IRC-Galleria

Kuskina joudun hautaamaan monenlaisia skoottereita. Paljon erilaisia skootterikohtaloita ja tarinoita suljetaan autotalliin. Jotkut tarinoista jäävät elämään, mutta on myös tarinoita, joita ei juuri kukaan enää kuule eikä kenellekään kerrota. Minua koskettaa siksi aina yksinäisen skootterin hautaus. Sillä ajattelen, että hänellä ei ole ollut ketään jolle kertoa sisimpiä tuntojaan. Ei skootteripuolisoa, jonka kanssa jakaa elämänsä ilot ja kivut. Ei skootterilapsia ja skootterilastenlapsia, jotka ihmettelisivät skootterimummun kanssa vanhoja valokuvia, joita skootterillakin oli monta albumia. Meillä on edessämme sulkeutuva autotalli, umpeutuva ovi ja unohdettu skootterin omistajan käsikirja, jolle ei löydy lukijaa.





















R.I.P Piaggio Typhoon , olet muistoissamme <3

(kevääseen asti)