IRC-Galleria

Se oli silloin todellinen, nyt menetettyä
Niin monta kertaa saanu elämässä pettyä
Mieti mitä enää ikinä vaistoillas teet
Kun kaikki kauniit linnut pesästään on lentäneet
Jäljellä on enää valokuvat kellastuneet
Ne selaat alusta loppuun taas uudelleen
Ja uudelleen takaisin muistoihin palaat
Mutta ne rakkaat ajat eivät koskaan takas palaa
Emmää säälitä vaikka se siltä kuulostais
Löytyis vaan joku joka mut pinnalle nostais
Se on tuskaa joka laulun tän kirjottaa
Tuo tuska kiinni saa kenet vain haluaa
Taas oot pukeutunu mustaan, sun suruhuntus nään
Sa sama huntu viisi vuotta sitten sai hengittää
Sut silloin joutsenlaulu sai itkemään
Sut joutsenlaulu silloin sai itkemään

Tää tuska päivästä toiseen mua vaivaa
Piinaa ja raataa, sisältä se kalvaa
Nuo kaikki muistot saa aina mut valtaan
Se vetää huomaamattomasti maton sun alta

Kyynel valuu hitaasti alas pitkin poskee
Muistoi edessäni mutta niihin en voi koskee
Joka kyyneleestä heijastuu mun elämäni
Noh se oli silloin, ei sil oo enää välii
Tahtoisit vaan olla niinkun aikoja sitten
Kun pukeuduit valkoiseen huntuun mut älä itke
Älä suotta vaivaa päätäs älä suotta sure
Se aika on jo mennyt eikä takaisin se tule
Mä toivon että pysyisin vielä pinnalla
Ennenku vesi tulvii yli joka rannalla
Nuo naiset ostoksilla ja miehet baareissa
Ei pääse pakoon nuoruuden lähteen haaveista
Taas oot hetken lähempänä kuolemaa
Ei tää tuska katoo pois kokonaan milloinkaan
Se on tuska joka laulun tän kirjoittaa
Tuo tuska kiinni saa kenet vain haluaa