla kanssasi kun olemme vanhempia ymmärrät mitä tarkoitin kun sanoin ettei elämä ole niin yksinkertaista. Silti en voinut lähteä seisoin puiden lomassa odottaen ihmettä, odottaen rohkeuttani. ennen kuin tajusin hyppäsit jo selkääni ja nauroit, polveni pettivät ja kaaduimme yhdessä pehmeälle nurmelle joka oli peittynyt lehdistä, nauroimme yhdessä. Tuli kiusallinen hiljaisuus punastuimme molemmat, hyppäsit äkkiä sylistäni ja punastuit vähän nauraen, olimme molemmat noloina, en voi kuvitella sitä tunnetta joka ruumiini läpi kulki, se oli jotain sanomattoman kaunista, mutta samalla hyvin surullista, tunteet jotka tunsin tällöin, en osannut arvostaa niitä silloin, nyt niitä jo kaipaan.

Oskusta tulee runoilija,ja mä ainaki oon sitä mieltä aina kunhan mä pysyn poissa sen runoist. :'D
Heiheihei. Moi. Tylsääää.

Yksin pimeässä

Pimeässä vaellan yksin, valoa ei näy. Miten pääsen täältä pois turvaan vanhojen ystävieni viereen?
Muistavatko he minut vielä?
Olenko unohdettu?
Onko pimeys ainut ystäväni?
Nämä asiat ovat minua kalvanneet öisin. Kaivataanko minua enää? olinko vain kolmas pyörä ringissä? Minua ei voi muuttaa, kai joudun ikuisesti olemaan tuskan ystävä. Kai näin elämä menee; ’’sitä suurempi valo, sitä suurempi varjo’’

Kävelen pimeässä vesisateessa,
kunpa kulkisin vielä auringon paisteessa.
Valoni katosi, kun jätit minut,
olin aluksi niin onnellinen, kun löysin sinut.
Joku muu sinut sai minut jättämään,
aloit toisesta kai enemmän välittämään.

Nyt olen avun tarpeessa,
mutta enemmänkin läheisyyden kaipuussa.
Opetit minut tuntemaan itseni rakastetuksi,
kun ennen tunsin itseni vihatuksi.
Näytit, ettei kaikki voi minua vihata,
sanoit monesti, että se olisi mahdotonta.

Ethän sinä minua nytkään vihaa,
mutta eihän toista voi ikuistesti rakastaa.
Ollaanhan me nyt toistemme kavereita,
eikä kavereita vihata.
Mutta kaipaan läheisyyttä,
en jaksaisi enää yhtään yksinäisyyttä.

</3

No jaa, ei mitää parhaita taaskaan kylläkään

valtava halu kanavoida ja purkaa
valtava halu päästä kuohumaan ohi laitojen, yli aitojen, läpi rajojen,
suoraan jokaiseen kanssaihmisen sieluun, suoneen ja sydämeen
räjähtää mielettömästi suoraan kohti,
väistämättömästi,
vastaansanomattomasti,
syöksyä hyökyvänä paineaaltona
raastaa todellisuuksien määreet halki,
tunkeutua viimeiseenkin kytkökseen,
joka ikiseen ytimeen,
murentaa kaikki ennakkoluulo
ja silti olla yhä vain
aivan tavallinen ihmeinen.

viikatemies pitää tänään yllään silinterihattua
kokeellisen viestinnän seuralla on pikkujoulut
lataamattomat aseet synnyttävät uudenlaisia kohtaloita

rulettipöytä elää kaaosta
herrasmiehet yksiöissä
laskevat todennäköisyyksiä

ledivalot loistavat monissa ikkunoissa
maailmanpyörä hehkuu kuin polkupyörän rengas valaistuilla pinnoilla

boheemiutta haluava taiteilija saattaa väistämättä kokea olevansa paisutettava syöttöeläin

raatojen syömisessä on oma viehätyksensä
pahoinvointi avaa joitakin ovia
mutta tavaksi sitä ei suotaisi otettavan


kompleksisuus on fraktaalimaisella tavalla pitkälti taukoamatonta


etäisyyksiä ottaakseen taidehenkilöt sulautuvat kuulolaitteisiin
seuraavat sivusta kuinka päivälehdet kirjoittavat
vähän asiaa ja kahmalokaupalla molempien käsien paskaa
ja jokainen painettukin sana edustaa jonkun mieltä
eikä kukaan voi aukottomasti todistaa olevansa muita enempi

toiveikkaassa, vaikkakin lumettomassa talviyössä
masentuneet ja muutenkin raunioituneet sirkuspellet
puukottavat hermoromahdustensa lomassa alkoholisoituneita perheenisiä kasvoihin
koska ovat tehneet tietynlaisen tulkinnan olemisen merkityksettömyydestä

puiden latvoissa
kaikista viisaimmat idiootit nauravat taukoamatta
sillä tietävät kaiken koittavan jonkun tänään

tässä on venäläinen ruletti,
ilman luoteja tai niiden kera
lopputulos pysyy samana,
päähinevalinnat aiheuttavat useimmille korkeintaan epämääräisiä tuntemuksia.