IRC-Galleria

Rakkaus on kun linnunlaulu :
aina erinlaista,
mutta silti aina kaunista.

I've made up my mind
and I will be leaving.
Leaving this cruel, dark world
for the soulless to share.
But first...

Women will shriek
and watch their husbands bleed.
Children will cry
and watch their mothers die.
Because tonight...
Tonight we all go to hell!
Why?

I have to let go
of what happened to my love.
I am taking out on everyone else
all the problems I've brought on myself.
When I made your heart melt.
My belle, we soon will meet again.

There's nothing left for me to lose except confusion.
I'm finished trying to tell myself this will go away.
There's no one left to talk me down.
My feet are slipping...

One day I hope my name
doesn't bring back memories.
Of the day that I left her.
Goodbye, so long.
My heart belongs to the one
I am chasing after.
For better, or even for worse, remember me forever...

Now the only question left is how
to take you all down with me.
The coroner will have his hands full tonight.
That is if he is not among the dead.

Dead will choke the streets
with such vulgarity that
grown men will weep.
And then you will find
the end is drawing night.

There's nothing left for me to lose except confusion.
I'm finished trying to tell myself this will go away.
There's no one left to talk me down.
My feet are slipping...

One day I hope my name
doesn't bring back memories.
Of the day that I left her.
Goodbye, so long.
My heart belongs to the one
I am chasing after.
For better, or even for worse, remember me forever...

The dizziness stuns me,
would someone please distract me?
Can I really get through this?
Can I really betray myself?

There's sweat on my hands
and a knife at my throat.
And as the blade bites my skin
Annabel appears...

One day I hope my name
doesn't bring back memories.
Of the day that I left her.
Goodbye, so long.
My heart belongs to the one
I am chasing after.
For better, or even for worse, remember me forever...

alesana - heavy hangs the albatross:O♥

En hirveästi huutele siitä, katellaan miten saan asua kokoon.
Mutta voi jeesus siitä saa upean<3

Ja jopa säädylliseen aikaan! :p

Eikun kirjoittamaan.

Sisälläni
on syvälle juurtunut vietti.

Tarpeeni valaa pahuudelle ja pyhyydelle kasvot,
jotka juovutan bensiinillä ja pakotan hieromaan tuttavuutta tulen kanssa

Osun jatkuvasti lähemmäs Jumalaa,
joka vitsikkäästi väistelee epäselvää määritelmäänsä.

Uskallan säveltää roihuavia tuhosointuja, jotka sytyttävät elämäni tarinat
huomionhaluisten liekkien fandangoon.

Haluan korventaa syytteet,
joiden tahtiin joku vasaroi saleissa
- uhrillisia tuomioita uhrittomista rikoksista.

Ja ennen kaikkea janoan sulattaa pronssijakkarat
joissa nykypäivän irvokkaat Pythiat istuvat
lipittämässä Kopi Luwakia pikkusormi ojossa.

Me ihmiset tahdomme tuntea itsemme erityisiksi. Oletamme että tehokas keino tähän on leimata muut samatuisiksi. Samanlaisiksi. Massaksi. Harmaaksi. Se luo turvaa - voimme hetken kokea olevamme enemmän.

Sitten sanotaan että tavikset, toi on tavis, tavis sitätä. Usein näin sanotaan ihmisistä joita ei juurikaan tunneta. Meistä on kivaa niputella ihmisiä koska sitten voimme tuntea vedätyksellistä hyvänolontunnetta tuntiessamme itsemme paremmaksi. Me kaikki olemme rasisteja. Me kaikki tunnemme epäluuloa tuntematonta kohtaan, me yleistämme. Tätä ei kai voi paeta, mutta kun tiedostamme sen, opimme olemaan toimimatta sen mukaan.

Ihminen joka ei oikein tunne itseään, ehkäpä pelkää peilikuvaansa, mukautuu normeihin jottei kukaan kiinnittäisi huomiota. Hän saattaa helposti päätyä kuvittelemaan olevansa tavallisempi kuin muut, tylsä. Tällainen kuvitelma heijastuu luonnollisesti myös käytökseen. Sitten joku ajattelee, että tällainen ihminen on tavis.

Veikkaan, että "tavis" on oikeastaan ihminen,
a) joka ei ole vielä tajunnut omaa erityislaatuisuuttaan
ja/tai
b) jonka erityislaatuisuutta tavikseksi luokitteleva ei vielä ole tajunnut.

Mä en ole ikinä tavannut tavallista ihmistä, siinä mielessä kuin tavallisuus ymmärretään mitäänsanomattomuudeksi. Me olemme kaikki täysin ainutlaatuisia kokonaisuuksia. Se, jos jokin, tuntuu tavalliselta. Sellainen on tavis. Tämän tajuaminen voimauttaa meidät.

Me olemme ihmeitä.

Ei meidän tarvitse kilpailla toistemme kanssa erityisyydestä - me olemme kaikki juuri niin uskomattomia kuin uskallamme kuvitella, ja mielikuvituksessamme pesii tolkuttomuus - ei rajoja.

Katsellaan puhkeavamme kukkaan.


Lista blogiteksteistäni: Olentolupa&beid=32239243&action=showcomments#blogcomments

- Päivää, olen inspiraatio. Tänne oli tilattu yksi inspiraatio.
- Mä kyl tilasin ruokaa...

valtava halu kanavoida ja purkaa
valtava halu päästä kuohumaan ohi laitojen, yli aitojen, läpi rajojen,
suoraan jokaiseen kanssaihmisen sieluun, suoneen ja sydämeen
räjähtää mielettömästi suoraan kohti,
väistämättömästi,
vastaansanomattomasti,
syöksyä hyökyvänä paineaaltona
raastaa todellisuuksien määreet halki,
tunkeutua viimeiseenkin kytkökseen,
joka ikiseen ytimeen,
murentaa kaikki ennakkoluulo
ja silti olla yhä vain
aivan tavallinen ihmeinen.