Kuskina joudun hautaamaan monenlaisia skoottereita. Paljon erilaisia skootterikohtaloita ja tarinoita suljetaan autotalliin. Jotkut tarinoista jäävät elämään, mutta on myös tarinoita, joita ei juuri kukaan enää kuule eikä kenellekään kerrota. Minua koskettaa siksi aina yksinäisen skootterin hautaus. Sillä ajattelen, että hänellä ei ole ollut ketään jolle kertoa sisimpiä tuntojaan. Ei skootteripuolisoa, jonka kanssa jakaa elämänsä ilot ja kivut. Ei skootterilapsia ja skootterilastenlapsia, jotka ihmettelisivät skootterimummun kanssa vanhoja valokuvia, joita skootterillakin oli monta albumia. Meillä on edessämme sulkeutuva autotalli, umpeutuva ovi ja unohdettu skootterin omistajan käsikirja, jolle ei löydy lukijaa.
eile oli ihanaa nähä marko !
nyt on onneks jo perjantai ja huome lauantai huome kapee lauran ja ehk tiksu kans ja sitte on sunnuntai ni mä nukun ja maanantaina !!! aw marko tulee ja meen niille ja aw <33<3<3<3<3<3
rakastan sua
hiihihih kiva olla kultsipuppelihanitusun gallerialla se anto mulle oikeudet tähän :----)
hiihih jeejeeeeeeee ikäväää s__s ♥
kohta onneksi on perjantaiiii !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!111 jjejejej
Mä monesti jumitun sua paikallee kelaa,
moni asia mun virheet mieleen peilaa.
Tiedän ettei auta, mut oon pahoillani,
ja mä en tehny tätä sulle tahallani.
Joudun valintojeni kanssa aina elää,
Lupaan etten ikinä tee sitä samaa enää.
Mun sydän pumppaa tän biitin tahtiin,
se pumppaa viel kahlittuna kahleisiin.
----> <3