Nostit minut vahvoille käsivarsillesi
kuin olisin ollut ilmaa. Kannoit minut vuoteeni luo,
laskit sille lepäämään ja asetuit pitkäksesi viereeni.
Vedit minut syliisi ja pitelit minusta lujasti kiinni,
etkä päästänyt irti.
Painauduin tiukasti rintaasi vasten, suljin silmäni.
Kuuntelin sydämesi tasaisia lyöntejä ja rauhallista hengitystäsi.
Tunsin lämpöisen hengityksesi ihollani.
Sait minut rauhoittumaan pelkällä läsnäolollasi. Et tarvinnut
sanoja karkottaaksesi mieltäni ahdistavat painajaismaiset muistot.
Et tarvinnut välineitä katkaistaksesi syöksykierteeni.
Matkan kohti tuntematonta, jotain mitä olisin myöhemmin
tullut katumaan.
Sinun ei tarvinnut kuin olla vieressäni, pidellä minua sylissäsi,
olla läsnä.
En tuntenut oloani kiusalliseksi.
En ahdistavaksi. En epämukavaksi.
Tunsin olevani turvassa, mikään ei voisi minua satuttaa.
Kukaan ei voisi enää haavoittaa haavoitettua.
Kukaan ei pystyisi astumaan ympärilleni
pystyttämiesi murtumattomien muurien läpi.
Kukaan ei yltäisi minuun, eikä sitä kukaan haluaisikaan
sinun seistessä vierelläni.
Olet minun muurini.
Olet minun suojelijani.
Olet suojelusenkelini.
-maageli-